SYNNINTUNTO. Synti on määritelmän mukaan Jumalan tahtoa vastaan rikkomista. Syntiä on tapana tarkastella jakamalla se tekosynteihin ja perisyntiin. Tekosynti on yksittäinen paha teko, ja yksittäiset pahat teot nousevat taas perisynnistä, joka tarkoittaa ihmiskunnan syntiinlankeemusta. Esimerkiksi sota on seurausta ihmiskunnan syntiin langenneesta, jumalanvastaisesta olemuksesta.
Kirkon sanaston mukaan synti on valta, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään lähimmäisiä omien pyrkimystensä välineinä.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan synnintunto on puolestaan tuntoa ja tietoa omasta syntisyydestä; tulemista ja olemista synnintunnossa sekä pelosta johtuvaa katumusta.
”Ihmisen tulisi kokea syntisyyttä”
Kansan Raamattuseuran entinen toiminnanjohtaja ja rovasti Hannu Nyman kertoo, että kristillisessä maailmankuvassa keskeisintä on Jumala, joka ilmaisee, mikä on oikein.
– Kun Hänen luomaansa kuvaa oikeasta rikotaan, niin silloin tehdään syntiä.
Nyman hahmottaa synnintunnosta puhuttaessa myös omantunnon, joka määrittää ihmiselle sen, mikä on oikeaa ja väärää.
– Raamattu tarjoaa kuvan oikeasta ja väärästä. Sen perustalle rakentuu kristityn omatunto, jota vastaan käymällä hän saattaa kokea rikkoneensa sitä, jolloin syntyy synnintunto.
Nyman kertoo synnintunnon ilmenevän elämässä usein syyllisyydentuntona. Synti liittyy hänen ajattelussa aina jumalasuhteeseen.
– Synti voi kohdistua myös toiseen ihmiseen, mutta käsitteen syvempi ymmärtäminen liittyy aina ihmisen ja Jumalan väliseen asetelmaan.
Nymanin oma nuoruus oli herätyskristillisen taustan takia synnintuntoon tähtäävä. Nymanin mielestä tänä päivänä ei kuitenkaan kuule kovinkaan paljon julistusta synnistä. Häpeä on asettunut synnin asemaan.
– Ihmisen tulisi kokea syntisyyttä. Silloin ei tarvitsisi koko ajan puolustella omia tekemisiään väistääkseen sitä, että on tehnyt väärin. Myös tunnettu sairaalasielunhoitaja Erik Ewalds sanoi aikoinaan, että ihmiskunnan ainoa toivo on synti.
Nyman ottaa esiin myös tämän päivän mediakulttuurin, jossa monet julkisuudenhenkilöt nostetaan vääryyden tekemisestä tikun nokkaan. Hänen mukaansa heidät esitetään yhteisinä sijaiskärsijöinämme.
– Kaikki me olemme kuitenkin tehneet joskus väärin. Meitä auttaisikin yhteisössämme se, että olisimme kaikki syntisiä. Jos ihminen ei ole syntinen, niin mitä hän armolla sitten tekee.
Suostuminen syntiseksi voisi Nymanin mielestä olla myös psyykkisesti terveellistä, sillä silloin asian voi selvittää ja ihmiselle voidaan julistaa synninpäästö.
– Sehän on yksi mahtavimmista asioista kokea vapautuvansa syyllisyydestä.
Jumala on meille vain rakastava vaari
Nymanin mielestä puhe ihmisestä vastuullisena Jumalan edessä on tänä päivänä ohentunut. Meille Jumala on vain rakastava vaari, joka pahoitellen ja myhäillen katselee tätä maailmaa.
– Tällaisessa maailmassa ei ole tarvetta synnintunnolle. Synnintunnon torjuva asenne johtuu siitä, että se jää pelkästään käsitteeseen synti ja synnintunto. Se ei pääse etenemään toiseen päähän eli synninpäästöön. Synnintunnon ja synnin pitääkin lähteä liikkeelle jumalakäsitteestä. Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta nousee luontevasti anteeksianto.
Nyman muistuttaa, että messu aloitetaan sanoin ”tervetuloa jumalanpalvelukseen, tunnustakaamme syntimme yhteen ääneen”.
– Kun kuulen synninpäästön, olen vapaa muuhun messuun. Ajattelen, että nyt voin vapautua olemaan läsnä, kuuntelemaan sanaa, rukoilemaan ja veisaamaan.
Kotimaan juttusarjassa ”Seitsemän sanaa” tarkastellaan seitsemää hengellisen elämän sanaa. Sanojen tarkoituksesta ja merkityksestä kertoo joka osassa vaihtuva haastateltava. Osat ilmestyvät syksyllä joka toinen sunnuntai.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.