Ilmi tulleet vakavat laiminlyönnit vanhustenhoidossa ovat vain jäävuoren huippu, sanoo Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa. Kuntatalous on tiukilla, ja ongelmat koskevat kaikkea hoivatyötä, myös esimerkiksi vammaispalveluita. Kunnat myyvät hoivan tarpeessa olevat niille, jotka hoitavat halvimmalla.
Tehokkuus on Hallamaan mukaan hyvä välinearvo mutta itseisarvoksi sopimaton.
– Systeemi on kurjistanut pienet hoivayksiköt, joissa ei tavoitella pelkkää voittoa ja joissa myös työntekijöillä on riittävät työnteon edellytykset. Ihmisistä on tullut nettomaksajia tai kulueriä. Puhutaan eläkepommista ja kestävyysvajeesta. Keskustelussa korostetaan taloutta, ja ihmisten on pakko olla pärjääviä selvitäkseen.
Hoivatoiminnan pitää toki Hallamaan mukaan olla myös taloudellisesti kannattavaa, ettei se syö omia edellytyksiään. Nykyisin suuren osan hoivapalveluista tuottavat kuitenkin suurten konsernien yksiköt, joiden on tarkoitus tuottaa voittoa omistajilleen.
– Seuraus on, että tavallisten ihmisten elämä kurjistuu, kun voitot menevät sijoittajille. Toisaalta omistajina on myös esimerkiksi suomalaisia eläkeyhtiöitä, jotka pyrkivät saamaan parhaan mahdollisen tuoton eläkerahoillemme. Emme voi ulkoistaa tätä ongelmaa vain ulkomaisten suuryritysten syyksi.
Hallamaan mukaan suuryritysten ahneus pysyy kapitalistisessa järjestelmässä aisoissa silloin, kun yritysten asiakkaat ovat pystyviä, vahvoja ja osaavia. Esimerkiksi epäeettisesti toimineita elintarvikejättejä on saatu polvilleen.
Kun tuotetaan hoivaa, terveyspalveluita tai koulutusta vajaakykyisille, tilanne on huomattavasti vaikeampi.
– Eriarvoisuus rävähtää näkyviin, kun ihminen on heikoimmillaan. Huutolaisjärjestelmä on tulossa takaisin. Kunnan velvollisuus on taata palvelut niitä tarvitseville, ja rahapulassa kunnat myyvät hoivan tarpeessa olevat yrityksille, jotka lupaavat hoivan edullisimmin.
”Ne, jotka eivät pysty painostamaan poliitikkoja, unohdetaan”
Hallamaan mukaan kunnissa puuttuu myös osaamista, kun arvioidaan hoivapalveluiden tuottajien tarjouksia. Halvin tarjous ei aina ole edullisin.
Viime kädessä kyse on politiikasta. Hallamaan mukaan pelkkä arvokeskustelu ei riitä, vaan tarvitaan poliittisia ratkaisuja. Hän kritisoi nykyistä hallitusta siitä, että soteuudistusta ei toteuteta hoito ja hoiva edellä.
– Keskustalle tärkeintä on saada läpi maakuntamalli, ja kokoomus haluaa suosia markkinavetoisia ratkaisuja valinnanvapauden nimissä. Ihmiset tarvitsevat kuitenkin hyvää hoitoa ja turvaa. Sitä eivät takaa sen paremmin maakunnat kuin valinnanvapauskaan.
Hallamaa tahtoo keskustelua siitä, mitä perustuslakiin kirjatut perusoikeudet meille kaikille takaavat.
– Ratkaisujen etsimisen sijaan keskitymme kauhistelemaan ja pöyristelemään. Se ei ratkaise mittavaa ongelmaa, jossa unohdetaan ne, jotka eivät pysty painostamaan poliitikkoja.
Hallamaan mukaan tässä pelissä ei ole roistoja ja rikollisia, vaan erilaisia keskenään ristiriitaisia tavoitteita ja niitä toteuttavia toimijoita. Keskustelua pitää jaksaa jatkaa, kunnes ratkaisut löytyvät. On etsittävä uudenlaisia toimintamalleja vaikkapa osuustoiminnasta ja vertaisuudesta. Ihmisten pitää myös ryhtyä ajoissa itse valmistautumaan vanhenemiseensa.
– On meillä ratkaistu vaikeampiakin asioita, kuten karjalaisen siirtoväen asuttaminen tai peruskoulujärjestelmän luominen.
Toisaalta Jaana Hallamaa varoittaa romantisoimasta menneisyyttä. Huonokuntoisten vanhusten asema ei ole hänen mukaansa ollut Suomessa koskaan hyvä. Jos vanhuksella ei ollut omaisia tai omaiset eivät pystyneet hänestä huolehtimaan, on ennenkin jouduttu vaivaistaloihin ja kunnalliskoteihin. Niitä pitivät he, jotka hommaa halvimmalla suostuivat pyörittämään. Osa vanhuksista oli myös yksin ja heitteillä tiettömien taipaleitten takana.
Ulkomaalaistaustaisia hoitajia riistetään
Jaana Hallamaan mukaan nyt pitäisi kuulla erityisesti hoitajia. He ovat parhaita asiantuntijoita hoivakoteihin liittyvissä ongelmissa.
– On tehopyhyyttä puhua joistakin heikoista signaaleista, kun hoitajat ovat vuosikaudet kertoneet, että heillä ei ole mahdollisuutta toimia hyvin ja ammatillisesti, työntekijät vaihtuvat koko ajan ja hoitajat ovat uhanneet jopa lakoilla. Eivät nämä ole mitään heikkoja signaaleja!
Hallamaan mukaan erityisesti ulkomaalaistaustaisten hoitoalan ammattilaisten kohtelu täyttää jopa riiston elementit. Nyt negatiivisen huomion kohteena olevan Esperi Care -yrityksen entiset päälliköt kertoivat Helsingin Sanomissa, että hoitajien kanssa ei ole tehty kokoaikaisia sopimuksia, vaikka työpanokselle olisi ollut jatkuva tarve. Sen sijaan on tehty tuntisopimuksia, joissa hoitajalla on töitä esimerkiksi kaksi tuntia aamulla ja kaksi illalla.
– Näitä sopimuksia on lehtitietojen mukaan tehty erityisesti ulkomaalaistaustaisten hoitajien kanssa, jotka eivät tunne oikeuksiaan.
”Kirkossa lässytetään aivan liikaa onnellisesta vanhuudesta”
Haastavaksi keskustelun hyvästä vanhuudesta tekee Hallamaan mukaan myös se, että vanheneminen ei ole kivaa. Omien kykyjen vähittäinen menettäminen ahdistaa ja suututtaa. Nykyaikainen terveydenhuolto pitää ihmiset yhä pidempään hengissä myös silloin, kun elämä ei enää tunnu mielekkäältä.
– Kirkossa lässytetään aivan liikaa onnellisesta vanhuudesta. Vanheneminen tarkoittaa valtavia menetyksiä. Esimerkiksi dementia on kauhea sairaus.
– Toki vanheneminen on ihmisen osa, johon voi yrittää suostua. On tehtävä tili menneisyytensä kanssa. Mutta meissä on aina myös elämänjano, ja kuolema on vihollisista viimeinen. Se tarkoittaa kaiken menettämistä. Ei siihen ole helppo valmistautua, Hallamaa sanoo.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
Jaakko Valvanne: Lähdin vanhuspalvelujohtajan virasta Espoossa, kun talous meni aina etiikan edelle
Kommentti: Vanhustenhoidon kauhistelun rinnalla kulkee kylmä ihanne eutanasiasta
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.