Koehenkilöt kuuntelivat tutkimuksessa joko itse valitsemaansa surullista musiikkia tai tutkijoiden valitsemaa surullista instrumentaalimusiikkia. Henkilöiden tunnereaktioita mitattiin epäsuorilla arviointi- ja muistitehtävillä.
Omavalintainen, tuttu surullinen musiikki teki lähes kaikki koehenkilöt surullisiksi, kun taas instrumentaalimusiikki tehosi vain empaattisiin koehenkilöihin.
Vaikka surullinen musiikki herätti todellisia surun tunteita kuulijoissa, musiikista pidettiin ja sen kuuntelemisesta nautittiin.
– Jokapäiväisessä elämässä suru koetaan yleensä negatiivisena tunteena, mutta näin ei ole musiikin herättämän surun laita. Onkin mielenkiintoista pohtia mistä syistä surullisesta musiikista ja sen herättämistä surun kokemuksista nautitaan. Ehkäpä asialla on jotain tekemistä suomalaisen, melankoliaan taipuvaisen luonteenlaadun kanssa, projektitutkija Jonna Vuoskoski sanoo.
Aiemmat tutkimukset ovat kyseenalaistaneet musiikin kyvyn herättää todellisia surun tunteita.
Vuoskosken ja professori Tuomas Eerolan tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittaman Monitieteisen musiikintutkimuksen huippuyksikön toimintaa. Tutkimus julkaistiin 30. tammikuuta Psychology of Aesthetics, Creativity, and the Arts –lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä