Aurinko paistaa viiniköynnöksen oksille Etelä-Espanjan Malagassa. Sato on hyvää vauhtia kypsymässä, tertut taivuttavat varsia.
Viiniköynnös on seurakuntaelämän tärkein kasvi: ilman sitä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ei voitaisi viettää ehtoollista.
Suomessa vietettävän ehtoollisen tarina alkaa aivan tavallisista viinitarhoista. Kirkko hyväksyy ehtoollisviiniksi vain rypäleistä tehtyä viiniä, ja viinirypäle on lämpimien ja aurinkoisten maiden kasvi. Niinpä syntien anteeksiantamuksen ateria ei hoidu ilman ulkomaankauppaa.
Espanjasta lähtee joka vuosi rekkalastilla Suomeen noin 10 000 pullollista monelle suomalaiselle tuttua Merimieskirkon Kirkkoviiniä. Sitä käyttää ehtoollisviininä suurin osa Suomen luterilaisen kirkon seurakunnista.
Merimieskirkon etiketit pulloon ja menoksi
Kirkkoviinin tarina alkaa tähän aikaan vuodesta, syyskuussa. Viinisato kypsyy, ja valtavat määrät tuoreita rypäleitä kuivataan auringossa. Myöhemmin rusinamaisiksi muuttuneista rypäleistä keitetään mehua, joka käytetään viiniksi. Valmiista viinistä tehdään väkevämpää lisäämällä siihen puhdasta alkoholia eli spriitä. Samalla menetelmällä valmistetaan muun muassa portviiniä ja sherryä. Kirkkoviinin tapauksessa korkea alkoholiprosentti parantaa viinin säilyvyyttä.
Kirkkoviinin pullotusta ja tuotantoa hallitsee iso ranskalainen viinintuottaja La Martiniquaise, jolta Merimieskirkon yhteistyökumppani ja Kirkkoviinin maahantuoja Heino Juomat ostaa valmiin viinin.
Täysiin pulloihin lisätään Merimieskirkkoa varten suunnitellut etiketit. Niiden ansiosta Merimieskirkon nimi on jatkuvasti näkyvillä useammassa kuin joka toisessa suomalaisessa seurakunnassa.
Valmiit viinipullot pakataan laatikoihin ja rahdataan rekka-autoihin. Alkaa niiden matka kohti suomalaista ehtoollispöytää.
Lapualla viinikellaria täydennetään kolmesti vuodessa
Yksi pullojen lukuisista määränpäistä on Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoella. Seurakunnan viinikellarin sisältö on kesän aikana huvennut nopeasti. Kesän konfirmaatiomessuissa ehtoollisvieraita on enemmän kuin talven jumalanpalveluksissa.
Seinäjoki on Suomen kolmanneksi suurin seurakunta ja yksi Merimieskirkon uskollisista asiakkaista. Seurakuntaan on tilattu Merimieskirkon Kirkkoviiniä 1990-luvulta asti, niin kauan kuin se on ollut mahdollista.
Kun seurakunnan ylivahtimestari huomaa viinivaraston ehtyneen, hän täyttää Merimieskirkon tilauskaavakkeen. 20 laatikon eli 120 pullon tilaus lähtee Seinäjoelta keskimäärin kolme kertaa vuodessa. Ennen suuria tapahtumia vahtimestari saattaa tehdä tilauksen jopa 240 pullosta. Seuraavaksi tilaus viedään kirkkoherralle, joka allekirjoittaa ja leimaa sen. Näin Merimieskirkko varmistaa, että tilaaja todella edustaa seurakuntaa.
Kun tilaus saapuu Merimieskirkolle, vastaava työntekijä ottaa sen vastaan ja välittää yhteistyökumppani Heino Juomille. Se on Suomen suurin yksittäinen ehtoollisviinin maahantuoja ja välittäjä.
Valamon luostari Merimieskirkon kilpailijana
Kukaan ei tiedä tarkasti, kuinka moni seurakunta käyttää Kirkkoviiniä, sillä tilaajien joukossa on useita suuria seurakuntayhtymiä. Merimieskirkko arvioi, että sen kautta ehtoollisviininsä tilaa 60–70 prosenttia Suomen evankelis-luterilaisista seurakunnista.
Merimieskirkon suurin kilpailija ehtoollisviinikaupassa on ortodoksikirkon ylläpitämä Valamon luostari. Se valmistaa ehtoollisviininsä Unkarista tuodusta rypälemehusta. Tätä viiniä käyttää Suomen ortodoksisen kirkon lisäksi osa evankelis-luterilaisista seurakunnista. Osa etenkin pienistä luterilaisista seurakunnista puolestaan ostaa ehtoollisviininsä suoraan Alkosta.
Konfirmaatiot lisäävät viininkulutusta reilusti
Heino Juomien varastolta viinipullot lähtevät Itellan kuljettamina matkalle ympäri Suomea. Kun lähetys saapuu Seinäjoelle, vuorossa oleva seurakunnan vahtimestari ottaa laatikot vastaan ja kantaa ne viinikellariin. Siellä ne odottavat käyttöä pääkirkossa tai kappeliseurakunnissa. Nurmoon, Peräseinäjoelle ja Ylistaroon laatikot kulkeutuvat työntekijöiden matkassa.
Tavallisessa Lakeuden Ristin jumalanpalveluksessa ehtoollisviiniä kuluu kaksi pullollista, konfirmaatiomessuissa reilusti enemmän. Pelkästään Seinäjoen alueseurakunnassa järjestetään kesäisin kolmetoista konfirmaatiota.
Alkon ehtoollisviini pullotettiin Suomessa
Heino Juomien varastolta viinipullot lähtevät Itellan kuljettamina matkalle ympäri Suomea. Kun lähetys saapuu Seinäjoelle, vuorossa oleva seurakunnan vahtimestari ottaa laatikot vastaan ja kantaa ne viinikellariin käyttöä odottamaan. Kappeliseurakuntiin Nurmoon, Peräseinäjoelle ja Ylistaroon laatikot kulkeutuvat työntekijöiden matkassa.
Tavallisessa Lakeuden Ristin jumalanpalveluksessa ehtoollisviiniä kuluu pari pullollista, konfirmaatiomessuissa reilusti enemmän. Seurakunnassa on ollut tänä vuonna kaikkiaan 25 konfirmaatiota.
Kirkkoviinin maahantuonti alkoi 1990-luvulla Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi. Unioni vaati Suomea purkamaan valtiollisia monopolejaan, joista yksi oli alkoholin maahantuonti. Pienten markkinoiden takia ehtoollisviinin toimittaminen ei ollut enää Alkolle kannattavaa.
Alkon maahantuomalla ehtoollisviinillä oli jo pitkät perinteet. Valmis viini pullotettiin Suomessa ja myytiin suoraan seurakuntiin. Uudessa tilanteessa Merimieskirkossa syntyi ajatus Kirkkoviinin markkinoimisesta seurakunnille. Alkoi Alkon vanhaa viiniä vastaavan viinin etsintä. Merimieskirkko haki juomaa, joka olisi maultaan ja sokeri- ja alkoholipitoisuudeltaan mahdollisimman lähellä suomalaisille ennestään tuttua ehtoollisviiniä. Asialla oli kiire, koska pienillä markkinoilla ei ollut tilaa useille yrittäjille.
Lopulta sopiva laatu löytyi Etelä-Espanjasta läheltä Malagan kaupunkia, jonka mukaan viinilaatu on saanut nimensä. Koska uusi viini oli hyvin lähellä vanhaa, sitä ei laskettu uusiin leileihin. Pullon malli ja etiketti pidettiin mahdollisimman samanlaisina, jotta siirtymä Alkon viinistä Merimieskirkon viiniin olisi helppo. Syntyi Merimieskirkon tunnetuin tuote, Kirkkoviiniä–Kyrkvin.
Rypäleviinistä pidetään kiinni ekumeenisin syin
Ennen jokaisen jumalanpalveluksen alkua Lakeuden Ristin vahtimestarit hakevat viinikellarista riittävän määrän viiniä. He valmistelevat ehtoollispöydän kaatamalla pullojen sisällön täyttökannuun. Siitä ehtoollista asettava pappi kaataa viinin ehtoollismaljaan eli kalkkiin.
Täyttämällä kalkin rypäleistä tehdyllä viinillä pappi liittyy pitkään traditioon. Kun Jeesus kiirastorstaina aterioi opetuslastensa kanssa, hän nautti rypäleistä tehtyä viiniä. Se oli ainut viinin muoto, joka tuon ajan Israelissa tunnettiin.
Kahdentuhannen vuoden ajan kirkot ovat halunneet pitää kiinni tästä perinteestä.
Välimeren alueen maissa rypäleviini oli ja on edelleen arkinen ruokajuoma, mutta Suomessa se on ollut kallista herkkua. Jotkut ovatkin toivoneet, että ehtoollisella voitaisiin siirtyä suomalaiselle kulttuurille ominaisempaan marjaviiniin tai jopa täysin alkoholittomiin mehuihin.
Piispainkokouksessa ehdotukset ovat kuitenkin kaatuneet ekumeenisiin perusteluihin. Roomalaiskatolisessa ja ortodoksisessa kirkossa ehtoollisviiniksi hyväksytään ainoastaan rypäleistä tehty alkoholipitoinen viini. Mahdollisia ekumeenisia ongelmia ei piispainkokouksen pöytäkirjoissa eritellä. Sekin jätetään mainitsematta, etteivät luterilaiset ja katolilaiset opillisista syistä voi edes osallistua toistensa ehtoolliselle.
Myönnytyksenä ekumeenisesta linjastaan piispainkokous on kuitenkin määrännyt, että kaikissa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon messuissa on tarjottava myös alkoholitonta viiniä.
Seinäjoella alkoholittomana viininä tarjotaan paikallisesta tukusta hankittua rypälemehua. Kaikissa seurakunnissa ei olla piispojen ohjeille yhtä uskollisia. Muutamissa seurakunnissa alkoholittoman viinin tilalla on tarjottu mustaherukkamehua.
Mitä konsekroinnissa tapahtuu?
luterilaisen kirkon messuissa, luetaan ehtoollisen asetussanat. Ne eivät löydy sellaisenaan Raamatusta, vaan ovat yhdistelmä useista eri kohdista.
”Samoin hän otti maljan, kiitti ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”
Pappi siunaa viinin ja kohottaa maljaa hiukan, niin että seurakunta näkee sen. Ehtoollisaineiden asettamista ja siunaamista kutsutaan konsekroinniksi. Kristilliset kirkot ovat kiistelleet vuosisatoja siitä, mitä viinille konsekroinnin aikana tapahtuu.
Luterilaisen teologian mukaan Kristus itse on läsnä viinissä. Katolisen kirkon opetuksen mukaan viini muuttuu Kristuksen vereksi myös olemukseltaan. Ajatus liittyy Aristoteleen filosofiaan, joka on myöhemmin liitetty katolisen kirkon ehtoollisteologiaan.
Luterilainen ajatus on mystisempi ja vähemmän filosofinen. Jumalan ajatellaan olevan ehtoollisessa läsnä salatulla tavalla. Viini todella on Kristuksen verta, mutta samalla se on koko ajan myös tavallista viiniä.
Vettä ja viiniä
Papin siunattua viinin ja leivän hän jää odottamaan hiljalleen alttarikaiteen ääreen saapuvia seurakuntalaisia. He ovat tulleet kirkkoon viettämään ateriaa, jonka tarkoitus ei ole tehdä kylläiseksi vaan antaa synnit anteeksi. Ehtoollinen on yksi kirkon armovälineistä, sakramenteista.
”Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu.”
Pappi sanoo sanat jokaisen ehtoollisvieraan kohdalla ja kaataa viiniä pieneen hopeiseen pikariin. Ehtoollisvieraat juovat pikareistaan yksi kerrallaan ja jäävät hetkeksi paikalleen hiljentymään.
Luterilaisen opetuksen mukaan sakramentissa yhdistyvät aine ja sana. Ehtoollisella aineet ovat viini ja leipä, kasteessa vesi.
Katolisessa kirkossa myös vesi kuuluu ehtoollisaineiden joukkoon. Tummanpunainen viini vie helposti ajatukset Jeesuksen kärsimykseen ja ristillä vuotaneeseen vereen. Raamatussa kuitenkin kerrotaan, kuinka haavasta, jonka sotilas työnsi Jeesuksen kylkeen ristillä, suihkusi vettä.
Siksi katolisissa maissa viiniä laimennetaan usein vedellä. Toinen, erityisesti Italiassa käytetty tapa on tarjota ehtoollisella valkoviiniä. Se muistuttaa väriltään vettä, mutta on punaviinin tapaan valmistettu rypäleistä. Myös Suomessa rypäleistä tehdyn valkoviinin käyttö ehtoollisella on sallittua.
Ehtoollisella voidaan luterilaisen kirkon ohjeiden mukaan tarjota myös vedellä laimennettua viiniä. Niin toimitaan kuitenkin harvoin, koska laimennettu ehtoollisviini säilyy huonosti.
Ehtoollisviiniä ei saa kaataa kivijalkaan
Ehtoollisjumalanpalveluksen päätyttyä vahtimestarit kokoavat ehtoollisvälineet alttarilta. Sitten messun toimittajat siirtyvät sakastiin ja nauttivat yli jääneen siunatun ehtoollisviinin piispainkokouksen ohjeiden mukaisesti.
Ensisijaisesti viiniä on varattava siunattavaksi vain sen verran, että se tulee käytettyä ehtoollisella. Jos viiniä jää hieman yli, pappi voi juoda sen loppuun ehtoollisen päätteeksi tai sakastissa yhdessä jumalanpalveluksen toimittamiseen osallistuneiden kanssa. Yli jäänyt viini voitaisiin myös säilyttää erillään siunaamattomasta viinistä ja jakaa myöhemmin esimerkiksi sairaille ja vanhuksille.
Piispainkokous antoi ohjeet ehtoollisaineiden jälkikäsittelystä vuonna 2009. Vaikka ohjeet sitovat seurakuntia, käytännöt ovat kirjavia. Moni luulee esimerkiksi, että ehtoollisviinin saisi kaataa kirkon kivijalkaan. Näkemys on väärä.
Kaikilla seurakunnilla ei ole mahdollisuutta säilyttää siunattua viiniä tai jakaa sitä esimerkiksi vanhainkotihartauksissa. Autoilla liikkuvat työntekijät eivät voi myöskään hävittää viiniä juomalla. Joissain seurakunnissa ehtoollisviini saattaakin päätyä viemäriin.
Onko viini Kristuksen verta ehtoollisen jälkeenkin?
Viime vuosisadan lopussa käydyissä keskusteluissa piispainkokous päätyi toteamaan, ettei viini ole ehtoollisen ulkopuolella Kristuksen verta, vaan puhtaasti viiniä.
2000-luvulla painotus on kuitenkin muuttunut. Piispainkokouksessa asiaan on vaikuttanut erityisesti nykyisen Kuopion hiippakunnan piispan Jari Jolkkosen väitöskirja, joka käsitteli Martti Lutherin ehtoollisteologiaa. Väitöskirjaa valmistellessaan Jolkkonen toimi piispa Eero Huovisen sihteerinä. Myöhemmin hänestä tuli piispainkokouksen pääsihteeri.
Joidenkin tulkintojen mukaan luterilaisuus ajautui reformaation jälkeen kauemmas Lutherin teologiasta, joka muistutti paljon enemmän katolista ehtoollisteologiaa. Luther vaikuttaisi ajatelleen, että viini oli Kristuksen verta myös ehtoollisen päätyttyä. Vaikka ehtoollisaineita piti kohdella kunnioittavasti, niitä ei tarvinnut katoliseen tapaan palvoa.
Tyhjiin kirkkoviinipulloihin vappusimaa
Siunaamattoman viinin käyttöä ohjaa ainoastaan elintarviketurvallisuus. Siksi myös Lakeuden Ristin vahtimestarit kaatavat messun jälkeen siunaamattoman viinin takaisin pulloihin. Sitten pullot viedään kellariin odottamaan seuraavaa jumalanpalvelusta.
Tyhjät kirkkoviinipullot vahtimestarit vievät varastoon odottamaan oikeaa hetkeä. Se koittaa vappuna, kun pulloihin kaadetaan satoja litroja lähetystyön vapaaehtoisten tekemää simaa. Vuosikymmeniä vanhan perinteen mukaisesti vuoden aikana kertyneet pullot lähtevät kirkolta ihmisten koteihin.
Ennen ehtoollispöytään päätymistään Kirkkoviinikään ei ole ollut simaa kummempi elintarvike. Ehtoollinen päättyy kuitenkin aina sanoihin, joissa kuvataan aterian mysteeriluonnetta.
”Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri kätkeköön henkemme, sielumme ja ruumiimme iankaikkiseen elämään.”
Piispainkokouksessa käyty vääntö ehtoollisviinin laadusta päättyi 1990-luvulla vasta, kun joku piispoista muisti keskustelun olevan luterilaisen teologian näkökulmasta arveluttava. Viinin ulkoisella muodolla ei ole ensisijaista merkitystä ehtoollisen vietossa.
Luterilaisen opetuksen mukaan ehtoollisessa tärkeintä on Kristuksen veri, ei sitä edustava viini.
Siksi jokaisessa messussa luetaan sanat:
”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi.”
”Lähes hyväntekeväisyyttä”
Vaikka ehtoollisviiniä kuluu Suomessa tuhansia litroja vuodessa, sen markkinat ovat hyvin pienet. Kirkkoviinin välittäminen on Merimieskirkon taloudelle käytännössä merkityksetöntä. Myös Heino Juomien toimitusjohtajan Kaj Kekin mukaan se lähentelee hyväntekeväisyyttä. Heino Juomat laskuttaa Kirkkoviinistä seurakuntia.
Yhden Kirkkoviinipullon hinta on noin kuusi euroa tilauksen koosta riippuen. Seurakuntien ei tarvitse maksaa viinistä alkoholin valmisteveroa, vaan ainoastaan arvonlisävero.
Parhaimmillaan Merimieskirkon kautta tilattiin Kirkkoviiniä 14 000–16 000 pulloa vuodessa. Nykyään taso on vakiintunut 9 000–12 000 pulloon.
Kirkkoviiniin kuluu seurakunnilta rahaa yhteensä noin 60 000 euroa vuodessa. Summa vastaa noin kahden aloittelevan seurakuntapastorin vuosipalkkaa. Lisäksi kaikki seurakunnat joutuvat tilaamaan alkoholitonta viiniä.
Ympäristöystävällisyys vs. hinta
Nykyään monia hankintoja perustellaan eettisyydellä tai ympäristöarvoilla. Merimieskirkon johtavan satamakuraattorin Heikki Huttusen mukaan 1990-luvulla ei tunnettu esimerkiksi Reilun kaupan tuotteita, eikä Merimieskirkossa koettu tarpeelliseksi pohtia ympäristöystävällisyyttä Kirkkoviinin valintaperusteena.
Huttunen huomauttaa, että ympäristöarvot olisivat esillä, jos viiniä valittaisiin nyt. Vaihtaminen saattaisi kuitenkin nostaa hintaa, jolla on jo nyt korotuspaineita. Hinnannousun pelätään näkyvän tiukkenevassa taloustilanteessa olevien seurakuntien tilauksissa.
”Ehtoollinen ei ole gastronominen elämys”
Ehtoollisviini ei ole ainoa viini, jolla on ollut keskeinen asema kirkkojen kulttuuriperinnössä. Suuret luostarit olivat keskiajalla kuuluisia omista viineistään, joita ne viljelivät ja valmistivat.
Pappi ja kirjailija Jaakko Heinimäki esittelee kristillisestä kulttuurista nousevaa viiniperinnettä kolmanteen painokseen ehtineessä kirjassaan Harrasta viiniä. Hänen mukaansa on kirkon ansiota, että viininvalmistustaito säilyi Euroopassa keskiajalla.
Kirkkoviiniä ei Heinimäen kirjasta löydy. Kotimaa kuitenkin pyysi viiniharrastaja Heinimäkeä antamaan lyhyen arvion Kirkkoviinin mausta.
– Lähtökohta on, että ehtoollisen ei ole tarkoitus olla gastronominen elämys. Siinä ei maistella viiniä, kuten viiniharrastaja maistelee, Heinimäki muistuttaa.
Kirkkoviini on Heinimäen mukaan makea ja muistuttaa englantilaista hedelmäkakkua. Viinin väkevöittäminen tislatulla alkoholilla voimistaa makujen runsautta.
Lähimpänä Merimieskirkon Kirkkoviinin makua ovat Alkon myymät Malaga-viinit. Merimieskirkon kautta viiniä voivat tilata vain seurakunnat. Yksityishenkilö voi tehdä viinistä erikoistilauksen Alkon kautta.
Kirjoitusta varten on haastateltu johtavaa satamakuraattori Heikki Huttusta ja toimistoassistentti Heidy Eggeriä Suomen Merimieskirkosta, pastori, tietokirjailija Jaakko Heinimäkeä, piispainkokouksen pääsihteeriä Jyri Komulaista, Seinäjoen seurakunnan ylivahtimestaria Maarit Ilosta ja Heino Juomien toimitusjohtajaa Kaj Kekkiä. Lisäksi lähteenä on käytetty piispainkokouksen pöytäkirjoja, teosta Palvelkaa Herraa iloiten¬ – Jumalanpalveluksen opasta, Jaakko Heinimäen kirjaa Harrasta viiniä sekä Merimieskirkon ja Valamon luostarin verkkosivuja.
Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä