Siikalatvan kunta on Suomen keskipisteessä. Kunta muodostui kahdeksan vuotta sitten neljän lakkautetun kunnan tilalle.
Siikalatvan seurakunta sen sijaan on kahden kunnan laajuinen. Se koostuu viidestä lakkautetusta seurakunnasta, jotka ovat keskenään tasa-arvoisia kappeliseurakuntia.
Piippolan, Pulkkilan, Pyhännän ja Kestilän kappeliseurakunnat liittyivät Siikalatvan seurakunnaksi vuoden 2006 alusta, ja Rantsilan seurakunta liittyi viidenneksi kappeliksi kaksi vuotta myöhemmin. Pyhäntä on kuntana edelleen itsenäinen.
Kirkkoneuvostossa näkee pintaa syvemmälle
Erityisopettaja Leena Nissinen, 62, kuuluu Pyhännän kappeliseurakuntaan. Luottamushenkilöura on lähes 20 vuoden mittainen. Hän ehti olla itsenäisen Pyhännän seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen vajaat kaksi kautta ja yhdistetyn seurakunnan kirkkovaltuustossa on vierähtänyt yksitoista vuotta.
Yhdistetyssä seurakunnassa Nissinen on ollut vuorotellen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Tämän vuoden alusta hänet valittiin kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi.
– Kirkkoneuvoston jäsenyys on avannut luottamushenkilönä työskentelyyn aiempaa laajemman näkökulman, siinä näkee pintaa syvemmälle.
Asioista ei hyödytä sanoa jälkikäteen
Luottamushenkilön tehtävä on kovaa työtä, muistuttaa Nissinen.
– Ei lurexia vaan työntekoa.
Oleellista on perehtyä käsiteltäviin asioihin ja keskustella niistä avoimesti.
– Tervettä rohkeutta vaaditaan. Mielipiteitä pitää tuoda esille ja ottaa kantaa asioihin silloin, kun niitä käsitellään, eikä myöhemmin.
Jo valtuustoon ehdolle asettuessa pitäisi ottaa tehtävä vakavasti ja varautua kantamaan vastuu pestistä, jos äänimäärä riittäisi läpimenoon. Vastuuntunto ja vastuukanto ovat luottamushenkilölle tärkeitä ominaisuuksia. Nissisellä on tästä yksinkertainen esimerkki.
– Vastuunsa kantava luottamushenkilö ilmoittaa poissaolonsa mahdollisimman ajoissa, jotta varajäsen ehditään kutsua tilalle.
Valtuuston puheenjohtajan roolissa on paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Pitää ehtiä perehtyä asioihin, ja on osallistuttava erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin.
Aika on joskus tiukilla, etenkin kun Nissinen jatkaa vielä erityisopettajan virassaan päivätyössä.
– Olen kai niin ymmärtämätön, etten ole älynnyt vielä jäädä eläkkeelle, hän nauraa.
Viidellä kappelilla on yhteensä kolme pappia
Siikalatvan seurakunnassa eletään tällä hetkellä tyyntä vaihetta. Kiinteistöt ovat hyvässä kunnossa, vaikka kiinteistömassaa on paljon, muun muassa viisi kirkkoa.
Kirkkohallitukselta on Nissisen mukaan saatu viimeisten vuosien aikana hyvin avustuksia, mutta seurakunnan talous on silti tiukilla. Talouden tasapainottamistoimia on tehty koko ajan.
Vanhoista pappiloista kolme on myyty ja yksi purettu. Työntekijöitä on vähennetty eläköitymisten myötä.
– Enää ei henkilöstössä ole vähentämisen varaa. Kahden vuoden aikana kuusi työntekijää on jäänyt eläkkeelle, ja ainoastaan yksi seurakuntamestari palkattiin tilalle.
– Henkilökuntaa on vähän. Joudumme miettimään heidän jaksamistaan, ja se vaikuttaa toiminnan suunnitteluun.
Viime vuonna kirkkoherranvirasto ja työntekijöiden tilat siirrettiin Piippolasta Pulkkilaan, joka on seurakunnan maantieteellinen keskus. Kappeliseurakuntien välillä on pitkät matkat.
Seurakunnassa on vain kolme pappia. Heillä on omat nimikkokappelit, mutta he tekevät työtä toistensakin vastuualueilla.
Jumalanpalveluksia järjestetään tasapuolisesti kaikissa kappeleissa. Juhlapyhinä, kuten pääsiäisenä ja jouluna, jumalanpalvelus järjestetään jokaisessa kappelissa ja muina aikoina vuorotteluperiaatteella aloitusaikoja porrastaen.
Viime vuoden lopulta lähtien jumalanpalveluksia on voinut seurata livenä seurakunnan nettisivuilta ja sosiaalisesta mediasta. Facebook otettiin käyttöön tiedottamisen helpottamiseksi.
Siikalatvalaisuutta ei omaksuta nopeasti
Jokaisen kappelin identiteetti pyritään huomioimaan seurakunnan päätöksenteossa, Leena Nissinen vakuuttaa. Jokaisesta kappelista on kirkkoneuvostossa yhtä monta jäsentä.
– Joskus on pohdittu, tarvitaanko kappeleita, mutta ne ovat kappeliseurakuntien identiteetin kannalta merkittäviä. Siikalatvan henki on ollut koko ajan hyvä, vaikka silloin tällöin kussakin kappelissa on tuntunut kipeältä.
– Pappiloista luopuminen oli vaikeaa, mutta siitä huolimatta päätökset tehtiin yksimielisesti, Nissinen kertoo
Yhteen liittyminen on pitkä prosessi. Siikalatvalaisuus ei ole vielä täysin lyönyt itseään läpi.
– Kymmenen vuotta on hurahtanut nopeasti. Itsekin miellän itseni useimmiten Pyhännän kappeliseurakuntalaiseksi.
Kuva: Erika Pahlman
Ilmoita asiavirheestä