Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi arvioi kriittisesti luterilaisten kirkkojen kehityskulkuja suomalais-ugrilaisen pappeinkokouksen aloitusmessussa. Niihin kuuluvat Kuukaupin mielestä vaikeudet uskoa ihmeisiin, miltei minkä tahansa hyväksyminen, sekä se, että syntiä ei kutsuta synniksi.
– Nykyään usein unohtuu, että Jeesus anteeksi antaessaan sanoi myös: älä enää syntiä tee, Kuukauppi sanoi.
Suomalais-ugrilainen pappeinkokous alkoi Venäjän Karjalan Petroskoissa eilen keskiviikkona. Edustajansa kokoukseen ovat lähettäneet isäntäkirkon Inkerin kirkon lisäksi Suomen, Viron ja Unkarin luterilaiset kirkot sekä Romanian unkarinkielinen luterilainen kirkko.
Luterilaiset kirkot voivat Aarre Kuukaupin mukaan olla turhan kerkeitä iankaikkisuussanoman asemesta ”tekemään hyvää, kuten Jeesus kehotti”. Kuukaupin mukaan 1. Korinttilaiskirjeessä apostoli Paavali kuitenkin varoittaa kristittyjä tästä: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.”
Herra kantaa ja auttaa, mutta hän odottaa myös, että me seuraamme häntä, Kuukauppi saarnasi. Lisäksi hän korosti, että ihmeitä tapahtuu edelleen.
– Inkerin kirkon ylösnousemuskin oli ihme, piispa sanoi.
Kuukauppi viittasi saarnassaan myös inkeriläisten vaiheisiin ja uskon kestävyyteen käyttäen havaintovälineenä Antti Virolaisen teosta KGB:n varjossa. Kirjassa käsitellään inkeriläisäidin ja -tyttären vaiheita Siperian karkotuksessa ja sen jälkeen.
Kokouksen avajaisten yhteydessä kerrottiin myös inkeriläisten historiasta, erityisesti Stalinin vainoissa ja niiden jälkeen. Tuhansia inkeriläisiä asettui 1950-luvulla Karjalan alueelle, koska heidän ei sallittu palata vuosisataisille kotiseudulleen Leningradin ympäristöön.
Viron kirkko palveli pitkään inkeriläisiä
Viron luterilaisella kirkolla on ollut ratkaiseva merkitys Inkerin kirkon vaikeiden vuosien tukijana ja inkeriläisten palvelijana 1960-luvulta 1980-luvulle. Suomea puhuvat virolaispapit vierailivat inkeriläisten luona pitäen heille jumalanpalveluksia. Niihin tultiin pitkien matkojen takaa.
Viron kirkon piispa Tiit Salumäe muisteli Petroskoin seurakunnan perustamista. Vuonna 1969 rekisteröity seurakunta oli ensimmäinen Neuvostoliitossa sotien jälkeen rekisteröity inkeriläisseurakunta.
Salumäe muistutti, että nyt eletään uutta aikaa: ateistinen neuvostovalta ei kyennyt hävittämään kirkkoa eikä suomalais-ugrilaisia kansoja. Hän totesi Kristuksen kirkolla oleva kolme tasoa: maanalainen, maanpäällinen ja taivaassa oleva kirkko.
– Inkerin kirkko on saanut elää nämä kaikki. Tämä kirkko on nyt vastaanottamassa meitä muita.
Salumäen mukaan vaikeiden aikojen jäätyä taakse suomensukuisten kansojen kirkot ovat vasta nyt jollakin tavalla tasa-arvoisia. Aikaisemmin vain Suomen kirkko eli vapaassa yhteiskunnassa mutta Inkerin, Viron ja Unkarin kirkot suljetuissa yhteiskunnissa.
Metropoliitta lupasi yhteistyötä luterilaisten kanssa
Ensimmäisen kokouspäivän tapahtumiin kuuluivat myös Karjalan tasavallan ja Petroskoin kaupungin edustajien sekä Suomen Petroskoin-konsulin tervehdykset kokoukselle.
Läsnä olevien luterilaisten kirkkojen piispat tapasivat myös Karjalan tasavallan johtajan, inkeriläistaustaisen ja suomea osaavan Aleksandr Hudilaisen.
Muitten joukossa paikalle saapunut Venäjän ortodoksisen kirkon edustaja, Karjalan metropoliitta Konstantin, toivoi tervehdyksessään eri kirkkokuntien voivan opillisista eroavaisuuksistaan huolimatta työskennellä yhteiskunnallisen sovinnon hyväksi ja ratkaisevan yhdessä myös erilaisia yhteiskunnan ”siveellisiä ongelmia”.
– Me jatkamme yhteistyötämme luterilaisten kirkkojen kanssa, metropoliitta totesi.
Metropoliitta muisteli myös pian sata vuotta sitten alkanutta neuvostovaltaa ja sen myötä koittaneita uskonvainoja.
– Tuolloin alkoivat kaikkein vaikeimmat sortotoimet kristinuskoa vastaan alueella, joka käsitti yhden kuudesosan maapallon maapinta-alasta.
Hyvät suhteet Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja sen johtoon ovat Inkerin kirkolle elintärkeät. Venäjän ortodoksisen kirkon näkökulmasta Inkerin kirkko on historiallinen piispallinen kirkko Venäjällä, eikä sitä pidetä uusprotestanttisena ryhmänä.
Suomalais-ugrilaisia pappeinkokouksia järjestetään neljän vuoden välein. Järjestyksessä nyt 13. suomalais-ugrilainen pappeinkokous jatkuu Petroskoissa perjantaihin saakka. Kokoukseen tulleet ulkomaalaiset vieraat tutustuvat viikonloppuna paikallisiin kulttuurinähtävyyksiin ja hajaantuvat eri puolille Karjalan tasavaltaa ja Pietarin aluetta Inkerin kirkon seurakuntiin.
Kuva: Jussi Rytkönen
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä