Kirkosta on tullut museo, jossa kiillotetaan muinaisia oppeja. Puhtaan opin vaatimus on sulkenut taivaan portit suurelta osalta kirkkokansaa ja tehnyt kirkosta epäpyhän, latasi Vantaankosken seurakuntapastori Kai Sadinmaa tämän aamuisella raamattutunnilla Kuopion kirkkopäivillä.
Sadinmaa ja tutkija Outi Lehtipuu pohtivat Matteuksen evankeliumin 12. luvun alusta löytyvää kertomusta Jeesuksesta, opetuslapsista ja sapattisäädösten rikkomisesta.
Sadinmaa puhui siitä, miten oikeasta, puhtaasta opista tai virheettömästä messukaavan läpiviemisestä on tullut alibi uskovaisten pahuudelle. Sellainen kirkon teologia, joka keskittyy vain yksilön sielunpelastukseen ja vaikenee ympärillään olevasta sorrosta ja väkivallasta, on hänen mielestään pyhitettyä väkivaltaa.
– Jeesuksen yksi missio oli juuri tämän pyhitetyn väkivallan paljastaminen. Jeesus paljasti millaisia me olemme: valmiita uhraamaan toiset, jotta itse pelastuisimme.
– Yhä edelleen uskontoa käytetään nationalismin puolustamiseen, heikkojen alistamiseen ja tiettyjen ihmisryhmien ulos sulkemiseen, vaikka Jeesus opettaa meille toisin. ”Jos te ymmärtäisitte, te ette tuomitsisi syyttömiä.”
Outi Lehtipuu puolusti myös Raamatun ajan fariseuksia. Hän korosti, että he olivat vilpittömiä Jumalan tahdon etsijöitä, ja uskollisuus Jumalalle oli heille hyvin tärkeää. He ovat saaneet Lehtipuun mielestä Uudessa Testamentissa kohtuuttomassa määrin syntipukin roolin.
– Evankeliumitekstin fariseukset edustavat ihmisiä, jotka asettavat uskollisuuden laupeuden edelle. Todellisuudessa juutalaisessa ajattelussa vaikutti kuitenkin vahvana myös vakaumus, jonka mukaan uskollisuus ja armahtavaisuus ovat yhtä, eikä toista voi olla ilman toista, Lehtipuu sanoi.
Sekä Sadinmaa että Lehtipuu haastoivat meidät miettimään, kehen Raamatun kertomuksissa samaistumme. Perinteinen samaistumiskohde ovat opetuslapset.
– Entä jos me itse olemmekin niitä nykyajan fariseuksia, jotka emme näe toisten arkista hätää? Jos olemmekin niitä, jotka juutumme oikeaan oppiin ja kuvittelemme olevamme sillä tavalla Jumalalle uskollisia? Entä jos opetuslapset eli uskonnollisten oppien ja ulkoisten muotojen uhrit ovatkin nykyaikana jossakin ihan muualla? Lehtipuu ja Sadinmaa kyselivät.
Laki lepopäivän pyhittämisestä on tärkeä, ihmistä suojelemaan tarkoitettu. Se on Mooseksen lain kovaa ydintä. Silti Jeesus opetti, että jopa tuota lain kovaa ydintä saa rikkoa, jos lähimmäisen hyvä niin vaatii. Nälkäinen saa taittaa pellolta viljaa syödäksensä sapattinakin.
– Jumalaa ei voi rakastaa ohi ihmisen. Jeesus osoitti esimerkillään, että pyhä pitää häväistä, jos ihmisten oikeudet ja elämä niin vaativat, Sadinmaa summasi.
– Tämä ajatus oli tuttu jo Vanhan Testamentin profeetoille. Aamos julisti Jumalan suulla, että juhlat, jumalanpalvelukset ja uhrit ovat hyödyttömiä, jos oikeudenmukaisuus ei toteudu, jos oikeus ei virtaa kuin vesi, Lehtipuu komppasi.
Ilmoita asiavirheestä