Ihmeet kuuluvat jossain määrin miltei mihin tahansa uskonnolliseen traditioon. Jouluksi ilmestynyt helsinkiläisen katolisen Pyhän Marian seurakunnan toimittama Rakastakaa toisianne -lehti (2 / 2013) muistuttaa juttusisällöillään jälleen kerran siitä, että esimerkiksi luterilaisuudesta poiketen varsinkin katolinen kirkko tuo edelleen näkyvästi ja ”häpeilemättä” esille selittämättömät, kirkon ihmeiksi tulkitsemat asiat.
Lehden lähtöuutisena on kuusisivuinen juttu puolalaisen Sokółkan kaupungin Pyhän Antonius Padovalaisen kirkossa vuonna 2008 sattunut ihme: käyttämättä jäänyt ehtoollisleipä muuttui selittämättömällä tavalla ihmissydämen kudokseksi.
Tarkan patologisen tutkimuksen jälkeen kudosta tutkineet Białystokin yliopiston professorit päätyivät siihen tulokseen, että kyseessä oli kovasti kärsivän, kuolemantuskassa tai sydäninfarktia edeltävässä tilassa olevan ihmissydämen lihaskudosta.
Ylipäätään katolinen kirkko on jo kauan pyrkinyt huolellisesti selvittämään myös tieteellisesti, onko jokin ihmeeksi koettu asia tapahtunut luonnonlakien vastaisesti.
Rakastakaa toisianne -lehti kertoo myös ihmeparantumisista, joita on sattunut ihmisten rukoiltua ihmeellisen öylätin lähellä Sokółkan kirkossa.
Ihmeet kuuluvat kristinuskon traditioon
Ihmeet ovat aina kuuluneet kristinuskon maailmaan. Ovathan syntien anteeksi saaminen, ylösnousemus ja iankaikkinen elämä ihmisen arkikokemukseen verrattuna ihmeitä. Jos aihe rajataan ”konkreettisempiin ihmeisiin”, evankeliumeissa on kolmisenkymmentä Jeesuksen tekemää ihmettä, joista suuri osa on parantamisihmeitä.
Kristitytkin ovat kautta aikojen kokeneet asioita, jotka he tulkitsevat uskonsa kautta ihmeiksi. Tässä mielessä ihmeet eivät ole jotakin sellaista, joka olisi kuulunut vain Raamatun ajan ihmisen maailmaan.
Itse ”ihme” on silti moniselitteinen sana. Martti Lutherin
Vähän Katekismuksen tyyliin voisimme kysyä: Mitä se on?
”Yleisesti ihmeiksi voidaan määritellä tapahtumat, teot ja asiantilat, joita pidetään niin epätavallisina, erikoisina tai yliluonnollisina, että niiden ymmärtämiseksi eivät riitä tavalliset rationaaliset selitysmallit. Niinpä ihmeet tulkitaan Jumalan puuttumisena tapahtumiin tai ne liitetään pyhien ihmisten kykyihin tai ominaisuuksiin.”
Näin kirjoittavat Olli ja Ullamaija Seppälä kirjassa Se oli ihme. Suomalaisia kokemuksia (Kirjapaja 2001). Kirjassa käydään yleistajuisella tavalla läpi suomalaisten ihmeiksi kokemia asioita. Erilaiset tapaukset ryhmitellään kirjassa kokemuksiin, enteisiin, pelastumisiin, näkyihin, parantumisiin ja elämänasenteisiin. Kirjan mukaan ihmeet voivat tavalla tai toisella liittyä kaikkiin näihin elämänalueisiin.
Ihmeen määrittely ei ole yksinkertaista
Vuonna 2007 Helsingin yliopistossa uskonnonfilosofisen väitöskirjan ihmeistä kirjoittaneen oululaisen pastorin Ari Savuojan mukaan ihmeen määrittely on ollut vaikeaa. Määritelmiä on melkein yhtä monia kuin määrittelijöitäkin.
Väitöskirjassaan Savuoja päätyi tieteellisen analyysin perusteella jakamaan ihmeet neljään pääsektoriin. Ne ovat: 1. luonnon tai luonnonlakien vastainen tapahtuma, 2. selittämätön tapahtuma, 3. hyvin odottamaton myönteinen tapahtuma – vaikkapa jokin urheilukilpailun voitto – ja 4. yliluonnollinen tapahtuma tai ”Jumalan teko”.
– Mutta tämäkään ei ole näin kategorista tai yksinkertaista. Esimerkiksi käsitys luonnonlaeista on vasta uuden ajan tuotetta. Esimerkiksi Einsteinin suhteellisuusteoria on muuttanut niitä. Tieteelliset totuudet ovat voimassa vain toistaiseksi.
Perinteisin ihme sekä katolilaisille että protestanteille on Savuojan mukaan ihme Jumalan aikaansaamana tapahtumana, Jumalan teko.
– Mielenkiintoista on, miten ymmärrämme Jumalan toiminnan elämässämme. Jumalan puuttuminen elämään on ihme, vaikka se olisi selitettävissäkin. Fyysikko K. V. Laurikainen selitti, että Jumala toimii kvanttihypyissä. Katolilaiset edellyttävät Jumalan tekemän ihmeen kohdalla vielä, että se ihme on tieteellisesti selittämätön, Savuoja tietää.
Marian ilmestymisiä, parantumisia, stigmoja
Katoliseen kirkkoon yhdistetään joukko maailmanlaajuisesti tunnettuja ihmeitä ja niiden toteutumispaikkoja. On myös muistettava, että jonkun henkilön autuaaksi tai pyhimykseksi julistamiseen vaaditaan periaatteessa tietty määrä ihmeitä, jotka voidaan yhdistää potentiaalisen pyhimyksen elämän aikaiseen toimintaan. Nämä ovat tyypillisesti esimerkiksi ihmeellisiä parantumisia.
Missä ihme on toteutunut, esimerkiksi ihmeellisiä parantumisia voidaan odottaa edelleen. Tällaisia ovat katolilaisille esimerkiksi neitsyt Marian ilmestymisen paikat. Erittäin kuuluisia ”ihmepaikkakuntia” ovat vaikkapa Etelä-Ranskan Lourdes, Portugalin Fatima ja Mexico Cityn Guadalupe.
Kaikkiin näihin suuntautuu edelleen varsinkin suurimpina juhla-aikoina suuri pyhiinvaeltajien virta. Pohjimmiltaan moni heistä odottaa itselleen tai omaiselleen esimerkiksi parantumista vaikeasta sairaudesta, mikä voidaan tulkita ihmeeksi.
Erityisesti katolisen kirkon piirissä tapahtuneita kuuluisia ihmeitä ovat myös stigmat eli ruumiiseen ilman ymmärrettävää syntyvät ristiinnaulitun jäljet. Sellaiset mainitaan olleen esimerkiksi italialaisella pyhimyksellä Franciscus Assisilaisella (k. 1226) ja huomattavasti myöhemmin eläneellä, 1968 kuolleella niin ikään italialaisella kapusiinijärjestöön kuuluneella papilla Padre Piolla (alun perin Francesco Forgione).
Nyt Rakastakaa toisianne -lehdessä uudelleen esiin nostetun Sokołkan ihmeen ohella katolisessa Puolassa kuuluisaksi ihmeiden toteutumispaikaksi on koettu varsinkin tunnettu Częstochowan Jumalanäidin ikoni.
Muita vastaavia ja myös vähemmän tunnettuja kirkollisia ihmeiden toteutumispaikkoja on runsaasti eri puolilla maailmaa.
Ihmeet ovat myös osa protestanttisuutta
1700-luvun valistusajan jälkeen alkoi eurooppalaisten ihmisten maailmassa rationaalisuuden kehitys, jonka yhtenä juonteena oli ”uskonasioiden” muuttuminen monille ihmisille vain yksilöiden sisäisiksi totuuksiksi: ne ikään kuin lakkasivat olemasta yleisesti ja julkisesti, siis ”aikuisten oikeasti totta”. Tämä koski myös käsityksiä ihmeistä.
Varsinkin protestanttisuuden piirissä on sittemmin esiintynyt myös teologiaa, joka on esimerkiksi pyrkinyt tarkastelemaan uskon kysymyksiä mahdollisimman moderneilla tavoilla, esimerkiksi demytologisoimaan Raamatun kertomuksia. Loogisena jatkona tälle ajattelulle on ollut, että Raamatun ihmeet ja muu ”yliluonnollinen” aines on koettu joissakin teologioissa ongelmalliseksi.
Ari Savuoja ei osaa arvioida sitä, ovatko ihmeet jotenkin keskeisempi osa katolista kuin protestanttista uskonkokemusta. Hän aavistelee muiden syiden perusteella, että protestanttinen maailma saattaa olla tieteellisesti orientoituneempi.
– Protestanttisuutta leimaa myös tietty individualismi. Siksi jokaisella protestantilla on katolista kristittyä vahvempi oikeus tehdä uskoa ja todellisuutta koskevia päätelmiä. Sellainen suosii auktoriteettivastaisuutta ja kunkin omaa ajattelua. Jokainen ottaa siinä itse selvää asioista ja jossain määrin kehittää itse ajatuksen siitä, mihin hän uskoo, Savuoja pohdiskelee.
Protestanttisuus ei silti ole lähtökohtaisesti katolista uskoa penseämpi ihmeille. Sellainen on Savuojan mielestä luterilaista näköharhaa. Vaikka juuri pohjoiseurooppalaisessa luterilaisuudessa ihmeet eivät näyttelisi suurta osaa, maailman muu protestanttisuus voi olla uskossaan hyvin toisenlaista.
Mitä ihmeet merkitsevät?
Mitä ihmeet sitten merkitsevät uskovalle ihmiselle? Kotimaassa (16.1.2014) haastateltu helsinkiläisen Pyhän Marian seurakunnan kirkkoherra Rafał Czernia kertoo uskovansa ”sataprosenttisesti” Sokółkassa tapahtuneeseen ihmeeseen. Lisäksi hän pitää tapahtunutta Jumalan ihmeen kautta tulevana uskon vahvistuksena.
Ari Savuojan mukaan myös uskonnonfilosofisesti on kysytty sitä, mikä on ihmeiden tiedollinen merkitys, voidaanko niillä perustella jotakin?
– Uskonnolliset käsitykset ovat samanlaisia kuin ihmisen käsitykset mistä tahansa muustakin: käsityksiä on voitava perustella jollakin. Ihminen perustaa elämänsä sille, mistä hän on vakuuttunut, koska elämässä totuus kävelee vastaan ennemmin tai myöhemmin: totuudella on väliä.
Yksilöinä ihmiset haluavat Savuojan mukaan olla vakuuttuneita käsityksistään. Totuus ja vakuuttuneisuus ovat asioita, joista emme pääse eroon. Ja yksilön totuus ei välttämättä mene yksiin tieteellisen totuuden kanssa.
– Tieteen tulokset ovat yleisiä ja perustason totuuksia, mutta ne eivät yksilön näkökulmasta ”riitä elämiseen”.
– Tieteen tulokset jäävät juuri siksi ”tynkätotuuksiksi”, koska niiden on oltava kaikkien hyväksyttävissä, uskonnosta riippumatta. Mutta yksilö voi olla omista käsityksistään – vaikkapa kokemansa ihmeen takia – täysin varma. Ongelma on tietenkin, että yhden totuus ei ole sitä välttämättä toiselle, Ari Savuoja sanoo.
Kuva: Olli Seppälä
Ilmoita asiavirheestä