HENGELLINEN ELÄMÄ. Hengellisyys viittaa materiattomaan tai äärimmäiseen todellisuuteen. Hengelliset rituaalit sisältävät usein rukoilua ja mietiskelyä, joiden tarkoituksena on kehittää ihmisen sisäistä elämää. Usein hengellisyyteen liittyy myös ihmisen suhtautuminen yliluonnolliseen ja uskonnollinen ajattelu oppeineen. Hengellisyyden nähdään usein olevan hyvin henkilökohtaista, mutta sillä on myös yhteisöllinen ulottuvuus. Seurakunnan toiminnan näkökulmasta hengellinen elämä on sen keskeinen tavoite.
Kirkkohallituksen jumalanpalvelus- ja hengellisen elämän asiantuntija Terhi Paananen kertoo, että hengellinen elämä viittaa kahteen asiaan. Toinen on yleinen spiritualiteetti eli henkisyys ja toinen kristillinen rukouselämä. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa hengellinen elämä viittaa pääsääntöisesti kristilliseen rukouselämään. Hänen mukaansa hengellinen elämä hoitaa ihmistä.
Paananen ymmärtää hengellisen elämän olevan yhtäältä ihmisen sisäistä ja yhteisöllistä toimintaa, toisaalta asettumista vuorovaikutukseen transsendentin eli tuonpuoleisen kanssa. Kysymys ei ole niinkään asenteesta tai suhtautumisesta.
– Hengellinen elämä on aina virtaava traditio, johon ihminen kasvaa tai liittyy.
”Ihmiset ovat hengellisiä ja etsivät paikkaa, missä ihmisissä oleva hengellinen kaipaus tai orientaatio saa täyttymyksen”
Paanasen mukaan hengellinen elämä voi olla älyllistä ja keskittyä opin pohdiskeluun ja ammentaa siitä sisältöä. Hengellinen elämä voi ammentaa myös hiljaisuudesta ja mietiskelystä tai yksinkertaisuudesta tai kohtaamisesta.
– On myös sellaista hengellistä elämää, jonka tunnistaa kaipauksesta. Kaipaus voi kohdistua esimerkiksi Jumalan läsnäoloon tai ehtoolliseen.
Paananen uskoo, että hengellisyys on ihmisen ominaisuus samalla tavalla kuin esimerkiksi musikaalisuus. Hengellisyyttä tulee Paanasen mukaan olemaan aina ja pysyy ennallaan eikä se häviä tai vähene.
– Sitä tullaan aina kaipaamaan. Ihmiset ovat hengellisiä ja etsivät paikkaa, missä ihmisissä oleva hengellinen kaipaus tai orientaatio saa täyttymyksen.
Konkreettisesti hengellinen elämä näkyy Paanasen elämässä siinä, että hän käy sunnuntaisin messussa. Siellä tärkeitä hänelle ovat liturgian sanat ja symbolit, Raamatun kuunteleminen yhdessä sekä ehtoollinen. Messussa Paananen kertoo iloitsevansa kohdatessaan toisia samanhenkisiä ihmisiä.
Paananen on muutaman vuoden ajan osallistunut ignatiaaniseen raamatturyhmään. Ryhmässä luetaan Raamattua ja mietiskellään omaa elämää sen äärellä. Ignatiaanisen spiritualiteetin tavoitteena on löytää Jumala kaikessa. Mikään elämän osa-alue ei ole spiritualiteetin ulkopuolella ja ihmiselämää tulee lähestyä kokonaisuutena.
– Saan siitä ravintoa itselleni, Paananen päättää.
Kotimaan juttusarjassa ”Seitsemän sanaa” tarkastellaan seitsemää hengellisen elämän sanaa. Sanojen tarkoituksesta ja merkityksestä kertoo joka osassa vaihtuva haastateltava. Osat ilmestyvät syksyllä joka toinen sunnuntai.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Seitsemän sanaa: Mitä on rukouselämä? – ”Mihinkään suoritukseen ei tarvitse yltää”
Seitsemän sanaa: Mitä on uskonratkaisu? – ”Tällaiset kehotukset ovat valitettavan vähäisiä”
Seitsemän sanaa: Mitä on parannus? – ”Yhtäkkiä silmät avautuvat näkemään, mikä minä oikein olen”
Seitsemän sanaa: Mitä on synnintunto? – ”Meitä auttaisi se, että olisimme kaikki syntisiä”
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.