Kotimaa Suolan tuoreessa numerossa etsitään tietä kohti yhteistä pöytää ja keskustelua. ”Tarvitaan rakkautta ja kiinnostusta kirkkoa kohtaa, että oppisimme keskustelemaan toisia kunnioittavasti”, sanoo tulevaisuudentutkija Ilkka Halava.
Halavan arvioi, että kirkossa vaikuttaa tulevaisuudessa pienten omaleimaisten yhteisöjen entistä monenkirjavampi joukko.
– Tällä hetkellä keskustelu on loan heittelyä. Meillä täytyisi olla vain riittävästi rakkautta ja kiinnostusta kirkkoa kohtaan, että oppisimme keskustelemaan toisia kunnioittavasti. Fundamentalistien kärjekkäimmät puheenvuorot ovat viitanneet siihen, ettei kansankirkkoa tarvita, vaan pyritään kohti maailmasta irrotettua uskovien yhteisöä, Ilkka Halava sanoo.
Halavan mukaan riidat jatkuvat niin kauan, kun eri ryhmät katsovat itse olevansa kirkon ytimessä ja asettavat muut reunalle. Halava sanookin haaveilevansa suuresta pyöreästä neuvottelupöydästä, jossa kaikki osapuolet voisivat olla koolla.
Suolan jutussa Meidän kirkko 2020 -strategian projektisihteeri, kirkon tulevaisuusselonteon kirjoittaja pastori Terhi Jormakka arvioi, että kirkko on tällä hetkellä herätysliikkeiden ja kirkon ulkopuolisten kritiikin vastaanottaja.
– Kirkko näyttää hajanaisemmalta kuin ennen, mutta olen miettinyt, kuinka paljon kyse on siitä, että mielipiteen ilmaiseminen ja tiedonkulku on muuttunut. Luterilaisessa kirkossa on aina kokoonnuttu yhteen lukemaan Raamattua ja sitä on tulkittu eri piireissä eri tavoin. Lieneekö tilanne koskaan ollut se, että kaikki tyytyvät siihen mitä joku sanoo, Jormakka toteaa.
Lue koko artikkeli Suolasta (2/11), joka on Kotimaan kestotilaajille jaettava aikakauskirja. Suolaa voi tilata myös irtonumeroina: tilaa täältä
Ilmoita asiavirheestä