Viime vuosi oli maatiloille heikko. Monille tiloille on aiheutunut maksuvalmiusongelmia syistä, joihin ei itse ole voinut vaikuttaa.
Toissavuonna alkanut Venäjän vientikielto ja maataloustuotteiden hintojen lasku, poikkeuksellisen vaikeaselkoinen maatalouden tukiuudistus, tukien alentuminen ja niiden maksamisen viivästyminen, kesän huonot säät sekä lomitusjärjestelyjen tiukentuneet ehdot ovat syöneet viljelijöiden uskoa omaan tekemiseen ja kylväneet epätoivoa.
”On vahvuutta hakea ja ottaa vastaan apua”
Kiuruveden seurakunnassa on havahduttu maatilojen ongelmiin. Seudulla tapahtui muutamia yksittäisiä maatalousyrittäjän kuolemaan johtaneita äkillisiä tapaturmia ja sairastumisia, jotka koskettivat yhteisöä laajasti.
Diakoni Tanja Reinikainen näkee, että maaseudun monimuotoisuus on uhattuna: maitotilojen lisäksi yhtä lailla haastavaa on hevos-, kasvinviljely- ja lammastiloilla. Sikatilat ovat jo melkein kadonneet. Viljelijöiden heikko tilanne heijastuu myös muihin yrittäjiin.
Tilojen oma työmäärä on kasvanut, kun on lisätty eläimiä tai koneurakointia. Lisäksi työskennellään tilan ulkopuolella maataloustyön ohella. Kun työympäristön parantamiseen ei ole voitu tiloilla investoida, työt kuormittavat sekä fyysisesti että henkisesti. Tilan ulkopuolista työvoimaa ei ole aina enää taloudellisesti mahdollista käyttää apuna.
Tilat ovat erikoistuneet ja erilaistuneet. Tilojen koko on niin suuri, että aikaa ei yksinkertaisesti ole naapurin auttamiseen vaikka tahtoa olisikin.
– Kun elämässä tulee vaikeita aikoja, on vahvuutta hakea apua ja osata ottaa sitä vastaan, Reinikainen painottaa.
Ilmapiiri on onneksi hänen mukaansa viime aikoina muuttunut: avun saamisen ja hakemisen kynnys on madaltunut.
Tietotaito ei riitä sähköiseen asiointiin – Jopa 8 kk ilman tuloja
Pohjois-Savossa toimivalla Voimaa Arkeen -hankkeella pyritään parantamaan maaseutuyrittäjien ahdinkoa. Hankkeen projektipäällikkö Niina Suorsa on toteuttanut vajaan vuoden sisällä yli 70 tilakäyntiä. Hän on havainnut, että maaseudun ongelmat ovat moninaiset.
– Kun yrittäjä joutuu olemaan pitkän ajan jaksamisensa äärirajoilla, pienikin negatiivinen tapahtuma voi saada maatilan koko toiminnan sekaisin. Joillain tiloilla on eletty jopa kahdeksan kuukautta ilman mitään tuloja. Kaikilla ei ole tietotaitoa sähköiseen asiointiin tai edes pankkitunnuksia, Suorsa kertoo.
Jos tilalla on intiimeiksi koettuja ongelmia, esimerkiksi parisuhteen kriisi, henkistä uupumista, alkoholin liikakäyttöä tai tulehtuneet suhteet entiseen isäntäpariin, ulkopuolisen avun hakemisen kynnys on Suorsan mukaan monesti edelleen hyvin korkea.
– Kun nuorena on jääty jatkamaan maatilan elämää, yhteiskunta on mennyt omaa rataansa. EU-avustajat, neuvojat ja tilitoimistot ovat hoitaneet paperisotaa.
Hankkeessa on avustettu viljelijöitä muun muassa sähköisessä viranomaisasioinnissa ja erilaisten selvitysten tekemisessä. Asiakkaita on myös ohjattu ilmoittautumaan Te-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi.
– Sitä on usein vaikea mieltää, että jos on vielä vähän peltoa, niin se ei elätä eikä työllistä. Oikeus peruspäivärahaan alkaa vasta, kun työnhaku on voimassa. Ilmoittautumista ei voi tehdä takautuvasti, Suorsa sanoo.
Seurakunta takaa ihmisarvoista elämää myös maaseudulla
Seurakunnan puoleen kääntymiseen kynnys koetaan maatiloilla matalammaksi kuin yhteydenotto vaikkapa kunnan sosiaalitoimeen. Kiuruveden seurakunnalta maanviljelijät ovat hakeneet henkistä apua pahaan oloon ja diakoniatyön puolelta myös ruoka-apua.
Seurakunnan tavoitteena on taata myös maaseudun asukkaille ihmisarvoinen elämä: asunto, ruokaa ja lääkkeet.
– Kun puolisoina tehdään töitä, parisuhdekin on kovilla, kun tulee vaikeuksia ja kriisejä. Pyrimme tukemaan perheiden koossa pysymistä, diakoni Reinikainen sanoo.
Seurakunnassa apua tarvitsevalta ei kysytä kirkkoon kuulumisesta. Diakoniatyössä välitetään armollista näkökulmaa.
Huumeetkaan eivät ole nykymaaseudulla tavaton asia
Pahaan oloon haetaan Niina Suorsan mukaan joskus lievitystä väärällä tavalla. Mukaan ovat saattaneet tulla päihteet, eivätkä huumausaineetkaan ole tavaton asia nykymaaseudulla. Peliriippuvuudella on joskus yritetty ratkaista talousongelmia.
– Haastavissa tapauksissa tiloilla on ollut laskupino avaamattomana pöydällä. Edessä on ollut joitakin tilanteita, joissa peli- ja päihderiippuvuus ovat näkyneet heti tiliotteita tarkasteltaessa, Niina Suorsa kertoo.
Maatalousyrittäjyys on usein elämäntapa, jossa kaikesta tingitään ensin ennen kuin luovutetaan.
– Kyseessä on myös suvun perinteen vaaliminen. Kasvojen menettämisen pelko ja häpeä ovat isoja.
Kun viljelijä huomaa, että juuri hän on tässä sukupolvien pitkässä ketjussa se, joka joutuu antamaan periksi ja jopa lopettamaan tilanpidon, syntyy ahdistusta. Niina Suorsa on joutunut avustamaan myös joidenkin tilojen alasajossa.
– Lopussa ihmiset saattavat silti olla helpottuneita, kun asiat ovat ratkenneet suuntaan tai toiseen. Joskus pienikin askel voi olla merkittävä, Suorsa toteaa.
Niina Suorsa ja Tanja Reinikainen kantavat huolta myös maaseudun nuorista.
Maaseutupuhelin tarjoaa tukea joka päivä
Maaseudun tukihenkilöverkko tarjoaa keskusteluapua maatalousyrittäjille. Kriisien ennaltaehkäisyyn keskittyvä verkosto on toiminut 20 vuotta. Tukihenkilö on koulutettu auttaja, joka tuntee maaseudun olosuhteet ja jonka kanssa voi etsiä ulospääsyä vaikeista tilanteista. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja luottamuksellisuuteen.
Viljelijöitä palvelee päivittäin kello 18–21 myös Maaseutupuhelin, johon tukihenkilöt vastaavat. Numero on 010 504 5760.
Kuvat: Anu Hytönen. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.
1. Voimaa Arkeen projektipäällikkö Niina Suorsa ja Kiuruveden seurakunnan diakoni Tanja Reinikainen ovat tehneet yhteistyötä ahdinkoon joutuneiden maanviljelijöiden parissa ja toivovat myös muiden seurakuntien tarttuvan asiaan.
2. Kiuruveden torin laidalla sijaitsevan, kirmaavia vasikoita esittävän pronssipatsaan on tehnyt kuvanveistäjä Kirsi Siponen.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Ilmoita asiavirheestä