Runsas viikko sitten sunnuntaina Sam Nujoman stadionilla Windhoekissa pidettiin Luterilaisen maailmanliiton (LML) yleiskokouksen pääjumalanpalvelus. Siihen osallistui kymmenentuhatta ihmistä, joukossa messuvieraita Namibiasta ja muista Afrikan maista sekä LML:n yleiskokoukseen saapuneita kaikkialta maailmasta.
Messuvieraat eivät tienneet, että aivan kalkkiviivoilla messun vastuuhenkilöillä oli yllättäviä kiireitä. Lauantaina stadionilla pidettiin suurten kuorojen ja orkestereiden kenraaliharjoitus.
– Varhain sunnuntaiaamuna huomattiin, että stadionin messun äänentoiston kannalta välttämätön generaattorin patteri oli yön aikana varastettu. Miten se olikaan mahdollista, vartioinnista huolimatta!, kertoo Sakari Löytty.
Hän on Suomen Lähetysseuran työntekijä, joka on työskennellyt Namibiassa 12 vuotta. Musiikin tohtorin päätehtävänä on kehittää Namibian evankelis-luterilaisen kirkon (ELCIN) kirkkomusiikkia ja musiikkikoulutusta.
– Ongelma ratkaistiin sillä, että viime hetkellä haettiin korvaava generaattori yleiskokouksen pitopaikasta Safari Court -hotellista, Löytty kertoo.
Löytty soitti yleiskokouksessa päivittäin kitaraa ja rumpuja
Windhoekin-yleiskokouksen musiikin kehittämiseen ja esittämiseen Löytty osallistui tehtävään kutsuttuna. Hän oli yksi yleiskokouksen hartauselämästä vastanneen järjestelykomitean konsulteista, jonka vastuualue oli erityisesti hartauksissa ja pääjuhlassa esitetty musiikki.
Löytty soitti itse yleiskokouksessa päivittäin kitaraa ja rumpuja.
Viikon verran kestänyt yleiskokous oli Löytylle harvinainen ja mieluinen kokemus. Valmistelu eri tehtävineen kesti kuukausia.
– Etukäteen toivoin, että kaikki menisi hyvin, vaikka riskitekijöitäkin toteutusvaiheessa myös oli: tiukka aikataulu, logistiikka, äänentoisto ja musiikkiryhmien koordinointi.
Kaikki meni lopulta hyvin.
– Yleiskokouksen musiikissa yhdistyivät kansainvälinen musiikki ja kontekstualisoitu liturgia, josta olen tehnyt väitöskirjani Sibelius-akatemiassa vuonna 2012. Olen kaiken kaikkiaan ollut hyvin onnellisessa osassa saadessani olla mukana yleiskokouksessa, sillä Namibia on minulle hyvin rakas maa, Löytty kertoo.
Hän on syntynyt lähetystyöntekijöiden lapsena Namibiassa, silloisessa Etelä-Afrikan hallitsemassa Lounais-Afrikassa vuonna 1959.
Yleiskokouksen musiikki oli kooste globaalia, lokaalia ja uutta
Löytyn mielestä on kiinnostavaa nähdä, miten yleiskokoukseen tehty uudenlainen kirkkomusiikki vaikuttaa aikanaan LML:n jäsenkirkkojen kirkkomusiikkiin. Yleiskokouksen musiikki oli modernia, mutta liturgiassa oli mukana perinteisiä elementtejä.
– Eräitä vanhoja Lutherin aikaisia virsiä haluttiin pitää mukana. Lisäksi kokonaisuuteen haluttiin mukaan mahdollisimman paljon luterilaisen maailman eri alueiden musiikkia. Laulujen piti myös sopia yleiskokouksen teemoihin, Löytty sanoo.
Hänen mukaansa kokouksen yhteydessä huomattiin, että afrikkalaista uutta musiikkia ei ole kovin paljon merkitty nuoteille.
Namibialainen kirkkomusiikki on kuitenkin Sakari Löytyn päätyö ja kehittämiskohde.
– Kirkot täällä ovat jo kauan laulaneet vanhoja eurooppalaisia virsiä. Namibian evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluskaava on pitkälti vanha 1800-luvun lopun suomalainen messukaava. Enemmistö virsistä on kotoisin Euroopasta ja Yhdysvalloista. Mukana on myös suomalaisia virsiä ja hengellisiä lauluja, kuten Suvivirsi, Soi, kunniaksi Luojan ja Mun kanteleeni kauniimmin, Löytty kertoo.
Löytyn mukaan omaperäinen afrikkalainen kirkkomusiikki onkin Namibian evankelis-luterilaisen kirkossa vasta syntymässä. Työ namibialaisen musiikin aarteiden avaamisessa kirkkomusiikkiin jatkuu.
Kuva: Jussi Rytkönen
Ilmoita asiavirheestä