Perinteisesti Jeesuksen vertaus hyvän ja huonon puun hedelmistä on valjastettu vaatimukseksi: ihmisen on muututtava hyväksi puuksi kyetäkseen tekemään hyvää. Kovin usein ihmiset määrittelevät puut hyviksi niiden ulkoisen olemuksen perusteella. Jeesus sen sijaan hylkää ulkoisiin tekijöihin takertuvan määrittelyn. Hänelle puun laatu määrittyy luonnostaan sen elinvoiman ja hedelmän, eli tekojen ja vaikutusten kautta. 

Jeesus kehottaakin kuulijoita elämään todeksi omaa sisintään, sillä vain silloin puun hedelmä paljastaa todellisen olemuksensa. Hyvyys ei löydy ulkoisten vaatimusten noudattamisesta, vaan siitä, että teot ja sanat tulevat pakottamatta ja rehellisesti suoraan omasta sydämestä. Huono puu on sellainen, joka on pakotettu kasvamaan kieroon itselleen vieraassa maaperässä tai muotissa, jolloin sydän on täynnä jotakin sellaista, joka ei sinne kuulu.

Jeesus käyttää evankeliumikatkelmassa ankaraa kieltä, joka kohdistuu heihin, jotka käyttivät valtaa määritelläkseen, mikä on puhdasta ja mikä saastaista. Sanoillaan Jeesus kääntää katseen vallanpitäjiin itseensä. He, jotka asettuvat toisten tuomareiksi, ovatkin niitä, joiden oma hedelmä, eli puhe ja toiminta, ovatkin pahaa.

Jeesus varoittaa ihmisiä lausumasta turhia sanoja, mikä on omiaan aiheuttamaan paniikkia. Turhat sanat eivät kuitenkaan tarkoita viatonta jutustelua, vaan puhetta, josta puuttuu rakkaus ja yhteys. Tällainen puhe haavoittaa ja halventaa, kun taas tarpeelliset ja oikeat sanat tuovat elämää ja vapautta. Viimeinen tili tehdään siitä, olemmeko kohdanneet toisen ihmisen kunnioittaen ja puhuneet totta omasta sydämestämme, eli tuottaneet hyvää hedelmää.

Pohdittavaksi: Jeesus sanoo, että suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä. Mitä sinun sydämesi on täynnä?

| 13. sunnuntai helluntaista |
Jeesus, parantajamme
Tekstit: Ps. 106:2, Ps. 30:3–6, 12–13, Ps. 146:5–10, Mark. 7:37, Sananl. 18:4–8, 21, Jaak. 3:2–12, Matt. 12:33–37.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.