Kuumuus ja aikataulujen suhteellisuus, värikkäät vaatteet, rytmikäs jumalanpalvelusmusiikki, vanhat tutut ja uudet ihmiset, kummilapsityön kiemurat ja hallinnon asiat odottivat Raimo ja Seija Lainetta Senegalissa, kun he palasivat sinne lähetystyöhön 13 vuoden tauon jälkeen.
Raimo, 55, ja Teija, 54, muuttivat Dakariin toukokuussa. Raimo toimii Suomen Lähetysseuran läntisen Afrikan ja Ranskan aluepäällikkönä. Teija, pappi hänkin, tekee tiedotustyötä ja vastaa kummilapsitoiminnasta.
Vaikka päätös lähteä uusimmalle kaudelle tehtiin äkkiä, irrottautuminen ei ollut helppoa. Suomeen jäi omakotitalo ja neljä lastenlasta.
– Samanlaista vahvaa kutsua työhön ei ollut kuten nuorena. Ajattelimme, että lähdemme, jos meitä tarvitaan, Teija sanoo.
– Meillä oli valmiiksi kielitaito ja koulutus, Raimo lisää.
– Ennen riitti, että oli pappi, jotta pyydettiin lähetystyöhön. Enää ei ole niin. Pitää olla muutakin osaamista ja tarjolla sellainen tehtävä, jota paikallinen työntekijä ei voi tehdä.
Senegalissa on asukkaita noin 12–14 miljoonaa. Tarkkaa lukua ei tiedetä, sillä vain reilu puolet kansasta on merkitty syntymärekisteriin. Senegalilaisista noin viisi prosenttia on kristittyä, ja heistä suurin osa on katolilaisia. Lisäksi on baptisteja, helluntailaisia ja muita pieniä kristillisiä ryhmiä luterilaisten lisäksi.
Kuvat Karoliina Ek. Jumalanpalveluskuvat luterilaisesta Front de Terren seurakunnasta Dakarissa. Selaa kuvia nuolia painamalla.
Juttu kokonaisuudessaan on julkaistu 2.1. 2014 Kotimaassa.
Ilmoita asiavirheestä