Pohjois-Karjalassa ryhdytään ensi vuoden alussa selvittämään seurakuntien halua liittyä yhteen.
– Tavoitteena on yhteinen paras, palvelut seurakuntalaisten lähellä, korostaa lääninrovasti, Kontiolahden kirkkoherra Jukka Reinikainen.
Keskusrekisteri ja erikoistoimintoja halutaan keskittää Joensuuhun
Pohjois-Karjalan seurakuntien edustajat kokoontuivat joulukuun alussa Joensuuhun keskustelemaan seurakuntien yhteistyön tiivistämisestä ja mahdollisesti yhteisen seurakuntayhtymän perustamisesta.
Neuvotteluun oli kutsuttu 16 Joensuun rovastikunnan seurakuntaa sekä Kitee ja Tohmajärvi Mikkelin hiippakunnasta. Paikalla oli 70 henkeä, seurakuntien kirkkoherroja, työntekijöiden edustajia ja johtavia luottamushenkilöitä.
Poissa olivat vain Ylä-Karjalan eli Lieksan, Nurmeksen, Juuan ja Valtimon seurakuntien edustajat. Toisaalta mukana oli omasta toiveestaan myös Heinävesi, joka kuuluu Pohjois-Savon maakuntaan.
Neuvottelun henki oli Reinikaisen mukaan hyvin myönteinen yhteistyön tiivistämiselle, vaikka monet seurakunnat eivät haluakaan seurakuntayhtymään. Erityisesti keskusrekisterin ja muutamien erikoistoimintojen keskittäminen Joensuuhun sai laajaa kannatusta.
– Lähdemme nyt miettimään kunkin seurakunnan mahdollisuuksia liittyä yhteen. Ryhdymme yhdessä Tohmajärven kirkkoherran lääninrovasti Mikko Lappalaisen kanssa valmistelemaan selvityksen tekemistä. Sitä varten haetaan selvitysmiestä ja rahoitusta rakennemuutoshankkeeseen, Juha Reinikainen kertoo.
Selvitysmies käy läpi kaikki Pohjois-Karjalan seurakunnat kartoittaen niiden tarpeet ja toiveet.
– Toivon, että kaikki Pohjois-Karjalan seurakunnat lähtisivät selvitykseen mukaan. Ovi on avoinna kaikille, Reinikainen vetoaa.
Selvitysvaihe kestää ensi vuoden ajan ja vuoden kuluttua on mahdollista odottaa jonkinlaista ratkaisuehdotusta. Vuonna 2017 on odotettavissa jo selkeitä ratkaisuja seurakuntayhtymän tai muiden yhteistyökuvioiden suhteen.
Aika kypsytti ja piispa kannusti yhteistyöhön
Pohjois-Karjalan seurakuntien halua yhteistyön tiivistämiseen on jo selvitetty kymmenen vuoden ajan. Reinikaisen mukaan kymmenen vuotta sitten suhtautuminen oli vielä nihkeää.
Samaan aikaan Joensuun seurakuntayhtymä on kasvanut kuntaliitosten myötä kolmen Joensuun kaupungin seurakunnan yhtymästä kuuden seurakunnan muodostamaksi yhtymäksi.
Viime toukokuun kirkolliskokoukseen valmisteltu aloite seurakuntien rakennemuutoksesta pakotti seurakunnat pohtimaan yhteistyötä.
– Pohjois-Karjalan seurakuntien seurakuntayhtymän ajatus lähti Kuopion hiippakunnan piispan Jari Jolkkosen aloitteesta sen jälkeen, kun rakennemuutos kaatui äänestyksessä määräenemmistön puuttumiseen, Reinikainen kertoo.
Seurakuntien suhtautuminen onkin vuosien mittaan muuttunut yhteistyöhakuisemmaksi. Taustalla on seurakuntien taloudelliset ongelmat.
– Rakennemuutoksen tavoitteena on säilyttää seurakuntien hengellinen perustehtävä mahdollisimman hyvänä. Talouden ja hallinnon yhdistämisellä voidaan taata hengellisen työn ja paikallisidentiteetin säilyminen pienissäkin seurakunnissa, Reinikainen vakuuttaa.
Pienelle seurakunnalle yhtymä mahdollistaa peruskorjaukset ja työntekijäyhteistyön
Pienen Rääkkylän seurakunnan kirkkoherran Markus Kontiaisen mukaan ratkaisuun sisältyy varmasti plus- ja miinusmerkkisiä seikkoja.
Rääkkylän seurakunnan talous on ollut jo vuosia niukkuuden jakamista. Säästöjä ei enää juurikaan ole ja metsäkauppatuloja on käytetty osin käyttömenoihin. Ovella on suuria investointeja, kuten seurakuntatalon peruskorjaus ja kirkon remontointi. Henkilöstömenoja supistetaan muuttamalla virkoja ja toimia osa-aikaisiksi.
– Seurakuntayhtymässä oma seurakunta säilyisi, vaikka talous-, hallintoasiat sekä osa päätöksenteosta siirtyykin suurempaan kokonaisuuteen, Kontiainen pohtii muutoksen vaikutusta paikallisidentiteettiin.
Vaikka seurakuntiin jääkin paikalliset seurakuntaneuvostot, ylin päättävä elin eli kirkkovaltuusto on keskuspaikassa, johon valitaan edustajat jäsenseurakunnista.
– Rääkkylän seurakunnan painoarvo on siellä pieni, Kontiainen arvioi.
Seurakunnan arkiseen toimintaan kirkkoherra arvioi tulevan uusia mahdollisuuksia.
– Suuremmassa seurakuntayhtymässä työntekijöilläkin on enemmän tukea toisista kollegoista ja sijaisuusjärjestelyt onnistuvat paremmin.
Vaara-Karjalan seurakuntayhtymää pro gradu –tutkielmaansa varten tarkasteltuaan ja Joensuun seurakuntayhtymää vuosia seurattuaan Kontiainen on havainnut, että Joensuun seurakuntayhtymä pitää hyvää huolta rakennuksista ja on ollut valmis rakentamaan uuttakin.
– Ehkäpä osana suurempaa kokonaisuutta Rääkkylän kirkkoonkin saataisiin nykyaikainen ja edullinen lämmitysjärjestelmä, jolloin kirkkoa voisi käyttää läpi vuoden.
Yhtymään yli hiippakuntarajan?
Kiteen kirkkoherra Ilmo Kurkola lähtee avoimin mielin neuvottelemaan Pohjois-Karjalan yhteisestä seurakuntayhtymästä.
– Nyt on hyvä neuvotella eri vaihtoehdoista, sillä emme ole vielä selkä seinää vasten. Hyvinä vuosina pystyimme kartuttamaan rahastoja, joten seurakunnan talous on vielä kohtuullisessa kunnossa, mutta jo viiden vuoden kuluttua tilanne voi olla toinen, kun seurakunnan jäsenmäärä vähenee ja verotulot pienenevät, Kurkola arvioi.
Kiteen seurakunnan pääseminen Pohjois-Karjalan seurakuntien yhteiseen seurakuntayhtymään on eri hiippakuntaan kuulumisen vuoksi kirkolliskokouksen päätöksen takana.
– Mikkelin ja Kuopion hiippakuntien piispat ovat neuvotelleet asiasta, enkä usko, että hiippakuntaraja tulee olemaan kynnyskysymys, Kurkola arvioi.
Myös Kiteen seurakunnan luottamushenkilöt suhtautuvat myönteisesti seurakuntayhtymäselvitykseen.
– Meillä on luontaiset yhteydet omaan maakuntaan, joten Pohjois-Karjala on oikea suunta meille.
Kurkola näkee seurakuntayhtymämallissa hyviä puolia, kun taloushallinto ja omaisuus siirtyvät seurakuntayhtymän omistukseen, mutta seurakunta säilyy ja samalla paikallinen identiteetti. Myös henkilöstö jäisi seurakunnalle.
– Yhteisellä hallinnolla on mahdollista saada asiantuntijaosaamista esimerkiksi keskusrekisterin ja kiinteistönhoidon osalta. Nyt kannattaakin neuvotella kaikki asiat mahdollisimman selviksi ja yksinkertaisiksi. Toivottavaa olisi, että hallintomalli olisi mahdollisimman kevyt, Kurkola sanoo.
– Kun kristillisistä seurakunnista on kyse, niin olisi tietenkin suotavaa, että seurakunnat olisivat solidaarisia toisiaan kohtaan ja vahvat auttaisivat heikompia.
Kuva: Riitta Makkonen. Lääninrovasti, Kontiolahden kirkkoherra Jukka Reinikainen toivoo kaikkien Pohjois-Karjalan seurakuntien osallistuvan selvitykseen yhteisestä seurakuntayhtymästä.
Ilmoita asiavirheestä