Ortodoksisessa Kulttuurikeskus Sofiassa järjestettiin sakramentti- ja avioliittoteologiaa perusteellisesti juurinut seminaari. Kyse oli suuresti myös siitä, miten kirkoissa reagoidaan saman sukupuolen avioliittoihin.
Sivumennen tilaisuudessa mainittiin myös se, että reformaation 500-vuotisjuhlavuosi ja tasa-arvoisen avioliittolain voimaanastuminen Suomessa osuvat sattumalta samaan vuoteen 2017.
– Valtioiden ja yhteiskuntien päätös tunnustaa ja institutionalisoida samaa sukupuolta olevien avioliitot ei pitäisi olla kirkon huoli, sikäli että nämä ovat päätöksiä, jotka vaikuttavat valtion ja sen kansalaisten suhteisiin, totesi amerikkalaisen katolisen College of the Holy Cross’in filosofian apulaisprofessori John Panteleimon Manoussakis omassa esitelmässään.
Manoussakis on ortodoksi, arkkimandriitta ja syntyisin Kreikasta. Hän on asunut USA:ssa parikymmentä vuotta.
– Samaa sukupuolta olevien avioliitot ei huoleta, kunhan kirkko säilyttää oikeuden artikuloida omiin teologisiin lähtökohtiinsa pohjautuvaa diskurssiaan, hän jatkoi ja kehotti tarkastelemaan avioliiton teologista asemaa.
Ortodoksin suusta esitelmä alkoi tämän jälkeen kuulostaa jopa varsin radikaalilta, ainakin pinnalta katsoen. Katolinen dominikaani-isä, Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian osastolla professorina toimiva Antoine Lévy puolustikin kommenttipuheenvuorossaan hyvin voimakkaasti avioliittoa sakramenttina. Keskustelu hänen ja Manoussakisin välillä kävi välillä hivenen tunteikkaaksikin.
Lévyn kritiikkiin Manoussakis muistutti, että hän halusi olla esitelmässään kokeileva. Jo esitelmänsä aluksi hän oli painottanut, ettei hän tarjoa valmiita ajatuksia vaan kyseessä on enemmän mielipide tai harjoitus.
Kiinteä sakramenttien lukumäärä melko uusi ilmiö
Tarkastellessaan avioliiton teologiaa, Manoussakis painotti, ettei avioliitto ole vain kirkon omaisuutta. Se edelsi kristinuskoa ja on yhä olemassa kirkon ulkopuolellakin.
– Kiinteä sakramenttien lukumäärä on suhteellisen uusi ilmiö, jonka joukkoon avioliitto lisättiin viimeisenä, Manoussakis sanoi.
Jo ennen hänen puheenvuoroaan Helsingin metropoliitta Ambrosius oli todennut, että sakramentit ovat ortodoksisessa teologiassa uudelleenpohdinnan kohteena. Eräässä mielessä ainut sakramentti on kirkko, joka kokoaa ihmisiä ehtoolliselle.
Kun Ambrosius pyöristeli, Manoussakis totesi astetta suoremmin, että vain ehtoollisen sakramenttia voidaan kutsua sakramentiksi sen perimmäisessä tarkoituksessa.
Manoussakis kysyi, mikä on avioliiton suhde ehtoolliseen. Hän viittasi Luukkaan evankeliumin kertomukseen, jossa mies järjestää suuret pidot, mutta yksi kieltäytyy tulemasta paikalle, koska on juuri avioitunut. Näin avioliitosta tuli ”este osallistua eskatologiseen juhlaan”, Manoussakis tulkitsi kertomusta.
Tästä hän taas päätyi siihen, että tulevassa valtakunnassa avioliiton instituutio, kuten monet muutkin tämän maailman rakenteet, kumoutuu. Näin ollen avioliitto on Manoussakisin mukaan vain arvoltaan suhteellinen tulevan todellisuuden varjo.
Saman sukupuolen liitto alistaa vanhaan avioliittojärjestelmään
Arkkimandritta, professori John Panteleimon Manoussakis pitää avioliittoa kaikille soveltuna normina problemaattisena.
– Kun säädös pappien selibaatista kumottiin reformaation jälkimainingeissa, oli tämä ensiaskel siihen päämäärään, jonka nyt olemme saamassa päätökseen myöntämällä avioliiton statuksen myös homoseksuaalisille pareille.
– Erot eri seksuaalisten suuntausten välillä eivät enää päde – mutta erojen eliminoiminen mukautumalla yhteiskunnan normeihin ei palvele niiden ihmisten etuja, jotka vielä vähän aikaa sitten joutuivat näiden erojen vuoksi marginalisoiduiksi, syrjityksi ja jopa vainotuksi, hän jatkoi viitaten homoseksuaaleihin.
Manoussakis päätyi siihen, että samaa sukupuolta olevien avioliitto ei edistä monimuotoisuutta, vaan eliminoi sen vahvistamalla odotusta samasta aviojärjestelmästä kaikille.
– Uudet yritykset tehdä avioliitosta kaikenkattava mandaatti, sosiaalinen stigma niiden kohdalla, jotka eivät jostain syystä voi mukautua tähän, vain kasvaa entisestään.
Manoussakis muistutti lisäksi, että kirkko on historiallisesti huolehtinut hyvin monentyyppisistä yhteiselon muodoista ystävien välisestä luostarielämään.
Hänen mukaansa kyvyttömyys erottaa avioliitto seksuaalisuudesta sekä seksuaalisuus lisääntymisestä pysyy kirkon suurimpana yksittäisenä epäkohtana.
Leibniziin ja Tuomas Akvinolaiseen viitaten Manoussakis kuitenkin päätti vaikeaselkoisen filosofis-teologisen rakennelmansa positiivisiin näkymiin siitä, miten tulevan valtakunnan riemua ennakoidaan mielihyvässä. Oman täydellisyyden halussa on Jumalan itsensä haluamista. Jokainen toive haluaa hyvää, joka kirkkoisien kirjoituksissa on Jumalan toinen nimi.
Komulainen palautteli tämänpuoleiseen
Antoine Lévyn ohella Manoussakisin puheenvuoroa kommentoi Suomen luterilaisen piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen. Kun Manoussakis liikkui vahvasti eskatologiassa ja fokus tuonpuoleisessa, Komulainen yritti tuoda tämän rinnalle vanhatestamentillisia näkymiä. Hän muistutti, miten ihminen luotiin mieheksi ja naiseksi ja täyttämään maa.
Manoussakis totesi tähän, ettei näe Vanhan testamentin kohdassa viittausta avioliittoon vaan kahteen sukupuoleen.
Seminaari järjestettiin yhdessä Helsingin luterilaisen ja ortodoksisen hiippakuntien kanssa. Se oli samalla täydennyskoulutusta ortodoksisille ja luterilaisille papeille.
Metropoliitta Ambrosius totesi seminaarissa, että kristillisen sakramentin arvioinnille on tarvetta. Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan tule Suomessa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja.
John Panteleimon Manoussakis puhui maanantaina Helsingissä Kulttuurikeskus Sofiassa. Kuva: Johannes Ijäs
Ilmoita asiavirheestä