Suomen Pariisin-olympiajoukkueen kisapappi Leena Huovinen: ”Olympialaiset ovat ihmisten yhteen tulemisen hieno juhlahetki” – huippu-urheilussa silti myös korruptiota ja ihmisoikeusongelmia

Leena Huovinen Suomen talon terassilla. Kuva by Tiina Röning

Tänään Pariisissa avattavien olympiakisojen keskellä Suomen kisajoukkueen tunnelma on kisapappi Leena Huovisen mukaan ”hyvä ja odottava”.

– Tässä vaiheessa vielä kaikki on mahdollista. Kun suoritukset alkavat, toiminnan syke on sitten erilainen. Jos tulee menestystä, se ruokkii kaikkea hyvää. Mutta jos ei, niin sitten on toisenlaista. Mutta nyt olemme täällä hyvällä mielellä. Leena Paavolainen on rautainen Suomen kisajoukkueen johtaja, Huovinen toteaa.

Kisojen avajaiset tänään ovat täysin poikkeukselliset, sillä joukkueet lipuvat erilaisilla aluksilla noin kuuden kilometrin matkan pitkin Pariisin halkaisevaa Seine-jokea. Yleisö seuraa tapahtumaa molemmilta rannoilta.

Huovisen mukaan avajaiset ovat urheilijoillekin hyvin tärkeät ja niissä halutaan olla mukana.

– Urheilu kerää ihmisiä yhteen ympäri maailmaa. Se on tosi liikuttavaa. Tämä on ihmisten yhteen tulemisen hieno juhlahetki. Urheilijat tulevat tekemään täällä sitä, mitä osaavat, sitä, mihin ovat saaneet lahjan. Lajista riippumatta, Huovinen sanoo.

Pariisin kesäolympialaiset ovat Leena Huovisen 11. olympialaiset kisapappina. Lisäksi on on ollut kisapappina kymmenissä muissa huipputason urheilukisoissa eri puolilla maailmaa. Leipätyökseen Huovinen työskentelee Helsingin yliopistossa oppilaitospappina.

Olympialaisten tiukat turvatoimet ovat jo rutiinia

Avajaisissa näkyvät tiukat turvatoimet, jotka toki ovat näkyneet Pariisissa jo useita päiviä ennen kisojen alkamista. Monia arvokisoja kisapappina nähnyt Huovinen toteaa, että nykyisin olympialaisten tiukoissa turvatoimissa ei ole kenellekään mitään kovin uutta.

– Tämä systeemi on tuttua olympialaisissa. Münchenin vuoden 1972 kisojen terrori-iskun jälkeen myös kisojen maailma muuttui. Olemme tiukasti kisakylässä omassa ”kuplassamme”. Tänne tullaan aina turvatarkastuksien läpi ja täällä liikutaan koko ajan akkreditointikortti kaulassa. Minnekään ei pääse ilman sitä.

Turvallisuutta palvelee Pariisissa noin 45 000 poliisia ja 10 000 sotilasta

Turvallisuuden vaatima ”kuplautuminen” näkyy Huovisen mukaan myös siinä, että kisakylästä suorituspaikoille lähtevät bussit eivät pysähdy välillä missään.

– Mutta tähän kaikkeen on totuttu. Turvallisuutta palvelee Pariisissa noin 45 000 poliisia ja 10 000 sotilasta, Huovinen kertoo.

Pariisin kisat vaativat muutenkin paljon tilapäistä työvoimaa. Eri tehtävissä kisapaikoilla toimivia vapaaehtoisia on Huovisen mukaan noin 45 000.

Kisakylä sijaitsee Pariisin pohjoispuolella – Suomen joukkueella käytössään oma kerrostalo

Eri maiden joukkueet on majoitettu Pariisin pohjoispuolella sijaitsevassa kisakylässä alueelle, joka kisojen jälkeen muuttuu asuinlueeksi. Talot ovat uusia. Suomalaisilla on käytössään kokonainen kerrostalo. Tiettyä ylellisyyttä on Huovisen mukaan rakennuksen oleiluun tarkoitettu kattoterassi.

Kisakylän maisemia. Kuva: Leena Huovinen

– Saavuin itse Pariisiin monien muiden kanssa jo viikko sitten. Olemme ”rakentaneet” eli varustaneet Suomi-talon nyt valmiiksi urheilijoiden tulla – useimmat heistä ovat saapuneet vasta päivää tai kahta ennen avajaisia.

Hyvin isot joukkueet tarvitsevat useita taloja ja siksi ne ovat Huovisen mukaan saaneet valita omat rakennuksensa kisakylässä ensin, jotta oltaisiin lähellä toisia.

– Sellaisia ovat esimerkiksi Yhdysvaltojen, Australian ja Kiinan joukkueet.

Kisakylän toiminta on Huovisen mukaan lähtenyt hyvin liikkeelle.

– Vain ruokailujen kanssa on kisakylän ravintoloissa ollut pieniä ongelmia: ruoka on esimerkiksi välillä päässyt loppumaan ja odotusajat ovat voineet venyä.

Kisapappi on kuuntelija ja rinnalla kulkija

Kisapappi ei Huovisen mukaan ole mukana vain urheilijoita, vaan koko Suomen tiimiä varten.

– Urheilijoita joukossamme on 57, mutta koko joukon koko on 146 eri tehtävissä toimivaa henkilöä.

Kisapappi kuuluu joukkueen johdon tukena oleviin osaajiin. Heihin kuuluvat myös urheiluspykologi ja joukkueen lääkärit.

– Kansainvälinen olympiakomitea vaatii, että jokaisella maalla on oltava oma joukkueen welfare safeguard officer (hyvinvoinnin turvaaja). Meidän joukkueessamme tehtävä on annetu psykologille.

Kisapapin tehtävää Huovinen luonnehtii rinnalla kulkijaksi.

– Tehtäväni on kuunnella ja aistia tunteita, olla siis kohtaamisen ammattilainen antamalla aikaa. Pyrin tuomaan läsnäoloa, levollisuutta, rauhaa ja kuuntelemista. Se on se tehtävä. Ehkäpä pappina voin antaa myös jonkinlaista muuta ajateltavaa. Olen se, jonka kanssa voi ehkä jutella muustakin kuin urheilusta.

Urheilijat tulevat Huovisen mukaan monenlaisista eri taustoista ja olosuhteista.

– Joillakin mieltä painavat koti- tai muut asiat. Sellaiset eivät katoa minnekään kisoihin lähtemisen vuoksi.

Urheilijat ovat myös persoonina erilaisia. Jotkut heistä puhuvat tunnoistaan, toiset vaikenevat.

– Sellainen riippuu henkilöstä. Tässä vaiheessa urheilijat ovat aika fokusoituneita keskittymään tekemään sitä, miksi he ovat tänne tulleet ja ovat omassa sisäisyydessään. Enemmän kysymyksiä tulee yleensä sitten suorituksien jälkeen. Joku haluaa joskus käydä asiat heti läpi, ja joku toinen ei koskaan. Useimmat taitavat olla siinä välillä. Ja joskus halutaan jakaa asioita papin kanssa.

Joukkueen hyväksi töitä tehdään ”kädet savessa”

Huovinen toteaa, että tyypillistä työpäivää kisapapilla ei ole. Kisakoneisto toimii, erilaisia asioita tapahtuu koko ajan ja pappi tekee joukkueen muiden tukitoimijoiden kanssa mitä erilaisimpia töitä ”kädet savessa”.

Mukana ovat kaikki elämän tunteet

Hartauksia Huovinen ei pidä, mutta kisakylässä on hänen mukaansa joukkueiden käytössä Uskonnollinen keskus.

– Kyseessä on Multi-faith center, jossa joukkueita palvelee joukko eri uskontojen ammattilaisia. Isot maailmanuskonnot edustettuina. Kisakylän lähellä eräässä katolisessa kirkossa on tänään myös urheilijoiden siunaus.

Suomen Olympiajoukkueen joukkueen johtaja Leena Paavolainen ja Leena Huovinen. Kuva: Elmo Jankari

Huovisen mukaan on hyvä muistaa, että urheilu on pohjimmiltaan myös leikkiä.

– Silti mukana ovat kaikki elämän tunteet. On esimerkiksi hieno hetki, kun urheilija on saavuttanut sen, mistä on unelmoinut.

Huippu-urheilun lieveilmiönä voivat olla korruptio ja ihmisoikeuksien sivuuttaminen

Huovisen mukaan huippu-urheilussa on kaiken ilon ja reilun meiningin vastapainona joskus myös ilmiöitä, joiden suhteen hän on kriittinen.

– On myös korruptiota ja ahneutta.

Oma ongelmansa on erityisesti olympialaisten kytkeytyminen maailmanpolitiikkaan. Pariisin kisoissakin Venäjän ja Valko-Venäjän urheilijat voivat Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan vuoksi osallistua vain ”sammutetuin lyhdyin”: noiden maiden liput eivät liehu eikä kansallislauluja kuulla.

Huovinen viittaa hieman sarkastisesti vanhaan hokemaan, jonka mukaan urheilua ja politiikkaa ei saisi sekoittaa.

– Mutta tämä huippu-urheilu on läpeensä politisoitunutta!

Esimerkkinä Huovinen mainitsee Pekingin vuoden 2022 talvikisat ja samanaikaisesti Kiinan vakavat ihmisoikeusloukkaukset: olympialiikkeessä ja kansallisilla tasoilla niitä katseltiin sormien läpi, kun kisoihin mentiin.

– Raha usein ratkaisee huippu-urheilussa. Jos sitä on tiedossa, ollaan korkealla tasolla valmiita myymään omat arvot.

Huovinen pohdiskelee, että urheilumaailma elää melko lailla omassa kuplassaan. Hänen mukaansa urheilija haluaa olla esikuva, mutta kaikessa toiminnassa voi silti olla iso tyhjä aukko esimerkiksi ihmisikeuksien suhteen.

– Kun tullaan yksilötasolle: entäpä jos menestynyt urheilija antaisi äänensä myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta? Eikö se kannattaisi? Urheilijoiden joukossa on viisaita ihmisiä ja esikuvan ”podiumilla” on paljon potentiaalia.

Toisaalta Huovinen tietää, että monet urheilijat ovat vielä nuoria ja saattavat pelätä sanoa, mitä ajattelevat.

– Urheilijoissa on totta kai myös poliittisesti eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Jos minä vaikka peräänkuuluttaisin jotakin asiaa tärkeänä ihmisoikeutena, joku toinen voi nähdä kyseisen asian toisella tavalla ja totta kai heidänkin äänensä pitäisi kuulua. Urheilija ei oikein voi enää ajatella niin, että ”minä vain juoksen”, kisapappi Leena Huovinen sanoo.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliTV-vinkki: Kasvukipuja ja uskonkipuja Italiassa
Seuraava artikkeliKatri Kulmunin erityisavustaja Euroopan parlamentissa Janne Kaisanlahti: ”Brysselistä löytyy vahva uskontodialoginen ja ekumeeninen ulottuvuus”

Ei näytettäviä viestejä