Saksalainen kirkkohistorioitsija ja poliitikko, teologian tohtori Gerhard Besier arvostelee rajusti Kirkkojen maailmanneuvostoa (KMN).
Erityisesti ekumeenisen maailmanjärjestön kylmän sodan aikainen toiminta ei kaikin osin ole Besierin mukaan ollut laadukasta.
Ylipäätään KMN on Besierin mielestä 1960-luvulta lähtien yhä enenevissä määrin ”menettänyt identiteettiään ja korkeaa profiiliaan”. Tämä ei hänen mielestään näy ainoastaan teologisissa kysymyksenasetteluissa ja kirkollisissa agendoissa, vaan asia liittyi myös kylmän sodan jakautuneeseen maailmaan, sekä molempien leirien yhteiskuntien sekularisoitumiskehitykseen.
Besier osallistui viime viikolla Helsingissä pidettyyn kansainväliseen ”Contemporary Church History / Kirchliche Zeitgeschichte” -symposiumiin. Kaksi vuotta sitten Dresdenin teknillisestä yliopistosta eläkkeelle jäänyt Besier kuuluu samannimisen kirkkohistoriallisen aikakauslehden kantaviin voimiin.
Helsingissä esiintynyt Besier puhui KMN:n vaiheista teemalla ”80 vuotta KMN – teologisia, sosiaalisia ja poliittisia epäselvyyksiä”.
Venäjän ortodoksinen kirkko aiheutti KMN:ssä kriisin
KMN:n historiaa tutkinut Besier väittää Venäjän ortodoksisen kirkon liittymisen KMN:oon vuonna 1961 merkinneen perustamisvuosiensa jälkeen perinteisesti hyvin antikommunistiselle järjestölle ”isoa kriisiä”.
Kiristyneestä maailmantilanteesta, mutta myös jäsenkirkkojensa koostumuksen muutoksista ja itäeurooppalaisvetoisesta rauhantyöstä johtuen KMN alkoi muuttaa julkista profiiliaan.
– KMN ei kylmän sodan aikana esimerkiksi juuri arvostellut sosialististen maiden kansalaisvapauksien puutetta. Venäjän ortodoksinen kirkko saattoi vihjailla, että jos niin tehtäisiin, seuraukset voisivat olla ikäviä, Besier sanoo Kotimaa24:lle.
Hänen mukaansa esimerkiksi Baltian kirkot ovatkin nykyisin olleet kriittisiä sen suhteen, että KMN ei kylmän sodan aikana puolustanut niitä pontevammin.
– Itäisen Euroopan kirkot eivät itsekään silloin yleensä olleet vastarinnan sankareita, vaikka niiden edustajat saattavat nykyisin sanoa niin. Esimerkiksi Itä-Saksan, Tšekkoslovakian ja Unkarin kirkot tekivät valtion kanssa yhteistyötä, Besier kertoo Kotimaa24:lle.
Besier sanoi Helsingin-symposiumin puheenvuorossaan Venäjän ortodoksisen kirkon ylipäätään jäsenyytensä aikana myös painostaneen KMN:a poliittisissa kysymyksissä.
– Olen harmissani siitä, että KMN:ssa ei ole ollut valmiutta reflektoida menneisyydessä tehtyjä virheitä, Besier sanoi konferenssissa.
KMN muuttui 1960-luvulla yhteiskunnallisemmaksi
KMN:n toiminnan alkuvuosina 1940- ja 1950-luvuilla siihen vaikuttivat ja sitä rahoittivat Besierin mukaan varsinkin valkoisten amerikkalaisten perinteiset protestanttien kirkot, jotka vielä tuohon aikaan olivat jäsenmäärältään suuria ja yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa Yhdysvalloissa.
Tämä vaikutusvalta näkyi myös siinä, että KMN:n henkilökuntaan palkattiin rahoittajakirkkojen tarjoamia ihmisiä.
Muutos tapahtui 1960-luvulla. Silloin KMN:oon liittyi paljon kolmannen maailman kirkkoja. Pian ne muodostivat yhdessä Venäjän ortodoksisen kirkon sekä sosialistisen Itä-Euroopan kirkkojen kanssa järjestön enemmistön.
Samanaikaisesti pohjoisamerikkalaisten kirkkojen painoarvo nopeasti muuttuvassa yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa väheni ja niiden taloudelliset mahdollisuudet tukea KMN:a heikkenivät. Niinpä Länsi-Saksan maakirkot ottivat yhä enemmän taloudellista vastuuta ekumeenisesta maailmanjärjestöstä.
Besier kertoo Kotimaa24:lle, että tässä isossa prosessissa KMN muuttui. Se alkoi perinteisen teologisen ja ekumeenisen työn ohessa ja asemesta yhä enemmän osallistua myös sosiaalisiin kysymyksiin, oikeudenmukaisuus- ja rauhantyöhön sekä dekolonisaatioon ja rasisminvastaiseen työhön.
Taustalla oli Besierin mukaan paitsi mainittua jäsenkirkkojen koostumuksen muutosta, myös länsimaisten ”valkoisten” kirkkojen huonoa omaatuntoa.
– Ne kantoivat historiasta syyllisyyttä. Mutta pitäisi myös kysyä, olivatko länsimaiset kirkot olleet syyllisiä johonkin? Nehän yrittivät auttaa esimerkiksi afrikkalaisia kirkkoja, Besier sanoi konferenssissa.
Kritiikiltä suojautumista ja epäonnistuneita johtajavalintoja
KMN on vuosikymmenien mittaan saanut kuulla linjauksistaan myös arvostelua. Besierin mukaan se onkin pyrkinyt esimerkiksi julkaisuissaan – kuten Ecumenical Review – ennen kaikkea myös vahvistamaan julkista kuvaansa, jotta järjestö suojautuisi teologiselta ja poliittiselta kritiikiltä.
– Tällainen protestanttinen ”Vatikanisaatio”-strategia – vastoin väitteitä että KMN ei halua olla ”ylikirkko” – sortui vasta 1980-luvulla, Besier sanoo.
KMN:a ei Besierin mukaan 1960-luvun jälkeen ole onnistanut myöskään johtajanvalinnoissa.
– Johtoon asetettiin myös sellaisia kolmannen maailman kirkkojen edustajia, jotka eivät olleet riittävän päteviä tehtäviinsä.
Besier arvostelee tiukin sanoin myös KMN:n nykyisin harjoittamaa uskontojen välistä interfaith-toimintaa. Esimerkiksi muslimit eivät hänen mukaansa voi ottaa vakavasti KMN:n usein ”avuttomia” kysymyksenasetteluja.
– KMN haluaa vain keskustella. Järjestön edustajat eivät yleensä sano, että ”tässä me olemme kristittyinä”.
Nykyisin Kirkkojen maailmanneuvosto on Besierin mukaan taloudellisesti sairaalloisen heikko ja menneistä vuosistaan dramaattisesti kutistunut järjestö, jolla on vain hyvin vähän yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.
Tätä kuvaa Besierin mukaan myös se, että Geneven suurikokoista mutta rappeutuvaa Ekumeenista keskusta, järjestön päämajaa, ei ole rahanpuutteen vuoksi kyetty kunnolla remontoimaan.
– Niinpä KMN vuokraa nyt Geneven-tilojaan varakkaille geneveläisille yrityksille, Besier sanoo.
Kiistelty tutkija ja poliitikko
Gerhard Besier (s. 1947) on luterilainen teologi ja tutkija, mutta myös poliitikko. Hän on julkaissut lukuisia kirkkohistoriallisia tutkimuksia erityisesti kirkkojen suhteesta diktatuureihin, natsismiin ja kommunismiin.
Vuosina 1993–1995 ilmestyi laaja kolmiosainen kirjasarja DDR:n kirkkojen suhteesta valtioon (Der SED-Staat und die Kirche).
Itäsaksalaisen sosialismin vuosina (1945–1989) DDR:n hallitsevaa Saksan sosialistista yhtenäisyyspuoluetta (SED) suojellut turvallisuuspalvelu Stasi harjoitti maan kirkkojen sisällä laajaa vakoilua ja ohjailua. Kirkon sisällä toimineet ilmiantajat ovat nykyisin kaikissa entisen Itä-Euroopan maissa, myös entisessä Itä-Saksassa, kipeä ja salailtu asia.
Besier kertookin itäsaksalaisten maakirkkojen ja DDR:n SED-diktatuurin suhteita koskevien tutkimuksiensa julkaisemisen olleen joillekin kirkkojen edustajille erittäin vaikea asia.
– Muistan, miten eräs korkea-arvoinen kirkonmies uhkasi ”tuhota” minut, jos julkaisen tutkimukseni, Besier kertoo Kotimaa24:lle.
Besier on toiminut professorina Berliinissä, Heidelbergissä ja Dresdenissä. Viimeksi mainitussa hän hoiti Dresdenin teknisessä yliopistossa totalitarismin tutkimuksen professuuria. Vierailevana prosessorina hän on toiminut Kalifornian Stanfordin yliopistossa, Puolassa ja Ruotsissa. Lundin yliopisto on myöntänyt hänelle kunniatohtorin arvon.
Tutkijana Besier on myös kiistelty hahmo. Hänen kirkkohistoriallisia analyysejaan ja metodejaan on toisten historioitsijoiden keskuudessa myös kritisoitu.
Poliittisesti aikaisemmin konservatiiviseksi arvioitu Besier liittyi vuonna 2009 Saksan vasemmistolaiseen Die Linke -puolueeseen, vaikka hän ilmoittikin olevansa eri mieltä monista puolueen sosiaalipoliittisista linjauksista. Hänet valittiin Saksin osavaltioparlamenttiin, jossa hän toimi kansanedustajana vuosina 2009–2014. Kauden lopussa hän sanoutui irti Die Linkestä.
Kirkkojen maailmanneuvosto – puolen miljardin kristityn yhteisö
• Vuonna 1948 Amsterdamissa perustettu Kirkkojen maailmanneuvosto on nykyisin 348 eri kirkon muodostama ekumeeninen järjestö. Yhteensä sen jäsenkirkot edustavat noin puolta miljardia kristittyä.
• Useimmat KMN:n jäsenkirkot edustavat perinteisiä ja uusia protestanttisia sekä yhdistyneitä kirkkoja, mutta mukana on myös paljon ortodoksisia kirkkoja. Sen sijaan katolinen kirkko ja monet uusprotestanttiset kirkot ja ryhmät eivät ole liittyneet KMN:oon.
• KMN tekee ja tukee ekumeenisen käytännön työn ohessa myös monipuolista teologista tutkimusta, vaikuttamistyötä ja diakoniatyötä. Sen monet ohjelmat koskevat jäsenkirkkojen ja ekumeenisten kumppaneiden spiritualiteettia, nuorten osallistumista, uskontojen välistä interfaith-keskustelua ja yhteistyötä sekä naisten ja miesten oikeudenmukaisten yhteisöjen rakentamista. KMN toimii myös rauhantyössä, ekumeenisessa kasvatuksessa, yleisessä terveydenhuolto- ja HIV-työssä sekä laajemminkin kehitysyhteistyössä. Lisäksi KMN puolustaa alkuperäiskansojen, vähemmistöjen ja lasten oikeuksia.
• Järjestön päämaja Ekumeeninen keskus on Genevessä. Sveitsin kustannustason vuoksi siirtymisestä jonnekin muualle on keskusteltu.
• KMN:n rahoitus tulee enimmäkseen Saksan, Pohjoismaiden ja Pohjois-Amerikan rikkailta kirkoilta. Järjestö on kuitenkin ollut pitkään talousvaikeuksissa ja sen tulot jäsenkirkoilta ovat pienentyneet koko 2000-luvun ajan. Esimerkiksi vuosien 1999 ja 2006 välillä KMN:n tulot pienenivät melkein kolmanneksella, 49 miljoonasta dollarista 34 miljoonaan dollariin. Tämä on merkinnyt mm. organisaation työntekijöiden määrän vähentämistä.
• Suomesta järjestön jäseninä ovat Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko. Suomen ekumeeninen neuvosto on KMN:n ekumeeninen kumppani.
• Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitean suomalaisia jäseniä ovat tällä hetkellä Lapuan piispa Simo Peura Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta ja yliopistotutkija Pekka Metso Suomen ortodoksisesta kirkosta.
Kuva: Jussi Rytkönen. Kuvassa saksalaiset kirkkohistorioitsijat Gerhard Ringshausen ja Gerhard Besier (oikealla) Helsingin symposiumissa.
Lue myös:
Symposium: Voiko Kirkkojen maailmanneuvosto muuttaa maailmaa?
Ilmoita asiavirheestä