Opetus- ja kulttuuriministeriö on teettänyt arvion valtakunnallisen erikoismuseojärjestelmän toimivuudesta ja kehittämistarpeista.
Selvityksen mukaan valtakunnallinen erikoismuseojärjestelmä vastaa pääpiirteissään tarkoitustaan ja museot ovat hyvin hoidettuja. Kehitettävääkin kuitenkin on. Selvitysmies, museonjohtaja Kalle Kallio esittää 33 toimenpideehdotusta. Ne koskevat valtakunnallisten erikoismuseoiden asemaa, toimialueita, toiminnan tavoitteita ja rahoitusta sekä valtion ohjauskeinoja. Selvityksessä esitetään muun muassa yhtenäisen kriteeristön käyttöönottoa valtakunnallisten erikoismuseoiden toiminnan arvioinnissa. Rahoitusjärjestelmää esitetään uudistettavaksi ja ministeriön ohjausotetta vahvistettavaksi tuloskeskustelujen kautta.
Käsitellessään museokentän kehittämistä selvitysmies näkee Suomessa tarpeen uskontojen museolle. ”Uskonnot ovat keskeinen osa ihmisten elämää kaikkialla maailmassa. Uskonnolliseen elämään liittyy runsaasti aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä, symboliikkaa ja mytologiaa, jotka puhuttelevat eri uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä. Uskontojen välisen vuoropuhelun näkökulmasta on perusteltua, että eri uskontoja tarkasteltaisiin yhden, uskonnollisesti sitoutumattoman valtakunnallisen erikoismuseon toimesta. Tällainen eri uskontokuntien yhdessä perustama museo voisi tukea seurakuntien ja uskonnollisten yhteisöjen omaa kulttuuriperintötyötä ja lievittää uskontokuntien välisiä jännitteitä”, arviossa kirjoitetaan. Varsinaisten 33 toimenpide-ehdotusten joukkoon uskontojen museota ei ole kuitenkaan kirjattu.
Yle uutisten
mukaan Kallio katsoo, että Suomen uskontokunnat voisivat rakentaa museon yhdessä.
Ministeriö lähettää selvityksen lausuntokierrokselle.
Suomessa toimii 16 opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämää valtakunnallista erikoismuseota. Niitä ovat esimerkiksi Designmuseo, Sotamuseo ja Suomen Urheilumuseo. Valtakunnallisten erikoismuseoiden tehtävistä säädetään museolaissa ja niille maksetaan erityistehtävien vuoksi korotettua valtionosuutta.
Tutustu selvitykseen, uskontojen museosta sivulla 88-89
”Suomen ortodoksinen kirkkomuseo toimi pitkään osana Ortodoksista kirkkohallitusta mutta säätiöitettiin vuoden 2011 aikana. Näin ollen museo voi hakeutua valtionosuuden piiriin ja tavoitella myös sitä valtakunnallisen erikoismuseon asemaa, jota vuoden 1985 erikoismuseotyöryhmä tämän alan museolle hahmotteli. Työryhmän perusteluna oli tuolloin se, että luterilainen kirkkokulttuuri huomioidaan riittävästi kulttuurihistoriallisten museoiden toimesta, mutta ortodoksinen kirkkokulttuuri ei. Tämä ei ole kovin kestävä perustelu tässä selvityksessä esitetyn kriteeristön näkökulmasta. Ortodoksinen kirkkomuseo on alansa ainoa toimija, jonka valtakunnallinen toiminta liittyisi lähinnä seurakuntien ohjaamiseen, mitä museo on tähänkin asti hoitanut hyvällä menestyksellä. Museopoliittisesti ei ole perusteltua nimetä valtakunnallisiksi erikoismuseoiksi näin kapealla sektorilla toimivia museoita, jotka kokonsa puolestakaan eivät täyttäisi valtakunnallisen erikoismuseon kriteerejä. Tässä selvityksessä lähdetään siitä, että eri uskontokunnat voisivat ennemminkin perustaa yhden yhteisen museon, joka valtakunnallisena erikoismuseona hoitaisi eri uskonnollisten yhteisöjen tarvitsemia museaalisia palveluita.” (selvitys s. 88-89)