Viideläisten järjestöjen Kirkkokansan raamattupäivä -tapahtuma käynnistyi Helsingin Kallion kirkossa kirkkoherra Teemu Laajasalon avaussanojen myötä.
– Täällä koolla oleva väki on sitä, joka varmimmin Suomen kirkot täyttää, ja todennäköisesti siellä, missä tämä väki vaikuttaa myös saarnataan väkevimmin ja luetaan Raamattua tosissaan, Laajasalo kehui raamattupäivän lähettämän tiedotteen mukaan.
Kirkko on hänen mukaansa muuttunut nopeasti.
– Se mikä oli 20 vuotta sitten dogmi, on nyt harhaoppi. Moni on surullinen tästä.
– Vastaavalla tavalla tuomittiin myös toiseen suuntaan 20 vuotta sitten. Spitaalisen leimaan riitti se, että suostui liberaalien kanssa yhteistyöhön, Laajasalo vertasi viitaten ilmeisesti naispappeuden hyväksymispäätöksen jälkeiseen ilmapiiriin.
Hän totesi ”kärsineensä erityisesti” ajatellessaan kirkon tulevaisuutta. Hänen mielestään liberaalien ja konservatiivien olisi syytä yrittää ajatella toistensa etua.
– Kun Nelson Mandela pääsi vankilasta, hän kysyi kuinka voidaan luoda valkoisille sortajille hyvä yhteiskunta. Mitä tapahtuisi jos me tänään haluaisimmekin luoda kirkon, jossa niillä, jotka tahtovat lakaista ja puhdistaa, olisi hyvä olla, Laajasalo kysyi.
Lupa olla erilainen
Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Timo Junkkaala totesi, että ”kirkkomme puhuu paljon rakkaudesta ja vähän totuudesta, mutta se on vaarassa menettää molemmat”.
Junkkala siteerasi Kuopion piispa Jari Jolkkosta, jonka mukaan herätys on kanavoitumassa evankelis-luterilaisen kirkon ulkopuolelle. Esimerkiksi suuri osa Jolkkosen tapaamista uskoon tulleista vangeista oli löytänyt evankeliumin vapaakirkollisten liikkeiden julistajien kautta.
Junkkaalan mukaan ”konnat” tai muutkaan ihmiset eivät löydä kirkon sanomasta Jumalaa, koska kirkko haluaa miellyttää ihmisiä totuuden kustannuksella.
– Nykykirkon kaitsijoiden sanoma on usein, että Jumala hyväksyy jokaisen sellaisena kuin tämä on, ei tule tuomita, ja tulee luoda tilaa, jossa kaikki saavat olla erilaisina.
– Kehotuksia saarnoissa on paljon: Raamatun sanoma pysyy elävänä vain jos me teemme siitä totta arjessamme. Valvominen on sitä, että pitää silmänsä auki, liikuttuu oleellisesta ja unohtaa ennakkoluulojen vallan, Junkkaala luetteli.
– Kristuksesta puhutaan sellaisena, joka sovittaa erilaisuutta. Armo mainitaan usein, mutta sen sisältö jää epäselväksi.
Anteeksisaaminen luo rakkauden
Junkkaala katsoi, että kirkossa ei enää puhuta siitä, mitä mitä Uusi testamentti opettaa, eli ”Kristuksen sovituskuolemasta, vanhurskauttamisesta, taivaasta ja kadotuksesta”. Nykyajan saarnojen maailma on Junkkaalan mukaan ”tämänpuoleinen”.
– Enää ei sanota niin kuin Jeesus sanoi: Ellette tee parannusta, te kaikki hukutte.
– Puhe siitä, että Jumala hyväksyy ihmisen, ei ole kristillistä evankeliumia, jos Kristuksen uhri jää syrjään, Junkkaala määritteli.
Ainoastaan sana rististä on hänen mukaansa vastaus kirkon ongelmiin.
– Sanoma syntien sovituksesta synnyttää yhä uskon ja luo rakkauden. Jos se sanoma katoaa kirkosta, kirkko jää omien valheittensa vangiksi eikä kykene auttamaan ketään.
– Mutta jos evankeliumia Jeesuksesta julistetaan, saamme uuden herätyksen, jolloin konnat voivat löytää elämän tien myös meidän kirkossamme. Ja konniahan me kaikki olemme, Junkkaala päätti.
Kirkkokansan raamattupäivä on viidesläisten järjestöjen vuosittainen yhteistapahtuma, jonka järjestäjät ovat Kallion seurakunta, Evankelis-luterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä, Medialähetys Sanansaattajat, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys, Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys sekä Suomen Raamattuopiston Säätiö.
Tänä vuonna Kallion kirkossa järjestettävän tapahtuman teema on Totuus ja valhe. Tapahtuman päätteeksi julkaistaan edellä mainittujen järjestöjen ja Kansan Raamattuseuran Säätiön yhteistyönä syntynyt hengellinen laulukirja, Viisikielinen.
(Kuvassa Teemu Laajasalo ja Timo Junkkaala, kuva: Erkki Jokinen)
Ilmoita asiavirheestä