Suurin osa kehitysvammaisista käy rippikoulun, kertoo kirkon tiedotuskeskus. Näillä ripareilla isoset ovat tärkeitä käytännön tilanteiden ja oppimisen avustajia. Lisäksi fyysinen esteettömyys ja riittävä apuvälineiden käyttö on tärkeää.
Lievästi tai keskiasteisesti kehitysvammaisten nuorten leirillä rippikoululaisia on yleensä 7–10. Vaikeimmin kehitysvammaisten rippikouluryhmään kuuluu noin neljä nuorta. Suomessa tulee rippikouluikään vuosittain 120 vaikeimmin kehitysvammaista nuorta. Heistä suurin osa käy rippikoulun.
– Kehitysvammaiset nuoret ovat erittäin innostuneita käymään rippikoulun. He hakevat vahvasti tietoa ja kokemuksia uskosta. Heillä on syvä Pyhän taju, kokemus siitä, että läsnä on jotain itseä suurempaa. On ilo olla mukana kokemassa se itsekin, kertoo kirkkohallituksen diakonia ja yhteiskuntatyön vs. työalasihteeri, kehitysvammaistyön pastori Tiina Peippo.
Piispainkokouksen vuonna 2001 hyväksymässä rippikoulusuunnitelmassa korostetaan, että kaikilla nuorilla tulee olla mahdollisuus rippikouluun.
Ripillepääsy onkin monelle vammaiselle nuorelle elämän suurin juhla
Lyhyemmät oppitunnit, pienemmät ryhmät ja opitun kertaaminen helpottavat erilaisten oppijoiden oppimista pienryhmärippikouluissa. Erilaisiin oppijoihin kuuluvilla on esimerkiksi kehitysvamma, näkövamma tai erilaisia oppimisvaikeuksia. Noin 20-25 prosenttia jokaisesta ikäluokasta on erilaisia oppijoita.
Kehitysvammaisten rippikouluja järjestetään usein seurakuntien yhteistyönä. Näkövammaiset nuoret taas osallistuvat useimmissa seurakunnissa perusopetusryhmiin. Viittomakielisiä rippikouluja on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut koko maassa yksi vuosittain. Liikuntavammaisille nuorille järjestetään tänä vuonna fyysisesti esteetön rippileiri Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskuksessa yhteistyössä Launeen seurakunnan kanssa.
Ilmoita asiavirheestä