Vivamon rantasaunan kiuaskivet hehkuvat kuumana. Aurinko helottaa täydeltä terältä, mutta tuuli puhaltaa Lohjanjärven selältä vilpoisesti.
Olen tullut tapaamaan naista, jonka sydän sykkii nuorille. Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja, rovasti Ulla Saunaluoma, 57, on rippileiriläisille kesästä toiseen Ressu, opettaja ja luottoaikuinen, jolle avaudutaan myös pinnan alla olevista huolista.
Saavuimme saunalle kumpikin vauhdilla työkiireittemme keskeltä. Nyt on hetki huokaista syvään, asettua vihdantuoksun taikapiiriin ja kohdata.
Jaana Räntilä kirjoittaa kirjassa Saunan Henki, että sauna on lohtuhuone. ”Löydän lohdun, kun annan luvan kaikelle olla vain! Mitään ei tarvitse kieltää tai vähätellä. Tässä olen ja tällainen olen. Näin koen ja tunnen. Lämpö on vastassa ihoani silloinkin, kun mieltä kirvelee. Karvas kirvely ei viillä haavaa löylyn lempeydessä. Hyväksyn kirvelynkin, hyväksyn kaiken kokemani osaksi päivääni.”
Miten oiva paikka sauna onkaan tutustua uuteen ihmiseen!
{kuva_9a5ec414-320f-4022-9a2f-7f3b1d7ab981}
Saunaluomalle saunassa tärkeintä on pysähtyminen.
– Kotoa jo opin, että sauna on rentoutumisen paikka. Siellä nautitaan lämmöstä ja kiireettömyydestä, hiljaisuudesta ja keskusteluista. Se tarjoaa arjesta erillisen, toisenlaisen tilan, jossa voi syntyä sivujuonteena myös hyviä ja omintakeisia ideoita. Saunassa aistit avautuvat.
Saunaluoma liittää saunaan psalminkirjoittajien tekstit Jumalasta turvapaikkana ja suojana.
Vanhan testamentin vertauskuvallinen kieli sopii suomalaisille pyhään paikkaan hyvin.
Ulla Saunaluoma kasvoi maalaiskylässä Ikaalisissa, joka on herätysliikekartalla valkoista aluetta.
Mummolle tuli Sana-lehti ja äidin kasvualustana oli Pohjanmaan körttiläisyys, mutta hengellisyyttä ei mitenkään Saunaluoman lapsuudenkodissa korostettu. Kesäisin käytiin pyhäkoulua. Sekään ei varsinaisesti herättänyt hengellistä paloa.
– Lapsen näkökulmasta pyhäkouluopettajamme oli tiukka, tylsä ja iloton täti. Uskovaisen elämä näytti melko ankealta.
Luku- ja kirjoitustaitoisena Saunaluoma aloitti kansakoulunsa suoraan toiselta luokalta ja kävi siis koulut itseään vuoden vanhempien kanssa. Kun hänen kaksi parasta ystävätärtään koki rippileirillä uskoontulon, Saunaluoman maailma järkähti.
Hän ryhtyi haastamaan uutta uskonnonopettajaansa Vuokko Lipposta. Lopulta keskusteluissa päädyttiin syvälle kristinuskon ytimeen. Saunaluoma halusi uskoa Kristuksen sovitustyön myös omalle kohdalleen ja hänestä tuli 14-vuotiaana aktiivinen seurakuntanuori.
{kuva_56f91f31-28e2-461c-bae1-76d9ca204b97}
Keskustelumme keskeytyy hetkeksi, kun laiturille ja saunaan pelmahtaa joukko iloisesti kiljahtelevia lapsia. He ovat tauolla Vivamon Raamattukylän näytelmäharjoituksista. Mikä into, touhu ja sähellys.
Kun tytöt pukeutuvat uimareissunsa jälkeen kiireellä, tarjoutuu Saunaluoma kuivaamaan heidän selkiään. 100 vuotta täyttävän Vivamon historiassa näkyy vahvojen naisten ketju. Elämä jatkuu ja rukous kantaa. Rukous on tehnyt tästä paikan, jossa taivaan ja maan raja on ohentunut.
{kuva_40d6d8d8-ba5f-4809-bdf6-3e247f4d4cba}
Lukion jälkeen Ulla Saunaluoma haaveili lääkärin tai kielten opettajan ammatista, mutta päätyi viettämään välivuotta. Seuraavana syksynä hänelle aukesi paikka yliopistosta sekä kieliopintoihin että teologiseen.
– Käsitykseni johdatuksesta oli silloin se, että vain yksi ovi aukeaa kerrallaan. Sepä ei toiminutkaan ja jouduin tekemään päätöksen ihan itse. Menin teologiseen, Saunaluoma naurahtaa.
Opettaminen ja työ nuorten parissa olivat jo tuolloin Ulla Saunaluomalle kutsumus. Opiskellessaan hän työskenteli kotiseurakunnassaan Ikaalisissa kesäteologina ja veti talvisin isoskoulutuksia.
Keväällä 1983 hän päätyi työhaastatteluun Kansan Raamattuseuraan, tuli valituksi ja sai vihkimyksen nuorisolehtoriksi, osaksi nuorisotiimiä.
– Minusta oli hienoa, että he ottivat rohkeasti töihin ihmisen ilman mitään juuria Kansan Raamattuseurassa. Tein nuorisotyötä 22 vuotta ja yhä nytkin rippileiri on minulle yksi vuoden innostavimmista työtehtävistä.
Nuorten ydinkysymykset ovat pysyneet kautta vuosikymmenten samana: Riitänkö minä? Hyväksytäänkö minut porukkaan? Olenko arvokas?
Myös perheiden huolet ja rikkonaisuus näkyvät rippileireillä.
– Nuoret kantavat vanhempiensa suruja sydämellään paljon enemmän kuin äidit ja isät tietävät. Nuoret ovat valtavan solidaarisia vanhemmilleen, vaikka eivät sitä heille ehkä näytä.
Viime vuonna 70 vuotta täyttänyt Kansan Raamattuseura on tullut Ulla Saunaluomalle vuosikymmenten aikana rakkaaksi. Armokeskeinen ja elämänmakuinen julistus, joka tulee pakottamattomasti ihmisten arjen keskelle ja antaa jokaiselle tilaa olla juuri omanlaisensa persoona, tuntuu hänestä oikealta.
Saunaluoma ei kuitenkaan tahdo vertailla edustamaansa järjestöä muihin. Hänestä kaikkien herätysliikkeiden työ on tärkeää. On hyvä, että jokainen kristitty löytää kotipaikkansa, mutta samalla on arvostettava ja kuunneltava myös toisella tavoin tulkitsevia.
– On surullista, että itselle vieraista asioista tulee helposti epäilyttäviä. Vänkääminen johtaa harvoin hyvään lopputulokseen, mutta toisen kuuleminen sen sijaan kyllä. Jokaisen persoona resonoi uskon asioille vähän eri tavoin, jotkin painotukset tuntuvat enemmän omilta kuin toiset. Eroja ei kuitenkaan tarvitse pelätä.
{kuva_05a67e49-b8de-4af7-8366-cba9bc22afe7}
Tämä maa tarvitsee Saunaluoman mukaan nyt toivoa, rohkaisua ja ihmisestä välittämistä ehkä enemmän kuin koskaan. Kristinuskolla on antaa kaikkea sitä ja lisäksi vielä vapauttava sanoma syntien sovituksesta.
– Itselleni usko on ollut mieletön voimavara elämän eri vaiheissa. Onnen hetkissä pysähdyn hämmästelemään, miten paljon olen saanut lahjaksi. Vaikeuksissa minua kantavat niin Jumala kuin kristittyjen yhteyskin.
Pönötys ei ole koskaan ollut Saunaluomalle luontevaa ja arjessa toiminnanjohtajan rooli unohtuu. Yhdessä kohtaa tuo rooli tuntuu kuitenkin siunaukselta.
– Kun joku vieras ihminen tulee, kättelee ja kertoo joka päivä rukoilevansa minun puolestani, tajuan miten mielettömän etuoikeutettu olen tässä työssä, Saunaluoma sanoo ja hänen silmänsä kostuvat.
Ulla Saunaluoma unelmoi löytävänsä paremman tasapainon työn ja levon välille.
– Kun ei ole perhettä, pääsee mielenkiintoinen työ toisinaan kaappaamaan liian ison osan ajasta. Viime kesänä hankin maastopyörän huolehtiakseni kunnostani paremmin. Oli upeaa ajaa kesäiltaisin erilaisten lämpökerrosten läpi. Ehkäpä tänä kesänä toteutuu haave 100 kilometrin fillariretkestä.
{kuva_5f15934e-29fb-46f5-9513-b429ec347a85}
”Siinä istuttiin lauteilla, kokonaiset naiset, eri teitä tähän päivään asti matkanneet. Mahamakkaroista ei ollut väliä. Kiitän sinua Jumala vanhoista viisaista naisista, elämän koettelemista. Heidän kaltaisensa ovat nähneet liian paljon osatakseen enää sanoa: tässä on totuus. Heidän kaltaisensa tietävät jo, että elämässä on monia värejä, monia teitä ja mahdollisuuksia enemmän kuin sielu sietää. Varjele sinä heissä uteliaisuus ja syvä ilo. Siunaa heissä ystävyyden avaruus ja kyky nauttia elämästä.” (Marja Kuparinen)
Lainaukset kirjasta Saunan Henki, toimittanut Aino-Kaarina Mäkisalo, Kirjapaja 2016.
Kuvat: Esko Jämsä
Ilmoita asiavirheestä