Klassisen musiikin lehden Rondon uusimmassa numerossa säveltäjä Olli Virtaperko
moittii kirkkoa kovin sanoin. Hän on julkaissut tekstin kokonaan Facebook-sivuillaan.
Virtaperko käy pitkässä kirjoituksessaan läpi kirkon reformaation juhlavuoden Armoa 2017! -kampanjaa. Hän syyttää kirkkoa ahneeksi sen takia, että kirkko pyytää säveltäjiä osallistumaan ”säveltalkoisiin” eli säveltämään ilman rahallista korvausta.
”Tarve saada juhlavuoden uskonnollisten rituaalien säestykseksi muun muassa uusia rukouslauluja, tekstimusiikkia, psalmeja, kuorolauluja ja seurakuntaa osallistavia lauluja oli huutava, muttei kuitenkaan niin huutava, että työstä olisi katsottu voitavan maksaa korvaus”, hän kirjoittaa.
Virtaperkon näkökulma on ymmärrettävä, kertoo reformaation merkkivuosihankkeen projektisihteeri Timo-Matti Haapiainen Kirkkohallituksesta.
– Moni säveltäjä voi kokea talkoopyynnön samanlaisena kuin kirurgi, jolle sanotaan, että leikkaa sydämeni ilmaiseksi.
Haapiainen toteaa, että reformaation merkkivuoden budjetista rahoitetaan kahta taideteosta: Olli Kortekankaan
Via!-oratoriota sekä unkarilaista piirrosanimaatiota, jota myös Luterilainen maailmanliitto tukee. Luther-aiheisen piirrosanimaation traileri löytyy Youtubesta.
– On totta, että olisi kivempi, jos rahaa olisi budjetoitu enemmän ja sillä tavalla saatettu tukea lisää muusikoita ja säveltäjiä. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan ole enempää rahaa.
Hän huomauttaa, että hanke on rahoitettu verovaroin eli että se kilpailee samoista rahoista kuin esimerkiksi kirkon diakonia- ja lähetystyö. Samaan aikaan kirkon on mietittävä taloutensa tulevaisuutta, johon liittyy epävarmuutta, kuten kirkollisverona saatavien tulojen väheneminen.
– Kirkon kutistuva talous ei saa aiheuttaa sitä, että lähdetään halveksimaan ammattilaisten työtä tai riistämään heitä, Haapiainen sanoo.
Hankkeen kokonaisbudjetti on viidelle vuodelle noin 500 000 euroa. Siitä alle puolet on palkkakuluja. Suurin osa summasta kuluu merkkivuoden 2017 menoihin. Haapiaisen mukaan iso osa merkkivuoden toiminnasta on tarkoitus järjestää seurakunnissa ja merkkivuosihankkeen työ on enimmäkseen koordinointia ja materiaalin tuottamista muun muassa seurakunnille.
”Meidän viestimme ei ollut selkeästi kirjoitettu”
Virtaperko myös syyttää kirkkoa siitä, että se haluaa kaikki tekijänoikeudet itselleen.
”Virsikirjaan on valmisteilla säestyskirja, jonka sisällöstä vastaavat nimekkäät kirkkomusiikin ammattilaiset. Säestyskirjan työryhmän jäsenten edellytetään allekirjoittavan paperin, jossa tekijät luopuvat oikeuksistaan ’säestyksiin, jotka voisivat saada tekijänoikeudellista suojaa’ työryhmän asettajan, kirkkohallituksen, hyväksi.”
Tällaista tekijänoikeuksien luovuttamista ei edellytetä, toteaa asiantuntija Hanna Koskinen Kirkkohallituksesta.
– Tässä on ollut väärinkäsityksiä. Meidän viestimme ei ollut selkeästi kirjoitettu, hän sanoo.
Koskisen mukaan jokainen säestysryhmän jäsen on saanut itse valita, haluaako säestyksen omiin nimiinsä, jolloin oikeudet jäävät hänelle.
Professori: Huippuluokan kirkkomusiikkia saa vain rahalla
Lisäksi Virtaperko kuvailee kirkkomusiikin ammattilaisten neuvotteluasemaa heikoksi:
– Käytännössä pitkän työuran kirkon palveluksessa tehnyt kirkkomuusikko-säveltäjä on kuitenkin kirkon sanelupolitiikan edessä täydellinen altavastaaja. Kynnys oikeutettujen oikeuksien penäämiseen ja kissan pöydälle nostamiseen on korkea. Neuvottelutilanteessa kirkkohallitus voi käytännössä valita kohtuullisuuden tai kohtuuttomuuden tien. Nyt ollaan väärällä tiellä.
Virtaperkon kritiikki ei tule yllätyksenä Taideyliopiston kirkkomusiikin professorille Timo Kiiskiselle.
Hän on myös kirkkomusiikin säveltäjät ry:n puheenjohtaja, ja eräs yhdistyksen jäsen kertoi hänelle keväällä säveltalkoista närkästyneesti. Perehdyttyään aiheeseen Kiiskinen toteaa, että asetelma on hankala.
Kiiskisen mukaan kiistan ytimessä on se, kenen ajatellaan säveltävän kirkkomusiikkia.
– Harrastelijasäveltäjät, kuten harrastuksena säveltävät kanttorit, saavat tätä kautta omia teoksiaan esille. Jos katsoo asiaa ammattisäveltäjän näkökulmasta, niin se leipä ei tule kanttorin hommasta. Tai vaikka tulisikin, mutta kanttori satsaa paljon omaan tuotantoonsa, niin silloin asiaa voi tarkastella Virtaperkon näkökulmasta, Kiiskinen sanoo.
– Vaikka kirkko kärsiikin taloudellisista ongelmista, se on pieneen säveltäjään verrattuna iso taloudellinen instanssi.
Kiiskisellä on pitkä ura kanttorina ja puoliammattimaisena säveltäjänä. Hän on nähnyt, mitä kaikkea musiikillista hyvää kirkko tarjoaa, kuten virkoja kanttoreille ja konsertteja seurakuntalaisille. Kiiskinen siis ymmärtää kirkon näkökulman mutta muistuttaa, että mikäli kirkko haluaa panostaa laajemminkin kirkkomusiikkiin, silloin sen on käytettävä siihen myös rahaa.
– Jos ajatellaan uutta kirkkomusiikkia ja sen ammattimaista tekemistä, niin se vaatii rahaa, kuten kaikki muukin ammattityö. On historiallisesti todettu, että missä on ollut varaa satsata kirkkomusiikkiin, siellä se paras musiikki syntyy, koska ammattimaiset tekijät hakeutuvat sen pariin.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Päätoimittaja: Onko seurakunta valmis maksamaan ammattimuusikolle?
Kirkkomusiikin laatu puhuttaa Ruotsissa
Ilmoita asiavirheestä