Helsingin piispa Irja Askola ehdotti uudenvuoden puheessaan, että tänä vuonna siirryttäisiin valittamisesta välittämiseen. Kotimaa24 piti Askolan ajatusta hyvänä ja kysyi gospelmuusikolta, Porvoon piispalta, diakonilta ja papilta, miten he voisivat edistää välittämistä omassa arjessaan.
Rakkauden teoilla pelkoa vastaan
Daikinina tunnettu räppäri Lauri Kemppainen kertoo ainakin pyrkivänsä siirtymään kasvisruokavaliosta vegaaniksi. Välittämisen tulee ulottua ihmisten lisäksi myös muuhun luomakuntaan.
– En ollut kuullut Askolan uudenvuoden puhetta, mutta ajatus valittamisesta välittämiseen siirtymisestä kuulostaa hyvältä ja mukavan aktivoivalta, Kemppainen sanoo.
Rakkauden teot ovat hänen mielestään paras tapa kamppailla itsessä ja ympärillä itävää pelkoa ja apatiaa vastaan. Kemppainen kertoo itse yrittävänsä suhtautua ihmisiin Arlan Sauna-metodilla.
– Yritän siis nähdä heidät erilaisten ismiryppäiden sijasta alastomina nisäkkäinä, kärsivinä olentoina. Hauraus herättää minussa yleensä hellyyttä.
Julkisen saunan lauteilla tulee Kemppaisen mukaan myös puhuttua varovaisempaan sävyyn näkemyksistään, koska vastapäätä istuva mies on vieras.
– Turha provosoiminen lakkaa, pyrkimys dialogiin ja kohtaamiseen kasvaa.
Oma esimerkki edistää hyvää asiaa
Porvoon piispa Björn Vikström pitää Irja Askolan helposti muistettavasta ilmaisusta.
– Pyrin pitämään ajatuksen mielessä sekä omassa elämässäni, että työtehtävissäni. Alkusointu ei tosin toimi yhtä hyvin ruotsiksi käännettynä: från att klaga till att bry sig, piispa Vikström sanoo.
Hän pohtii myös, että kulunut fraasi ”älä aina valita” ei välttämättä saa aikaan toivottua muutosta kanssaihmisessä, jos toinen kokee että sanat ilmaisevat joko välinpitämättömyyttä tai haluttomuutta kuunnella toisen hätää.
– Oman esimerkin kautta olisi varmaan parasta edetä tässäkin asiassa, eli pyrittävä omalta puoleltaan välttämään valittamista.
Kiitollisuus vapauttaa
Rovaniemen seurakunnan johtava diakoni Markku Kukkonen pitää Irja Askolan ajatusta ajankohtaisena ja käytännöllisenä. Hänkin kaipaa ihmisiltä enemmän tekoja ja vähemmän valittamispuhetta.
– On sellainenkin havainto, että kahvipöydissä valitetaan valittajistakin. Lienee meillä jokaisella tarvetta katsoa peiliin ja tarkastella omia elämänasenteitamme, Kukkonen sanoo.
– Olisiko kristityn olennaista kysyä sitä, mitä Isä tahtoo meiltä, eikä vain sitä, mikä minulle on mieluista?
Kukkosen mukaan on luontaista jumiutua omiin ongelmiinsa, mutta olisi hyvä opetella tietoisesti kiittämään siitä, mitä itsellä on eikä valittaa siitä, mitä ei ole. Kiitollisuus vapauttaa tekemään niitä asioita, joita voi tehdä.
Markku Kukkonen pohtii myös, miten voisi omassa arjessaan edistää välittämistä.
– Kiireen selätystä voisin opetella enemmän ja kurinalaisemmin, ja varata enemmän aikaa juuri lähellä olevien lähimmäisten kohtaamiseen niin kotona kuin työssäkin. Etäisiksi jääneisiin sukulaisiin ja naapureihin voisi olla enemmän yhteydessä ja olla itse aloitteen tekijä.
Valittaminen on paikallaan, jos sielussa on kipua
Helsinkiläispappi Marjaana Toiviainen haluaa kokeilla Irja Askolan neuvoa tänä vuonna. Lannistava kriisipuhe voi hänen mielestään jäädä vuoteen 2015.
– Ajatus on minusta äärimmäisen arvokas ja yksinkertaisuudessaan sielua varjeleva neuvo.
Toiviainen keksii muutaman konkreettisen keinon välittämisen edistämiseksi. Ensinnäkin voi puhua enemmän siitä, mitä rakastaa kuin siitä, mikä ärsyttää tai mitä vihaa. Voi rukoilla enemmän heidän puolestaan, joista ei pidä ja jotka eivät voi sietää minua.
– Rakkaudella on tapana levitä, valitettavasti vihan luonne on tuolta osin samansorttinen.
– Voisin vaihtaa valittamisen elämiseen, tekemiseen ja olemiseen. Olen viime vuosina huomannut, että minulle tekee todella hyvää tarttua toimeen, tehdä asioita ihmisten kanssa yhdessä.
Toiviainen voisi myös sitoutua lukemaan sellaisia tekstejä ja ajatuksia, jotka hellivät sielua, antavat rohkeutta tai voimaa.
Marjaana Toiviainen toteaa kuitenkin, ettei halua edistää höttöistä positiivisuuskulttuuria. Valittamisellekin on paikkansa.
– On hurjan totta, että ”mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu”. Jos ihminen on lopussa, on vaikea välittää. Siksi valittaminen on paikallaan, jos sielussa on kipua. Silloin kannattaa valittaa mieluiten Jumalalle, kääntyä ja vaikka itkeä Hänen puoleensa, Toiviainen neuvoo.
Hän korostaa myös, ettei välittämispuhe saa olla holhoavaa, vaan toisen ihmisen toimijuutta korostavaa.
Kuvakollaasi: Emilia Karhu. Alkuperäiset kuvat: Jani Laukkanen, Porvoon hiippakunta ja Jukka Granström.
Lue myös:
Irja Askola: Vuoden 2016 teemaksi valittamisesta välittämiseen
Ilmoita asiavirheestä