Palkintoperuste oli johtamasi Haapajärven seurakunnan esimerkillinen tiedottaminen ja tiedonjakaminen. Mitä Haapajärvellä on tehty oikein?
– Tiedotusstrategiamme on kertoa päätöksistä heti ja toiminnastakin mahdollisimman paljon ja avoimesti. Lehdistötiedotteita lähetetään ahkerasti. Seurakunnalla ei voi olla salaisuuksia. Jos tuntuu, että jokin asia pitää salata, voi kysyä, mikä tässä onkaan pielessä. Luonnollisena osana nykyaikaista tiedottamista ovat hyvät nettisivut ja läsnäolo sosiaalisessa mediassa. Työntekijät ja luottamushenkilöt saavat kaikki lehdistötiedotteet sähköposteihinsa.
Onko Haapajärven seurakunnalla luottotoimittajia?
– Pienen paikkakunnan etu on, että asioista kertovat toimittajat ovat tuttuja ja heidän perusnäkemyksensä seurakunnasta on myönteinen. Siinä mielessä kaikki toimittajat ovat luottotoimittajia. Suhteen täytyy rakentua toimittajan työn ja sananvapauden kunnioittamisen pohjalta. Luottamus syntyy myös siitä, että seurakunnasta tarjotaan aktiivisesti oikeaa ja reaaliaikaista tietoa.
Miten seurakunnan tapahtumatiedote menee läpi mediassa?
– Tuttuihin asioihin kannattaa etsiä jokin uusi ja yllättäväkin näkökulma. Voisiko tiedotteeseen liittää jonkun seurakuntalaisen mietteitä? Tiedotteen tulee olla lisäksi lyhyt ja ytimekäs, ja sen oikeinkirjoitus saisi olla kohdallaan. Hitunen huumoriakin voi purra. Sekä sähköpostin että tiedotteen otsikkoon kannattaa kiinnittää huomiota.
Näkyykö seurakuntien elämä ja toiminta lehdissä tarpeeksi?
– Jos seurakunnan perustyö ei koskaan pääse lehtien palstoille, kannattaa ensin kysyä itseltään, olenko muistanut kertoa siitä kiinnostavasti medialle. Toimittajilla nimittäin ei ole vieläkään käytössään kristallipalloja.
Onko kirkollinen julkisuus irtautunut seurakuntien arjesta?
– En halua vähätellä keskustelua, jota käydään monille kipeistä asioista. Seurakunnasta katsottuna kirkon ympärillä käytävä julkinen keskustelu tuntuu kuitenkin toisinaan vieraalta ja kummalliselta. En aina tunnista siitä kirkkoa, jota olen palvellut yli 25 vuotta. Ei seurakunnissa käydä päivittäistä keskustelua siitä, kuka ja missä saa mennä naimisiin kenenkin kanssa tai kuka meistä on liberaali ja kuka konservatiivi. Enemmän seurakunnan arjessa näkyvät vaikkapa köyhyys tai lasten ja nuorten turvattomuus. Kuka nostaisi ne kirkollisen keskustelun keskiöön?
Ilmoita asiavirheestä