Suomen Lähi- ja Perushoitajaliiton, SuPerin, puheenjohtaja Silja Paavola sanoo ehdottomasti ei hallituksen kaavailuille vähentää vanhusten minimihoitajamäärää. Hänen mukaansa hyvinvointiyhteiskuntaan pitää kuulua myös iäkkäistä ihmisistä huolehtiminen.
Mitkä asiat kuuluvat vanhusten hyvään hoitoon?
– Hyvän perushoidon lisäksi ihmisen kokonaisvaltainen huomioon ottaminen. Osana sitä on perehtyminen esimerkiksi henkilöhistoriaan ainakin pääpiirteittäin silloin, kun se on mahdollista.
Mikä on minimihoitajamitoitus?
– Nykyinen 0,5 hoitajaa on ehdoton minimi. Se ei tarkoita sitä, että kahta vanhusta kohden olisi yksi hoitaja, vaan sitä, että yksi hoitaja vuorokaudenajasta riippuen vastaa 5–25 vanhuksesta. Aamuvuoroissa tarvitaan eniten hoitajia.
Onko riittävän hoitajamäärän lisäksi muita keinoja vähentää hoitohenkilöstön kuormitusta?
– Ei ole. Omaisten tai vapaaehtoisten varaan ei voi laskea. Toki vapaaehtoisten järjestämä virkistystoiminta on hieno asia, mutta ammattitaitoista hoitoa se ei korvaa.
– Suomessa on noin 350 000 omaishoitajaa. Ilman heidän työpanostaan yhteiskunta olisi pulassa.
Arvostetaanko hoitohenkilökunnan työtä?
– Juhlapuheissa kyllä, teoissa ei. Poliittinen päätöksenteko ei arvosta työtämme ja tämä asenne on levinnyt muuhun yhteiskuntaan. Hoitotyö edellyttää piinkovaa ammattitaitoa, jota tehdään sydämellä.
– Arvostuksen puute liittyy myös vanhuksiin. Pitäisi ymmärtää, että vanheneminen on normaali olotila. Kun hyvinvointiyhteiskunnassa ihminen on elänyt iäkkääksi, niin sen ei pitäisi merkitä pelkkää taakkaa.
Mikä on kansalaisjärjestöjen ja kirkon rooli vanhusten hyvinvoinnissa?
– Ne tekevät jo nyt paljon. Vapaaehtoistyöhön ei voi kuitenkaan määrätä, eikä siinä voi edellyttää ehdotonta sitoutumista. Ammattitaitoa ei voi korvata.
Miten syrjäseuduilla asuville vanhuksille voidaan taata yhtä hyvä hoito kuin asutuskeskuksissa asuville?
– Päätöksenteko muun muassa sotessa sekä hoitajamitoituksissa kulkee siihen suuntaan, että vanhustenhoito keskittyy keskuksiin. Syrjäseuduilla asuvien vanhusten hoidossa voisi hyödyntää digitaalisuutta nykyistä huomattavasti enemmän. Se antaisi välineitä myös vanhusten keskinäiseen yhteydenpitoon.
Millaista vanhuutta toivot itsellesi?
– Toivon eläväni satavuotiaaksi. Olen utelias. Tahdon tietää, mitä maailmassa tapahtuu sekä seurata perheeni vaiheita. Tahdon asua kotona mahdollisimman pitkään, ja siirtyä hoitoon heti kun on sen aika. Koti ei enää ole koti, jos siellä ei pysty toimimaan.
– Toisaalta kukaan ei tiedä oikeasti, mitä ikääntyneenä tahtoo. Vanhenemista ei voi harjoitella.
Kuva: Jukka Granström
Ilmoita asiavirheestä