Ranualla ilmestyvän Kuriiri-lehden mielipideosastolla on käyty kiinnostava ajatustenvaihto vanhoillislestadiolaisten 1970-luvun hoitokokouksista.
Yksityishenkilö kertoo lehdessä oman äitinsä ja tätinsä tapauksesta. Nämä kutsuttiin aikanaan hoitokokoukseen. Kutsun syynä oli eriseuraisuus sekä passiivisuus lähinnä sunnuntain seurojen osanottoon. Eriseuraisuudessa asioina olivat esillä mieskuoroesityksiin osallistuminen sekä pyykinpesu sunnuntaina, kirjoittaja kuvaa.
Äiti ei vaatimattomana ihmisenä mennyt kokoukseen. Hänet erotettiin Rauhanyhdistyksen jäsenyydestä, mikä oli rankka päätös äidille tädille. Se johti äidin yksinäisyyteen.
Kirjoittaja muistelee Ranuan kirkkoherrana 1973–2007 toiminutta Viljo Juntusta, joka on nyt tuore Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) puheenjohtaja, hyvänä seurakunnan esimiehenä. Viljo Juntunen toimi tehtävässään tasapuolisesti. Hän oli toiminnassaan sovitteleva ja vastuuntuntoinen, kirjoittaja kuvaa. Myös rauhanyhdistysläisiä hän kertoo arvostavansa monin tavoin.
Kirjoituksensa lopuksi kirjoittaja kysyy tänä kesänä vanhoillislestadiolaisia edustavan SRK:n johtokunnan puheenjohtajaksi valitulta Juntuselta, oliko tämä aikanaan tietoinen Ranuan hoitokokouksista ja niiden toteutuksista?
”Jos olit tietoinen, niin olisiko tässä asiassa suositeltavaa Ranuan Rauhanyhdistykselle anteeksipyyntöä, kun kuitenkin johdit koko seurakuntaa. Tehdyt erotukset silloin eivät ole unohtuneet mielestämme omaisten keskuudessa. Odotamme anteeksipyyntöä.”
Juntunen vastaa kirjoittajalle Kuriirissa kiittäen, että tämä tuo avoimesti kokemuksensa esiin. Moni joutui eri paikkakunnilla, Ranuallakin, kokemaan väärää kohtelua ja hengellistä väkivaltaa. Se järkytti ja järkyttää vieläkin myös heidän omaisiaan, Juntunen kirjoittaa.
Tämän jälkeen hän mainitsee SRK:n Päivämies-lehdessä joitakin vuosia sitten olleen julkilausuman, jossa sanouduttiin irti 1970-luvun opillisista harhoista ja hengellisestä väkivallasta.
Juntunen vastaa kirjoittajan kysymykseen, että hän joutui itse aikanaan näkemään tilanteita, jotka hän koki hyvin ahdistavina. ” …minulla ei ollut riittävästi rohkeutta puuttua asiaan. Tätä pyydän omalta osaltani nöyrimmästi anteeksi.”
Juntunen sanoo haluavansa toimia niin, ettei kenenkään tarvitsisi kokea 1970-luvun kaltaisia ilmiöitä vanhoillislestadiolaisuudessa.
Asiasta on kirjoittanut myös Vuokko Ilola
blogissaan