Kun evankeliumeissa puhuu ”Jeesus”, kyseessä voi olla aito Jeesuksen sana tai seurakunnan myöhäisempi opetus. Tekstin alkuosa on tässä myöhäisempää opetusta. Rikkojasta pitää kertoa ”seurakunnalle”, vaikka seurakuntia ei ollut vielä Jeesuksen eläessä. Myös kehotus suhtautua tottelemattomaan jäseneen ”kuin muukalaiseen tai tullimieheen” on kaukana Jeesuksen suhtautumistavasta. Jeesushan juhli tullimiesten kodeissa ja sanoi heidän menevän Jumalan valtakuntaan ensimmäisten joukossa.
Teksti sisältää neuvoja ihmissuhdeongelmien ja väärinkäytösten selvittämiseen seurakunnissa. Loukkaavat asiat pitää ottaa puheeksi suoraan ja rakentavassa hengessä, ja ensin kahden kesken. Ellei toistuva puhuttelu tuota tulosta, viimeinen aste on seurakunnalle kertominen. Ellei rikkoja tottele seurakuntaakaan, häneen tulee suhtautua kuin ulkopuoliseen. Tämä kohta on aiheuttanut kirkon historiassa paljon pahaa.
Luterilainen kirkko on luopunut kirkkokurin toteuttamisesta ajat sitten. Aikanaan lukutaidottomuudesta kyllä istutettiin jalkapuussa ja aviottomia äitejä nuhdeltiin jumalanpalveluksessa. Viimeisen puolen vuosisadan aikana yhteisön nuhtelua ja yhteisöstä erottamista ovat Suomessa käyttäneet pienemmät kirkot ja uskonnolliset yhteisöt, esimerkiksi jehovantodistajat ja eräät lestadiolaisen herätysliikkeen haarat. Pahimmillaan seurauksena on ollut vahtimista ja kyttäämistä, julkista nöyryyttämistä ja traumatisoivaa hylkäämistä.
JEESUKSEN SEURAAJISTA ei aina ole jeesuksiksi. Siksi pelottavin lause koko tekstissä on lupaus, että seurakunnan ”sitomat” ja ”vapauttamat” asiat pätevät myös taivaassa. Ajatus on, ettei kristittyjen yhteisö voi olla väärässä arvioidessaan ja tuomitessaan jäsentään.
Usein aloitan saarnan miettimisen kysymällä itseltäni, pitäisinkö saarnatekstin Raamatussa, jos saisin valita. Lähes aina vastaus on, että pitäisin. Saarnani syntyy sitten sen selittämisestä, mitä arvokasta tekstissä näen. Tämä kappale on minusta kuitenkin miinakenttä. Sen kohdalla on usein tullut ruumiita. Uskonnollisen väkivallan uhreja.
Siksi varmaan evankelista liimasi perään Jeesuksen opetuksen anteeksi antamisesta 77 kertaa. Tehkää sovinto. Säilyttäkää yhteys. Älkää tuomitko. Älkää karkottako.
Kirjoittaja on teologian tohtori ja toimii hengellisen ohjauksen pastorina Turussa.
MATTEUKSEN EVANKELIUMI 18:15–22:
Jos veljesi tekee sinulle pahaa, pidä hänelle puhuttelu kahden kesken. Jos — — hän ei kuuntele, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta. — — Jos hän ei kuuntele heitäkään, kerro se seurakunnalle. Jos hän ei kuitenkaan kuuntele edes yhteisöä, suhtaudu häneen kuin muukalaiseen tai tullimieheen. Minä vakuutan teille: Mitä ikinä sidottekaan maan päällä, se on sidottu myös taivaassa. Ja mitä ikinä vapautattekaan maan päällä, se on vapaa myös taivaassa. — —
Silloin Pietari tuli ja kysyi Jeesukselta: ”Herra, kuinka monesti minun pitää antaa veljeni pahat teot anteeksi? Seitsemän kertaako?”
”Ei seitsemän vaan 77 kertaa”, Jeesus vastasi.
(UT2020)
23. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA on aiheeltaan ”Antakaa toisillenne anteeksi”.
Tekstit: Sananl. 10:12, Ps. 119:162–168, Ps. 133:1, 1. Moos. 13:5–11, 14–16, 1. Piet. 3:8–12, Matt. 18:15–22.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä