Seurakunnan työntekijöiden uudenvuodenlupauksissa korostuivat itsestä, hyvinvoinnista ja työhyvinvoinnista huolehtiminen. Toisaalta joukkoon mahtui villimpiäkin ideoita. Uudenvuoden haaveissa työyhteisöön toivottiin iloa, rakkautta, hyvää tahtoa sekä parempaa yhteishenkeä ja vuorovaikutusta.
Kotimaa Pro lähetti useiden pienten seurakuntien satunnaisesti valituille eri alojen työntekijöille kyselyn aiheesta joulukuussa.
Hyviä kohtaamisia, käsillä tekemisen riemua ja peukutus itselle
Seurakuntien työntekijöiden uudenvuodenlupauksissa toistuivat klassiset tavoitteet säännöllisestä liikunnasta ja ulkoilusta, laihduttamisesta sekä terveellisestä ravinnosta. Toisaalta esiin nousi myös monia persoonallisia lupauksia.
Yksi lupasi yrittää ymmärtää kirjaimellista raamatuntulkintaa kannattavia työtovereitaan paremmin, vaikka tiukkaa tekee. Toinen lupasi opetella säätelemään ajankäyttöään, jottei stressaisi niin paljon.
– Haluaisin jokaisena tulevan vuoden päivänä kyetä kohtaamaan kanssaihmisiä kasvotusten, kuunnellen, rauhoittuen, tukien ja positiivisesti, sanoo lapsityönohjaaja Merja Anttila Alavuden seurakunnasta.
– Liikoja ei tietenkään sovi itseltäänkään vaatia, onhan meillä kaikilla niitä huonoja päiviäkin. Mutta jos huononakin päivänä voisi edes yhden kohtaamisen kokea onnistuneeksi, tarpeelliseksi ja tärkeäksi. Ja osaisi vielä itselleen siitä nostaa hattua tai peukkua, sä teit sen! hän jatkaa.
Anttila ehdottaa, että muutamia vuosia sitten lanseerattu ”kehu lapsi päivässä” -kampanja laajennettaisiin koskemaan myös aikuisia. Kehuista ja kannustuksista kun ei liene minkään ikäisille haittaa.
Diakonissa-kanslisti Marjo Koski-Vähälä Lumijoen seurakunnasta lupaa tehdä ensi vuonna mahdollisimman paljon asioita käsillään.
– Se on minun tapani ilahduttaa ihmisiä ja olla hyödyksi ja avuksi.
Pornaisten seurakunnan kanttori Jorma Martikainen lupaa omalta osaltaan panostaa siihen, että seurakunnan työilmapiiri paranisi.
”Karsin kaiken turhan ympäriltäni”
Rymättylän seurakunnan seurakuntamestari Marja-Leena Lento aikoo uudenvuoden kunniaksi karsia elämästään kaikkea ylimääräistä, mitä raahaa mukanaan vain tavan ja tottumuksen vuoksi.
Tavaroiden karsiminen on melko helppoa, luutuneiden tapojen karsiminen jo paljon vaativampaa. Lento ajattelee, että joskus ihmisen on karsittava tuttavapiiristään jopa ihmisiä, jotka syövät negatiivisuudellaan liikaa energiaa.
– On vain itse opittava tajuamaan, mikä on oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää.
Eurajoen seurakunnan kirkkoherra Asko Riihimäki ei ole enää vuosiin tehnyt uudenvuodenlupauksia.
– Kestolupaukset ovat olleet aikaisemmin kuntoilun aloittaminen ja laihduttaminen. No, hetken ne aina ovat toimineetkin, mutta viimeistään loppukeväästä lupaukset ovat olleet muisto vain, hän hymähtää.
Merja Anttilalta löytyy ymmärrystä. Hänen mukaansa laihduttaminen on helppoa niin kauan kunnes suklaa suorastaan kiljuu, että syö minut.
– Siitä alkaa sitten se hurja taistelu itsensä kanssa. Ja sitä taistelua riittää päivittäin!
Länsi-Turunmaan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Juho Kopperoinen lupaa tehdä parhaansa sen hyväksi, että hän ja hänen läheisensä voisivat mahdollisimman hyvin. Yhteiseen hyvinvointiin hän haluaa panostaa myös seurakuntalaistensa kanssa.
”Seurakuntaan toivon yhteishenkeä ja parempaa vuorovaikutusta”
Omaa seurakuntaa koskevat ajatukset ja haaveet kiertyivät monissa vastauksissa sen tosiasian ympärille, että resurssit vähenevät ja yhä vähemmällä rahalla ja pienemmällä joukolla on pystyttävä painamaan töitä.
– Koska työntekijöitä on vähän, joutuu jokainen omalta osaltaan miettimään porukan jaksamista. Ulkopuolelta tulee paljon paineita, mutta toivon silti pienen porukkamme työnilon jatkuvan, Marja-Leena Lento sanoo.
– Toivon myös uusia vapaaehtoisia joukkoomme. Vapaaehtoistyöntekijät ovat meillä melko iäkkäitä. Nyt pitäisi saada tuoreita voimia mukaan, koska vapaaehtoistyö ei näillä näkymin ainakaan vähene, Lento jatkaa.
Vastaava lastenohjaaja Tytti Poutanen Mynämäen seurakunnasta toivoo uuden vuoden tuovan entistä parempaa vuorovaikutusta seurakunnan sisälle.
– Toiveet ovat tietysti uusissa luottamusihmisissä, heidän motivaatiossaan ja halussaan tehdä yhdessä parempaa seurakuntaa kaikille, mutta myös meissä työntekijöissä ja kyvyssämme aitoon vuoropuheluun ja toiminnan kehittämiseen, Poutanen toteaa.
Marjo Koski-Vähälä peräänkuuluttaa seurakuntaan lisää iloa ja iloisuutta.
– Iloisina ihmiset tulevat helpommin toimeen keskenään ja iloisempina ihmiset jaksavat huomattavasti paremmin ja innostuvat asioista. Ilon kautta saadaan helpommin väkeä mukaan myös seurakunnan toimintaan vaikkapa vapaaehtoiseksi, arvioi Koski-Vähälä.
– Uskohan on iloinen asia ja siksi sen pitäisi myös heijastua ihmisistä ilona. Ei teeskenneltynä ilona, vaan aitona ja ystävällisenä ilona! hän jatkaa.
”Toivon seurakuntamme säilyvän itsenäisenä”
Merja Anttilan uudenvuoden haaveissa seurakunta oppii yhä enemmän toimimaan yhtenä kokonaisena seurakuntana eikä erillisinä työaloina. Lisäksi hän toivoo, että kaiken säästämisen ja vähentämisen keskellä seurakunta pystyisi kuitenkin toimimaan riittävän hyvin.
– Toivon päättäjien ymmärtävän, mitkä asiat ovat pitkällä tähtäimellä tärkeitä. Toivon myös seurakuntalaisten ymmärtävän, että pienemmillä resursseilla emme pysty toteuttamaan kaikkea sitä hyvää, mukavaa ja tärkeää, mitä on ennen ollut, Anttila sanoo.
Asko Riihimäen uudenvuoden toive on, että heidän seurakuntansa Eurajoella saisi vielä pitkään jatkaa omana itsenäisenä seurakuntana.
Tytti Poutasen haaveissa seurakunnasta tulisi ihmisten elämässä yhä enemmän rakkauden ja hyväntahdon yhteisö.
– Harras toiveeni on, että kotiseurakuntamme ja koko kristillinen kirkko Suomessa voisi viedä monin eri tavoin lähimmäisenrakkauden sanomaa kaikille ihmisille.
Ilmoita asiavirheestä