Uskonnonvapauden merkitys osana kehitys- ja ulkopolitiikkaa on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle. Tämä käy ilmi
Suomen Ekumeenisen Neuvoston
(SEN) selvityksestä. Sen mukaan päättäjät ja viranomaiset tuntevat uskonnonvapauskysymyksiä varsin huonosti erityisesti kehitys- ja ihmisoikeusperspektiivistä.
Selvityksessä myös muistutetaan uskonnonvapauden olevan ihmisoikeuskysymys. Suomen varovainen suhtautuminen uskonnonvapauteen marginalisoi vakavat ihmisoikeusongelmat, joiden ratkaiseminen vaatii ennakointia.
Vaikka suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa on perinteisesti erotettu julkinen ja yksityinen sekä uskonto ja politiikka, suurimmassa osassa maailman valtioita uskonto tai vakaumus eivät kuitenkaan kuulu pelkästään yksityiseen piiriin, vaan ovat julkisia. Selvityksessä vaaditaankin Suomea ottamaan aiemman uskontojen kunnioittamisen sijaan entistä aloitteellisempi rooli kansainvälisessä yhteisössä uskonnonvapauden suhteen. Selonteossa esitetään konkreettisen uskonnonvapausstrategian laatimista ja sen sitomista muun ulkopolitiikan tavoitteisiin.
Selvityksessä suositellaan konkreettisten tavoitteiden asettamista ja seurantaa, paikallisia hankkeita ja uusien toimintojen pilotointia uskonnonvapauden edistämiseksi. Myös muiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön merkitys on suuri. Aiemmin uskonnonvapautta ovat esimerkillisesti edistäneet esimerkiksi Hollanti, Ruotsi, Englanti, Yhdysvallat ja Kanada.
Selvitys Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka – Suosituksia Suomelle julkaistiin 28. elokuuta. Selvitystyön on tehnyt Suomen Ekumeeninen Neuvosto ja asiantuntijaroolissa on toiminut Suomen Lähetysseura. Muina neuvonantajina ovat olleet muun muassa Fida International ry sekä Suomen World Vision.
Ilmoita asiavirheestä