Kuluneella viikolla Helsingissä vietettyyn suomalaisen sotilaspapiston satavuotisjuhlaan oli tänä vuonna yhdistetty sotilaspappien kansainvälinen konferenssi. Sen teemana oli ”Faith, Peace and Security in Our Times” (”Usko, rauha ja turvallisuus meidän aikoinamme”).
Konferenssiin ja satavuotisjuhlaan osallistui kymmenien Suomen puolustusvoimien sotilaspappien lisäksi 84 ulkomaalaista asevoimissaan eri tehtävissä toimivaa sotilaspappia. Suurimmat delegaatiot saapuivat Etelä-Koreasta (7 henkeä), Norjasta (7 henkeä), Alankomaista (5 henkeä), Ukrainasta (5 henkeä) ja Yhdysvalloista (5 henkeä).
Kaukaisimmat tai harvinaisimmat konferenssivieraat saapuivat Australiasta, Etelä-Afrikasta, Kanadasta ja Uudesta Seelannista.
Etelä-Afrikan sotilaspapistossa on myös muslimeja, hindulaisia ja perinteisten afrikkalaisten uskontojen pappeja
Etelä-Afrikan puolustusvoimien hengellisen työn johtaja, prikaatikenraali Monwabisi Andrew Jamangile kertoo tulevansa Suomeen kovin erilaisesta maasta ja sen puolustusvoimista. Hän on palvellut tehtävässään vuodesta 2012.
– Etelä-Afrikan sotilaspapisto on monessa mielessä erikoinen. Olen itse kristitty, kuulun maani metodistikirkkoon. Mutta kristittynä johdan sotilaspappijoukkoja, joissa palvelee eri kirkkoihin kuuluvien kristittyjen ohella myös muslimi-imaameja, hinduja ja afrikkalaisiin traditionaalisiin uskontoihin kuuluvia pappeja, Jamangile kertoo.
Etelä-Afrikka on koko Afrikan vaurain ja teollistunein valtio. Sen puolustusvoimia pidetään Saharan eteläpuolisen Afrikan voimakkaimpina. Niissä palvelee runsaat 40 000 sotilasta, jotka ovat usein mukana myös rauhanturvatehtävissä eri puolilla eteläistä Afrikkaa.
Suomalaisen sotilaspapiston satavuotisjuhlat ovat olleet Jamangilen mielestä tärkeä ja arvokas hetki, jossa myös eri maista tulleet sotilaspapit ovat voineet tavata ja vaihtaa kokemuksia oman alansa kysymyksistä. Helsingissä Jamangile oli ensi kertaa.
– Kaikkien sotilaspappien tehtävänä on osaltaan huolehtia sotilaiden sekä näiden perheiden hengellisestä, moraalisesta ja eettisestä kestävyydestä.
– Me eteläafrikkalaiset sotilaspapit olemme lisäksi sitoutuneet kansainväliseen ja kollegiaaliseen yhteistyöhön. Jaamme mielellämme toisten kanssa kokemuksemme kansallisesta rauhasta ja sovinnon rakentamisesta entisen presidenttimme Nelson Mandelan mallin mukaisesti.
Prikaatikenraali Jamangile tunnetaan maassaan myös pappina, joka siunasi hautaan maan kunnioitetun presidentin Nelson Mandelan vuonna 2013.
– Hoidin tämän valtiollisen tehtävän asemastani johtuen. Kaikki valtiollisesti haudattavat kansalliset johtajat siunaa johtava sotilaspappi. Tuo kokemus oli minulle etuoikeus ja olen ylpeä ja kiitollinen siitä, että saatoin tehdä tällaisen palveluksen yhdelle oman aikamme maailman ikoneista, Jamangile sanoo.
Tanskalaiset sotilaspapit ovat kaikki sivutoimisia luterilaisen kansankirkon seurakuntapappeja
Konferenssissa oli mukana myös Tanskan ilmavoimien johtava sotilaspappi Leif Holmstrøm. Hän tekee työtään puolustusvoimissa, joka perustuu laissa voimassa olevasta asevelvollisuudesta huolimatta käytännössä vapaaehtoisuuteen ja muistuttaa ammattiarmeijaa. Natoon kuuluvan Tanskan puolustusvoimissa palvelee noin 15 000 sotilasta.
Holmstrømille Helsingin juhlallisuudet ja konferenssi olivat mielenkiintoinen kokemus. Hän on kuullut uusia asioita Suomen käymistä sodista ja sotilaspappiemme toiminnasta.
– Tosin ohjelmassa kuultiin näiltä osin enemmän siitä, mitä Suomen puolustusvoimat tekee, kuin mitä juuri sotilaspapit tekevät. Joka tapauksessa konferenssin luennot ovat olleet mielenkiintoisia.
– Panin merkille, että kun meille kerrottiin Suomen sisällissodasta ja Neuvostoliittoa vastaan käydyistä sodista, paikalla olleet sotilaspapit Ukrainasta, Bosniasta ja Irlannista kuuntelivat hyvin tarkkaavaisesti.
Kyseisissä maissa tiedetään aika paljon suhteellisen tuoreista ja meneillään olevista kriiseistä.
– On selvää, että monissa maissa on ollut esimerkiksi sisällissotia. Suomessa on kyetty sellaisen jälkeen rakentamaan rauhallinen ja toimiva kansalaisyhteiskunta, mutta on epävarmaa, onnistuuko se jossakin muualla, Holmstrøm pohdiskelee.
Tanskan puolustusvoimien sotilaspapit ovat kaikki luterilaisia. He poikkeavat kuitenkin suomalaisista kollegoistaan siinä, että sotilaspuvuista huolimatta he toimivat kaikki päätoimisesti tavallisessa seurakuntatyössä.
– Olemme kaikki kokoaikaisia siviilipappeja ja sotilaspapin työ on vain osa työtämme. Palkkamme maksaa Tanskan kansankirkko, ei valtio.
Tanskalaiselle helmikuisen luminen Helsinki on ollut eksoottinen kokemus.
– Meillä ei Tanskassa yleensä ole talvisin näin lumista, Leif Holmstrøm sanoo.
Viron sotilaspappijoukot täyttävät ensi vuonna sata vuotta – ”Sotilaspappijoukot ovat nyt ekumeeniset”
Sotilaspappien konferenssin kieli oli englanti, mutta Viron puolustusvoimien johtava sotilaspappi, majuri Gustav Kutsar sai sujuvan suomen kielen taitonsa vuoksi konferenssista irti enemmän kuin monet muut ulkomaalaiset osanottajat.
Eteläisen naapurimaan puolustusvoimissa seurataan tarkasti Suomen tapahtumia ja myös täkäläistä kirkollista työtä. Kutsar onnittelee Suomen satavuotiaita sotilaspappijoukkoja ja kertoo, että Virossa vietetään samankaltaista juhlaa ensivuonna.
– Viron sotilaspappijoukot perustettiin vuonna 1919, joten tämä juhla on ollut meillä myös esimerkkinä, Kutsar kertoo.
Hän muistuttaa, että on kuitenkin otettava huomioon, että sodan ja neuvostomiehityksen vuosikymmeninä 1941–1991 omia puolustusvoimia ei tietenkään ollut olemassa. Sotilaspappijoukot perustettiinkin uudelleen itsenäistyneessä Virossa sen puolustusvoimiin vasta vuonna 1998.
Viro kuuluu Natoon ja sen asevelvollisuuteen perustuvassa armeijassa palvelee noin 6 000 sotilasta. Kodinturvajoukoissa (Kaitseliit) on tarvittaessa 16 000 sotilasta lisää.
Ennen neuvostomiehitystä Viron sotilaspapit olivat joko luterilaisia tai ortodokseja ja liki koko väestö kuului jompaan kumpaan kirkkokuntaan. Nykyisin on toisin.
– Sotilaspappijoukot ovat nyt ekumeeniset. Suuri osa on edelleen luterilaisia ja ortodokseja, mutta joukossa on myös vapaiden suuntien pappeja.
– Kaikki työ on vironkielistä, vaikka osa ortodoksitaustaisista sotilaista onkin äidinkieleltään venäjänkielisiä. Ongelma on, että nykyisin yhä useammat keski-ikäiset ja nuoremmat virolaiset teologit eivät enää osaa venäjää, Kutsar sanoo.
Eroa Suomen ja Viron välillä on Kutsarin mukaan myös siinä, mikä ylipäätään on historiallisten kirkkojen asema suhteessa valtioon. Suomessa se on edelleen melko läheinen ja asiallinen. Virossa kaikki kirkot ovat enemmän tai vähemmän vapaakirkkojen asemassa.
Virossa puolustusvoimien hengellinen työ nähdään armeijan omana hengellisenä työnä joukkojen keskuudessa. Se ei ole kirkkojen työtä armeijan sisällä.
– Sotilaspappien palkan maksaa aina valtio. Johtavan sotilaspappina teen kuitenkin vuosittain tämän työalan raportin myös Viron evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispalle, Gustav Kutsar sanoo.
Kanadan monikulttuurisen armeijan kirkollista työtä johtaa kenraalimajuri
Yksi kaukaisimmista vieraista Helsingissä oli Kanadan puolustusvoimien johtava sotilaspappi, kenraalimajuri Guy Chapdelaine.
Nato-maa Kanada on maantieteellisestä sijainnistaan johtuen välttynyt hyökkäyssodilta. Kanadalaiset sotilaat ovat kuitenkin osallistuneet molempiin maailmansotiin taistellen entisen emämaan Britannian rinnalla. Toisen maailmansodan jälkeen kanadalaisia on ollut myös rauhanturvatehtävissä eri puolilla maailmaa.
Maan asevoimat koostuvat vapaaehtoisesti palvelukseen astuneista ammattisotilaista, joita on yhteensä runsaat 66 000.
Kanadan sotilaspappijoukot vakinaistettiin puolustusvoimissa vasta vuonna 1945.
Chapdelainen mukaan sotilaspappien tehtävät Kanadan joukoissa ovat samankaltaiset kuin muuallakin.
– Tärkeintä on sotilaiden ja heidän perheittensä hengellinen tukeminen, mutta sotilaspapeilla on myös opetustehtäviä. Lisäksi he tarjoavat sotilaille keskustelumahdollisuuden ja ovat tavoitettavissa, Chapdelaine kertoo.
Hengellisen työn arvo on Chapdelainen mukaan viime vuosina lisääntynyt Kanadan puolustusvoimissa. Yhtenä osoituksena tästä voi olla se, että hän on kautta aikojen ensimmäinen kenraalimajurin arvoon korotettu kirkollisen alan henkilö Kanadassa.
– Ylipäätään Kanadan puolustusvoimat tarvitsee tällä hetkellä lisää sotilaspappeja.
Sotilaspapit joutuvat tekemään työtään myös elämän vakavimpien asioiden edessä.
– Sotilaat kohtaavat myös kuolemaa ja koko elämän tarkoitusta koskevia kysymyksiä. Silloin sotilaspapit voivat olla heidän tukenaan, Chapdelaine sanoo.
Kanadan joukoissa palvelee monista eri etnisistä ja uskonnollisista taustoista tulevia sotilaita. Näin ollen myös sotilaspappijoukoissa on eri kirkkojen ja uskontokuntien pappeja tai vastaavia hengellisiä toimihenkilöitä.
Eurooppalaisittain eksoottisimpia lienevät Kanadan alkuperäiskansojen keskuudesta rekrytoidut sotilaat. He ovat yleensä kristittyjä, mutta palvelevat sotilaspapit pyrkivät rakentamaan yhteyttä heihin myös kunnioittamalla heidän kansallisia uskonnollisia traditioitaan ja spiritualiteettiaan.
Särkiö: Eri maiden johtavat sotilaspapit ovat usein yksinäisiä omassa roolissaan
Helsingin-konferenssin isäntänä toiminut kenttäpiispa Pekka Särkiö on tyytyväinen sotilaspapiston satavuotisjuhlallisuuksiin ja sen yhteydessä pidettyyn konferenssiin.
– Konferenssissa esimerkiksi Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan, erityisesti turvallisuuspolitiikan tutkimuksen dosentti Hanna Ojanen ja Kirkon ulkomaanavun virkavapaalla oleva toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen pitivät luentoja, joita pidettiin yleisesti hyvin mielenkiintoisina.
– Pentikäisen teemana oli konfliktien ehkäiseminen ja niiden selvittely uskontojen näkökulmasta, hänellähän on siitä Somaliasta hyviä kokemuksia, Särkiö kertoo.
Antti Pentikäinen toimii tällä hetkellä uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkoston palveluksessa. Verkoston taustalla on kaksi järjestöä: Yhdistyneet kansakunnat ja Islamilaisen yhteistyön organisaatio (OIC).
– Konferenssin osanottajat panivat merkille, että sekä Ojanen että Pentikäinen kertoivat olevansa pappissuvuista. Ojasen isä palveli sotilaspappina sodan aikana. Samoin Pentikäisen isoisä oli sotilaspappi, Särkiö kertoo.
Sotilaspappien kansainvälisiä konferensseja pidetään vuosittain eri puolilla maailmaa. Suomalaisia koskevat niin Pohjoismaiset kokoontumiset, etupäässä saksalaisten vastuulla olevat eurooppalaiset tapaamiset kuin myös maapallon laajuiset suurimmat kokoontumiset. Viimeksi mainitut ovat Särkiön mukaan syntyneet Yhdysvaltojen Eurooppaan sijoitettujen joukkojen sotilaspappien ideasta ja he kantavat myös vastuuta vuosittaisen konferenssin järjestämisestä yhteistyössä kulloistenkin paikallisten isäntien kanssa.
– Olen tavannut nyt paikalla olleita kollegoita usein ennenkin. Eri armeijoiden johtavat sotilaspapit ovat usein aika yksinäisiä omassa roolissaan. Meillä on kuitenkin kiinteät yhteydet ja voimme tukea toisiamme, Pekka Särkiö sanoo.
Sotilaspapiston konferenssi alkoi maanantaina ja päättyi tänään perjantaina. Ohjelmaan kuuluneet kokoukset, luennot ja vierailut olivat enimmäkseen Helsingissä. Torstaina joukko vieraili Lahdessa vieraillen muun muassa Salpausselän hiihtokeskuksessa ja Siikaniemen kurssikeskuksessa Hollolassa.
Keskiviikkona kokouksen ohjelmaan kuului arkkipiispa Kari Mäkisen tapaaminen Helsingissä. Samana päivänä tutustuttiin Kaartin Jääkärirykmentin toimintaan Santahaminassa.
Kuvat Puolustusvoimien kirkollisen työn 100v juhlasta Helsingin Tuomiokirkossa: Jani Laukkanen. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.
1. Kanadalainen kenraalimajuri ja johtava sotilaspappi Guy Chapdelaine saa lahjan kokoukseen osallistuneilta eteläkorealaisilta sotilaspapeilta.
2. Eteläafrikkalainen prikaatikenraali ja johtava sotilaspappi Monwabisi Andrew Jamangile kättelee suomalaisia varusmiehiä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä