Lauantaina Oulun loskaisille kaduille sataa räntää. Karjasillan kirkon alttarikaide on verhottu mustaan, ja alttariristin sivuilla palaa kaksi kynttilää. Kukkia ei ole. Alttaritaulu on Jeesus-veistos, joka levittää käsiään kuin sulkisi katsojan syliinsä tai tarjoaisi itseään ristiinnaulittavaksi. Kaikki on valmista seitsemän surevan naisen kohtaamiseen.
Seitsemän naista ristillä on Anne-Maria Haapalan kirjoittama ja ohjaama näyttämöteos, jossa seitsemän naista kertoo surunsa tarinaa. Tätä ennen teosta on esitetty vain kaksi kertaa, kaksi vuotta sitten Hailuodon kirkossa.
– Muutamissa katsojissa herätti pahennusta, kun taidetta tuotiin kirkkoon. Tanssia ei niinkään kritisoitu vaan tekstiä, muistelee Haapala.
Hailuodon esityksissä naisilla oli valkeat vaatteet ja tanssikoreografia. Liike heijastui urkuparvelta kirkon lasiseen alttariseinään.
Kuulijan pitää keskittyä tarkasti kuullakseen sanat
Karjasillan kirkon alttariseinä on umpinainen, mutta surevien naisten kasvot heijastuvat alttaritaulun Jeesuksen rinnalle videoprojisoinnin avulla. He kertovat, minkälainen on syöpään sairastuneen, eronneen, abortin kokeneen tai muistisairaan omaishoitajan suru, tai mitä tunteita herättää leskeksi jääminen, vanhempien menettäminen tai lapsettomuus.
– Surevat ihmiset ovat todella lähellä Jumalaa, mutta en halua hengellistää sitä. Meillä ei ole oikeutta kieltää toisen tapaa surra. Ajattelemme usein, että surevan kuuluu olla hiljainen ja nöyrä ja odottaa, että suru kirkastaisi häntä.
Esiintyjät puhuvat hiljaa. Kuulijan pitää keskittyä tarkasti kuullakseen sanat, sillä kirkon akustiikka hajottaa ääntä. Tulkitsen sen muistutukseksi, että surevan kuuntelemiseen pitää keskittyä.
Haapala on halunnut tuoda esityksen kirkkoon juuri siksi, että kirkon työntekijöillä olisi monesti miettimisen paikka surevia kohdatessaan.
– Työntekijät helposti menevät liturgisen kielen taakse, kun juttelevat surevien kanssa. Surua sanoitetaan Raamatun lauseilla. Näytelmässä suru puhutaan auki.
Ei ole iloa, johon ei liittyisi suru
Haapala kertoo suodattaneensa tekstiin oman elämänsä läpi tarinoita, joita on ihmisiltä kuullut. Tarinat ovat arkisia, vaikka jokaisessa ihmisen sydän murtuu. Nämä surut yllättävät monet ihmiset joka päivä.
Näyttelijöiden kasvot on valaistu sivulta niin, että toinen puoli peittyy varjoihin, toinen näyttää ilmeet. Surun tarinoissa on synkkyyden joukossa valoisia juonteita.
– Ei ole koskaan ilonhetkeä, johon ei liittyisi suru.
Muistisairaan miehen omaishoitajan surussa yhdistyvät viha ja rakkaus puolisoa kohtaan. Yöllä hän silittää rakasta miestään, mutta miehen tuoksukin tuntuu erilaiselta kuin aiemmin. Hän kaipaa ystäviä ja elämää, jossa ovikello soi. Mutta ystävät eivät halua tulla katsomaan tällaista elämää, toteaa hän. He ehdottavat apuvälineitä ja hoitopaikkoja, mutta eivät uskalla tulla käymään, koska eivät tiedä miehen vointia.
Abortin kokeneelle sanotaan, että suru helpottaa, tarvitaan vain tukea ja aikaa. Surijaan kuitenkin sattuu yhä vain, koko ajan.
Äkisti leskeksi jääneelle koti ei enää ole turvapaikka. Kaikki täytyy tehdä vastedes yksin ensimmäistä kertaa. Hänkin vihaa ja rakastaa puolisoaan yhtaikaa.
Paras vuorovaikutus syntyy kasvoista kasvoihin
Uskottava tunteiden ilmaisu videolla vaatii ilmaisun mittakaavan pienentämistä. Jotkut näyttelijät onnistuvat tässä erinomaisesti ja uskaltavat myös tauottaa puhettaan niin, että ajatus ehtii sanoihin mukaan. Äänekäs nyyhkiminen ja levottomat ilmeet jättävät suurentavassa videokuvassa sen sijaan hiukan teennäisen vaikutelman. Yllättävän rohkeasti näyttelijät kuitenkin puhuvat kameran silmälle.
Tarinoiden välillä laulaja Hanna Pikkarainen esittää Mateli Kuivalattaren ja Liisa Matveisen itkuvirsiä ja Eino Leinon runoja. Viimeisen laulun aikana näyttelijät saapuvat eteen ja istuvat hiljaa alttarikorokkeelle. On lumoavaa nähdä naiset kasvoista kasvoihin. Surutarinat koskettavat yhtäkkiä aivan uudella tasolla.
Seitsemän naista ristillä -teoksessa surusta puhuvat naiset. Miehet pääsevät ääneen Haapalan toisessa näytelmässä Häpeän miehet. Tällä hetkellä Haapala tekee käsikirjoitusta näytelmään, joka käsittelee insestiä.
Kuvat: Raija Kurki. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.
1. Seitsemän naista ristillä -näyttämöteoksen esittäjät saapuivat yleisön eteen vasta näytelmän lopuksi. Pukujen ja alttarikankaiden musta väri lisäsi tunnelmaa surutarinoihin.
2. Anne-Maria Haapala kirjoitti ja ohjasi draaman Seitsemän naista ristillä, jotta surevia opittaisiin kuuntelemaan avoimesti.
Ilmoita asiavirheestä