Klára Tarr oli vaikuttunut kirkkopäivien sisällön monipuolisuudesta.
– Minusta oli arvokasta, että ohjelmassa oli esimerkiksi paljon erilaisia esitelmiä, joiden tärkeimpiin tavoitteisiin kuului myös uskonelämän syventäminen, Tarr sanoo.
Kirkkopäivät järjestettiin viime viikonlopun tietämillä Kuopiossa. Tarr kertoo olleensa muutamia viikkoja sitten Saksan kirkkopäivillä Hampurissa.
– Saksan kirkkopäivät ovat väkimäärän puolesta tietenkin paljon Suomen kirkkopäiviä suuremmat juhlat, mutta niiden henki on toisenlainen.
Tällä Tarr viittaa siihen, että Saksan kirkkopäivien ohjelmassa korostuvat hänestä yhteiskunnalliset ja poliittiset asiat: suomalaisessa ohjelmassa taas pikemminkin ajankohtaiset kirkolliset kysymykset.
Kuopion kirkkopäivillä Tarr pani merkille musiikin ja laulun, sekä sen, että äänessä oli myös paljon eri alojen maallikoita.
Saksan ja Suomen luterilaisia kirkkoja ja kirkkopäiviä yhdistää Tarrin arvion mukaan se, että ”joka tehtävään voidaan sijoittaa työntekijä”.
– Tällöin yhden ihmisen tehtävät ovat rajatumpia ja stressiäkin on varmasti vähemmän, Tarr arvelee.
Jotkut Kuopion kirkkopäivillä käsitellyt asiat koskettavat myös Unkarin kirkkoa, sillä molempien kirkkojen jäsenmäärä vähenee.
– Suomessa suurin osa väestöstä on luterilaisia ja kirkon asema on tässä yhteiskunnassa luonnollinen. Meillä Unkarissa kirkkojen on tänään taisteltava asemastaan, kuten muissakin postkommunistisissa itäeurooppalaisissa yhteiskunnissa. Meillä maallistuminen on edennyt hurjaa vauhtia ja yhä useammalle ihmiselle kirkko on vähemmän tärkeä. Tosin luulenpa Suomessakin olevan samanlaista kehitystä.
Eräs havainto Kuopiossa oli Tarrille miellyttävä.
– Suomalainen hengellisyys on hyvin lähellä unkarilaista. Tunsin, että täällä arvostetaan myös pienemmän sisarkirkon edustajaa. Ystävällisyys, jota sain osakseni, sai minut tuntemaan oloni hyvin kotoiseksi. Tästä ystävyydestä kertoo tietenkin myös se, että kirkkojemme välillä on yli 50 toimivaa ystävyysseurakuntasuhdetta, Klára Tarr sanoo.
Ilmoita asiavirheestä