Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen toimii kaksivuotisen virkavapautensa aikana teologian professorina Kiinassa.
Hän työskentelee lähinnä Kiinan protestanttisen kirkon korkeinta teologista opetusta antavan Nanjingin teologisen seminaarin professorina, mutta pitää myös periodisia kursseja kahdessa valtion yliopistossa: Shangain Fudanissa ja Beijingin Renminissä.
Ruokanen on toiminut aiempien virkavapauksiensa aikana näiden yliopistojen pysyvänä vierailevana professorina jo vuosikymmenen ajan.
Ruokasen puoliso Li Jun työskentelee parin tulevan vuoden ajan Kiinan protestanttisen kirkon diakoniatyön palveluksessa.
Kiina on Miikka Ruokaselle jo tuttu paikka.
– Lähtö Kiinaan ei sinänsä ole mikään mullistava elämänmuutos meille, koska olen opettanut Kiinan eri yliopistoissa ja sittemmin myös teologisissa seminaareissa vuosittain jo vuodesta 1997 alkaen.
Ruokanen laskee olleensa kaikki pätkät yhteen liittäen 17 vuoden aikana kokopäivätoimisesti yhteensä reilun kuuden vuoden ajan vierailevana professorina Kiinassa.
– Vaimoni Jun on kaiken aikaa toiminut assistenttinani ja tukijanani, Ruokanen kertoo.
Kiinalaisopiskelijat ovat auktoriteettiuskoisia
Akateeminen uskonnon ja teologian opetus Kiinan yliopistoissa ja teologisissa seminaareissa on Ruokasen mukaan hyvin samankaltaista kuin vaikkapa Helsingin yliopistossa.
– Molemmissa maissa pyritään parhaaseen mahdolliseen ajanmukaiseen akateemiseen tietoon sekä itsenäiseen kriittiseen ja luovaan ajatteluun. Käytämme osittain jopa samoja oppikirjoja.
Suurimmat erot saattavat Ruokasen mukaan olla siinä, että kiinalainen opiskelukulttuuri ja opiskelija-aines poikkeavat suomalaisesta.
– Kiinalaiset opiskelijat ovat kasvaneet aika autoritäärisessä ja opettajakeskeisessä oppimiskulttuurissa. Siksi kriittisen, itsenäisen tieteellisen ajattelun omaksuminen ja tutkimuksen tekeminen ovat kovan harjoituksen takana. Luova uuden tiedon hankinta edellyttää kriittisyyttä olemassa olevaa tietoa kohtaan; auktoriteettien ja perinteen kunnioitus on vahvaa, kriittinen suhtautuminen niihin vaikeaa, Ruokanen sanoo.
Kiinalaisissa valtion yliopistoissa, kuten Fudanissa ja Renminissä ei opeteta varsinaisesti teologiaa, mutta niissä harjoitetaan uskonnontutkimusta.
Ruokasen mukaan valtion yliopistoissa suurin osa eri uskontoja opiskelevista ei itse tunnusta mitään uskoa.
– Mutta joukossa on myös aina joitakin tunnustavia kristittyjä, muslimeita, buddhalaisia, taolaisia ja nykyisin jopa uskonnollisia konfutselaisia. Kiinassa uskonnonvapaus on sillä tavoin vahvistunut, että yliopisto-opiskelijat uskaltavat näyttää värinsä luokassa julkisesti. Olen myös havainnut 17 vuoden aikana, että yliopistojen opettajat ovat entistä avoimempia ja rohkeampia tuomaan esille omia, usein kriittisiäkin, näkökantojaan.
Sen sijaan Nanjingin seminaariin tulevat nuoret ovat kristittyjä ja lähes kaikki heistä tähtäävät kirkon tehtäviin. Nanjingin seminaari on Kiinan kirkon teologinen keskus. Lähivuosina siellä tulee olemaan 500 opiskelijaa. Ainoana Kiinassa seminaari voi myöntää teologian maisterin akateemisen arvon.
Pappisseminaariin pääsee vain seurakunnan suosituksella
Nanjingin seminaarin lisäksi Kiinan kirkolla on 22 alemman tason teologista seminaaria. Niiden myöntämä diplomi on verrattavissa suomalaiseen kandidaatin tutkintoon ja mahdollistaa pappina toimimisen Kiinan kirkon palveluksessa.
– Nanjingin ja myös muiden, alempitasoisten kirkollisten seminaarien opiskelijat ovat käytännössä kaikki henkilökohtaisesti uskoa tunnustavia aktiivisia kristittyjä, Ruokanen sanoo.
– Jo seminaariin pääsyn edellytyksenä on seurakunnan suositus ja todistus siitä, että oppilas on kykenevä ja halukas tekemään työtä seurakunnassa. Hyvin monet seminaarin opiskelijoista tulevat kristityistä kodeista, mutta on myös niitä, jotka ovat oman perheensä ensimmäisiä uskovaisia.
Lisäksi uusin trendi näyttää Ruokasen mielestä Kiinan kirkolle hyvää.
– Seminaareihin on tulossa opiskelijoiksi entistä enemmän niitä, joilla on jo yliopistollinen tutkinto takanaan. On ilmeistä, että seminaariopiskelijoiden akateeminen taso on nousemassa.
Asialla ja ylipäätään teologisella koulutuksella on suuri merkitys, sillä Kiinan kirkon työntekijöiden koulutustaso on yleensä eurooppalaisittain vaatimaton. 25–50 miljoonan jäsenen kirkolla on vain 3.000 koulutettua pappia, mutta lisäksi jopa 190 000 pääosin varsin pinnallisen teologisen sivistyksen saanutta maallikkosaarnaajaa.
– Teologisen koulutuksen puutteesta johtuen erilaiset villit opit ja liikkeet ovat uhka kirkon yhtenäisyydelle ja kasvulle. Siksi tarvitaan entistä kipeämmin koulutettuja työntekijöitä. Tätä edellyttää myös maan yleisen koulutustason nopea kehitys, Ruokanen sanoo.
Ruokanen palaa Helsinkiin 2016
Miikka Ruokanen palaa dogmatiikan professoriksi Helsinkiin alkuvuodesta 2016. Mitä sen jälkeen?
– Olen silloin jo varsin lähellä omaa henkilökohtaista eläkeikääni. Saattaa käydä niin, että työskentelen vielä jonkin aikaa Helsingin yliopistossa ennen kuin jään sieltä eläkkeelle ja voin siirtyä kokonaan ja lopullisesti Kiinaan. Anon, toivon ja uskon, että hyvä Herramme antaa minulle vielä terveyttä ja voimaa toimia monia vuosikymmeniä professorina Kiinassa!
Ilmoita asiavirheestä