Suomalainen työsuojelu ja työaikalaki tuntuvat harvinaiselta luksukselta, kun niitä vertaa lähetystyöntekijän työn arkeen. Silti työn kuormitustekijät ja voimavarat löytyvät kehitysmaissa usein samoista asioista kuin Suomessakin, omasta työyhteisöstä ja sosiaalisesta verkostosta.
Katri Suhonen on työskennellyt lähetystehtävissä vuodesta 2012 lähtien. Tällä hetkellä hän on Suomen Lähetysseuran asiantuntijana Senegalin luterilaisessa kirkossa Länsi-Afrikassa. Tätä ennen Suhosen toimipiste oli Eteläisessä Afrikassa Botswanassa.
Suhonen asuu Foundiougnissa, noin 7 000 asukkaan kalastajakylässä Sine-Saloumin suistoalueella. Kylällä on maineikas historia entisenä tulliasemana ja satamakaupunkina. Nyt menneestä loistosta muistuttavat neliökaava ja kolonialismin aikaisten rakennusten tiilikatot.
Ohjelmassa kylävierailuja, vedenpuhdistusjärjestelmän seurantaa ja kuolemantapaus
Suhonen työskentelee maatalous- ja vesialan neuvonantajana maaseudun kehittämishankkeessa.
– Teemme työtä muun muassa ruokaturvaan, perusterveydenhuoltoon, ympäristönsuojeluun, maanviljelyyn ja vesivaroihin liittyen. Tavoitteeni on parantaa tekemämme työn laatua ja vaikuttavuutta.
Koulutustaustaltaan Suhonen on hallintotieteilijä. Yliopistossa hän opiskeli ympäristöpolitiikkaa, kieliä ja kehitysmaatutkimusta.
Suhosen työssä on vain harvoin kahta samanlaista työviikkoa. Haastatteluviikolla hän kävi läpi viime vuonna tehtyä vammaistyön kartoitusta, seurasi Soumin kylässä asennetun vedenpuhdistusjärjestelmän toimintaa ja tapasi kunnanjohtajaa.
– Tämän lisäksi amerikkalaisen vapaaehtoisemme perheessä oli kuolemantapaus, ja kävin jättämässä surunvalittelut. Tapasin myös auto-onnettomuudessa loukkaantunutta kollegaani ja selvittelin liikennerikoksesta annettua tuomiota.
Vaihtuvista tilanteista piirtyvät kuitenkin esiin perustehtävät.
– Niitä ovat kenttätyö, vierailut kylissä ja työmme seuranta. Sen lisäksi teen taustakartoituksia, tapaan sidosryhmiä ja tiedotan. Viime vuonna uusien hankesuunnitelmien valmistelu vei ison osan työpanoksestani.
”Naisena on ollut totuttelemista patriarkaaliseen kulttuuriin”
Suhosen työssä kuormittavat tilanteet liittyvät usein vieraaseen kieleen ja kulttuuriin
– Teen työtä ranskan kielellä, mutta monet koulutukset, tapaamiset ja neuvottelut pidetään myös wolofin ja sereerin kielillä. Taustamateriaalia on englanniksi ja suomeksi. Kielestä toiseen vaihtaminen ja rajallinen kielitaito lisäävät työn kuormittavuutta.
Myös kollegoiden on välillä vaikea ymmärtää Suhosen tapoja, koska ne eroavat paljon sikäläisistä.
– Naisena minulla on ollut totuttelemista patriarkaalisen kulttuuriin Senegalissa.
Kuormitusta synnyttää ajoittain myös työympäristö, jossa ei läheskään aina ole tarjolla länsimaisia mukavuuksia.
– Kenttäpäivät menevät maastoautolla hiekkateitä jyryytellen, vesipullo ja hattu mukanani. Merkitsemättömillä teillä ajaessa täytyy olla hyvä ajan ja paikan taju.
Liikennesäännöt ovat viitteellisiä – Ilmastointi toimii jos on sähköä
Työturvallisuuden näkökulmasta liikenne on suurin yksittäinen riskitekijä, koska liikennesäännöt ovat Senegalissa vain viitteellisiä ja autot huonokuntoisia.
Suomalaisittain työpaikoilla on myös kuuma. Usein töitä joutuu tekemään yli 32 asteen lämpötiloissa.
– Kuumimpana aikana päivälämpötilat voivat nousta jopa 45 asteeseen, ja jäädä öisinkin yli suomalaisen hellerajan. Ilmastointia käytetään silloin, kun sähköt toimivat. Työauto on myös ilmastoitu.
Ilmanlaatu alueella on huono lukuun ottamatta lyhyttä sadekautta. Kuiva kausi on pitkä. Sen aikana tuuli tuo mukanaan Saharan hiekkaa. Terveyttä vaarantavat huono vedenlaatu ja hygienia, joihin liittyy koleran ja lavantaudin riski. Oma lukunsa ovat hyttysvälitteiset taudit malaria, dengue ja zika.
Kahdeksan tunnin työpäivä jää lähetystyössä usein vain haaveeksi.
– Työpäivät ovat suomalaisittain pitkiä. Varsinaisia kahvitaukoja ei tunneta, pitkä lounastauko kylläkin. Yhdessä syöminen työpaikalla on voimavara. Siinä yhteisen kulhon äärellä tulee jaettua myös arkiset murheet ja onnistumiset.
”Aika ei ole täällä absoluuttinen, vaan suhteellinen”
Aikataulupainetta Suhosen työhön luo sen koostuminen hankkeista. Budjetti ja työsuunnitelma vahvistetaan vuodeksi kerrallaan. Asiat pitäisi saada toteutumaan aikataulussa.
– Afrikassa aikakäsitys eroaa paljon Euroopasta. Työrytmi on erilainen ja kollegoideni kyky suunnitella työtä eteenpäin on rajallinen. Aika ei ole täällä absoluuttinen, vaan suhteellinen määre. Sitä voi luoda tai venyttää.
Eurooppalaisen voi olla vaikeaa sisäistää perinteistä afrikkalaista ajattelua, jossa suuntaudutaan menneeseen, ei tulevaan.
– Se miten asiat on aiemmin tehty, toimii työn suuntana. Senegalissa ajatellaan, että hyviä asioita voi suunnitella tulevaankin, mutta huonoihin asioihin ei voi varautua. Se on kuin kutsuisi niitä luokseen.
Aikataulupaineet ja ajattelutapojen erot ovat opettaneet Suhoselle työtehtävien priorisointia ja joustavuutta. Kiirekausina työpäivät venyvät, työtä tulee tehtyä myös epäsäännöllisinä aikoina, iltaisin ja vapaapäivinä.
– Tehtäviä on siirrettävä myöhemmäksi, osa delegoitava muille, jätettävä tekemättä tai tehtävä vain rimaa hipoen. Joskus on vain hyväksyttävä, että asiat eivät tule valmiiksi annetussa aikataulussa.
Toimenkuvien epäselvyys kaihertaa, hyvät vuorovaikutustaidot ilahduttavat
Suhosen työ on tiimityötä usean eri ryhmän kanssa. Työryhmään kuuluvat hankkeen työntekijät, kirkon kehitysyhteistyön johto ja suomalaiset lähetit. On tavallista, että ryhmätyöskentelyssä kulttuurien välille syntyy jännitteitä eikä tieto kulje.
– Paikallinen työyhteisöni on muutostilanteessa, henkilösuhteiltaan jännitteinen, ja ihmisillä on epäselvyyttä omista toimenkuvistaan.
Ryhmätyön vahvuutena Suhonen pitää sitä, että kaikilla on hyvät vuorovaikutustaidot. Työntekijät ovat välittömiä ja kylissä tiimiläisiä arvostetaan, koska he elävät samaa arkea. Vaikeista asioista osataan puhua.
– Kehitysyhteistyöosaston suunnittelutiimi on pieni ja hyvin vuorovaikutteinen. Oikeastaan kaikesta uskaltaa puhua, vaikka kollegat eivät aina samaa mieltä olisikaan. Tiimissä on osaamista ja asiantuntemusta.
Suhosen rooliksi jää usein toimia kulttuurisena tulkkina, eli yrittää välittää kehitysyhteistyönormistoa paikallisille heidän näkökulmastaan ymmärrettävästi.
– Lähettiyhteisömme on hyvänhenkinen. Se on meille ”puskassa” asuville iso voimavara, vaikka kollegat asuvatkin kaukana, usein monen tunnin ajomatkan päässä.
”Ilman toimivia ihmissuhteita arjen ja työn tasapainottaminen on mahdotonta”
Joskus lähetystyöntekijän seurantakäynneillä tulee vastaan ihmiskohtaloita ja perhetilanteita, jotka osuvat sydämeen.
– Näissä tilanteessa auttaa armon kokemus. Pitää muistaa, että kaikkia ei voi itse auttaa. Afrikassa viime kädessä yhteisö ja suku kantavat vastuun heikoimmistaan.
Botswanassa työskennellessään Katri Suhonen katkaisi työpäivät usein iltalenkillä, lähtemällä kävelylle jokirantaan kameran ja kulmakunnan kulkukoirien kanssa. Myös puutarhanhoito, luonnon äänien nauhoittaminen ja lintubongaus irrottivat työarjesta.
Senegalissa asuminen pienessä kylässä rajaa yksityisyyttä. Heti kun astuu omasta portista ulos, on tietyllä tavalla julkista riistaa.
– Naisena yksin lenkkeily ei ole kovin järkevää täällä. Silti puutarhanhoito, kävelylenkit, yötaivaan ihmettely ja veneretket irrottavat arjesta täälläkin. Rentoudun myös suomen kielen parissa, lukemalla kirjaa tai nettiuutisia suomeksi. Myös pidemmät reissut ovat tärkeitä palautumiselle.
Vieraassa maassa ja uudessa paikassa on Suhosen mielestä tärkeää, että saa luotua itselleen sosiaalisen verkoston.
– Ihminen on sosiaalinen eläin, ja perheettömänä ulkomaille muuttaessa on rakennettava arki nollasta. Ilman toimivia ihmissuhteita arjen ja työn tasapainottaminen on mahdotonta.
Suhonen kertoo olevansa todella kiitollinen, että hänellä on työyhteisö ja toimisto. Se ei lähetystyössä ole itsestään selvää.
– Ihan tavalliset asiat, jutustelu naapurien kanssa, lasten kanssa kisailu, ystävyyssuhteet ja kyläily kantavat arkea täälläkin.
Kansainvälisessä työssä vaaditaan joustavuutta, sopeutumista, päämäärätietoisuutta ja vahvaa arjen hallintaa
Kansainvälisessä työssä työntekijältä vaaditaan joustavuutta, sosiaalisia taitoja, sopeutumiskykyä sekä vahvoja arjen hallinnan taitoja. Työn merkityksellisyys on usein tärkein työn voimavaratekijä, Kansainväliseen työhön lähdetään harvoin ”kahdeksasta neljään”- tai ”olen vain töissä täällä” -asenteella.
Merkityksellisyyden tunnetta pitävät yllä toimiva suhde työhön, omaan itseen ja työympäristöön. Kansainvälisessä työssä työympäristö tarkoittaa usein työtovereiden ja esimiesten lisäksi paikallista väestöä sekä työntekijän läheisiä ja perhettä.
Merkityksellinen suhde työhön muodostuu työn autonomisuudesta eli itseohjattavuudesta, työn määrän hallittavuudesta, vastuunjaon reiluudesta ja tavoitteiden ymmärrettävyydestä. Ymmärrettävät tavoitteet ovat saavutettavissa ja sovitettavissa omiin arvoihin ja maailmankuvaan.
Itseen liittyvät tekijät korostuvat maailmalla työtä tehdessä. Usein jaksamisen kokemusta synnyttää omien päämäärien ja arvojen selkeys. Niitä joutuu ulkomailla punnitsemaan useammin kuin kotimaassa.
Paikalliset työolot ovat lähtijällä yleensä melko hyvin tiedossa jo ennen komennukselle lähtöä. Harvaa lähtijää yllättää se, että suomalaisen työturvallisuuden ja työaikasäädösten tasosta joutuu tinkimään. Ajanhallinta- ja organisointitaidot ovat työhyvinvoinnille välttämättömiä, sillä usein kansainvälisessä työssä sopimukset ovat aikarajattuja, työn määrä ylittää resurssit ja tilanteet kehittyvät ja muuttuvat nopeasti.
Väistämättömät konfliktit on purettava puhumalla
Erityisesti pidempikestoisilla komennuksilla työtaakkaa synnyttävät kulttuurierot ja kommunikaatiovaikeudet. Käsitykset työntekijöiden rooleista ja työn merkityksestä vaihtelevat eri kulttuureissa.
Konfliktit kansainvälisissä työyhteisöissä ovat usein väistämättömiä. Niitä voidaan purkaa vain kommunikoimalla. Kommunikaatio vaatii riittävää kielellistä osaamista ja kulttuurin tuntemusta. Koska tietämys ei koskaan voi olla täydellistä, hyvät vuorovaikutustaidot ja avoimuus kantavat niitä pidemmälle.
Perhe- ja yksityiselämä vaikuttavat työssäjaksamiseen usein jopa enemmän ulkomailla kuin kotimaassa. Tukemalla perheen- ja puolison työssäjaksamista autetaan myös työntekijää jaksamaan työssään.
Kansainvälisessä työssä jaksavat parhaiten työntekijät, joilla on selvä näkemys työnsä tarkoituksesta ja päämääristä. Näitä voi vaalia ainakin aktiivisella, kehittävällä työotteella sekä oman osaamisen arvostamisella ja päivittämisellä.
Kansainvälistä työtä tekevä jaksaa kun:
• Hankkii riittävät tiedot ja taidot kohdemaassa selviämiseen
• Kommunikoi avoimesti ja arvostaa työyhteisöään
• Ymmärtää oman ja toisten erilaisuuden
• Pitää huolta suhteistaan läheisiin ja perheeseen
• Rajaa ja priorisoi työtään. Kaikkea ei voi tehdä valmiiksi lyhyessä ajassa.
Lähteet:
Eveliina Karhu: Merkityksellisen työn lähteillä. Kolme tarinaa ekspatriaattien työstä Afrikassa. Aalto-yliopisto. Opinnäytetyö.
Siljanen Tuula Narratives of Expatriates in the Middle East. Adaption, Identity and learning in Non-Profit Organizations. Jyväskylän yliopiston julkaisuja.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä