Rippikoulukesä on lopuillaan. Tänäkin vuonna kymmenettuhannet nuoret tutkivat evankelis-luterilaisten seurakuntien rippikouluissa sitä, mistä uskossa on kysymys. Viime vuonna hyväksytty kirkon uusi rippikoulusuunnitelma toteaa, että rippikoulun tavoitteena on saattaa katekismuksen keskeisetKertaus voi olla lautapeli, kirje tai keskustelu sisällöt mielekkäällä tavalla vuoropuheluun nuorten oman elämän kanssa.
Perinteisesti rippikoulussa on pidetty loppukoe tai -kertaus. Sellaisesta uusi suunnitelma ei sano mitään. Miten keskeisin opittu sisältö kerrataan rippikoulussa nykyään?
Kertaus voi olla lautapeli, kirje tai keskustelu
Opittua voi kerrata monella tavalla, toteaa rippikoulutyöstä vastaava pappi Anna Knuutila Salon seurakunnasta. Hän vetää vuosittain 2–3 rippikoulua.
– Kaikki riippuu siitä, millainen ryhmä on ja millaisia ihmisiä leirillä kulloinkin on, Knuutila sanoo.
Hänen rippikouluissaan kertaus ei aina ajoitu leirin loppuun, vaan opittua voidaan pureskella koko rippikoulun ajan.
Yksi tapa kerrata on vanhan Pekingin mysteeri -lautapelin liveversio, jonka Knuutila on kehittänyt seurakunnan kanttorin kanssa. Vastaavia pelejä on Knuutilan mukaan käytössä monissa muissakin seurakunnissa.
Rippikoululaiset saattavat myös kirjoittaa pareittain tai ryhmissä kirjeen ihmiselle, joka ei tiedä kristinuskosta mitään. Joidenkin ryhmien kanssa on koko leirin ajan käytössä laatikko, johon nuoret voivat jättää kysymyksiä, liittyivät ne sitten kristinuskon oppiin tai leirielämään.
Usein Knuutila pyytää nuoria pitämään oppimispäiväkirjaa. Siihen voi kirjoittaa tai piirtää, se auttaa pysähtymään ja sen välityksellä voi kertoa toiveitaan työntekijöille. Vetäjät lukevat oppimispäiväkirjoja ja keskustelevat niistä nuorten kanssa kasvokkain.
– Oppimispäiväkirjan kautta pääsee hyvin kartalle siitä, missä kenenkin kanssa mennään.
Knuutila toivoo, että hänen leireiltään jää nuorten mieleen armo: Jumalan armo sekä armo itseä ja muita kohtaan.
– Toivon nuorten muistavan, että Jumala kantaa meitä silloinkin, kun ei siltä tunnu, ja Jumala uskoo meihin silloinkin, kun oma uskomme häneen tai itseemme horjuu.
Täsmäkysymyksiä perusasioista
Pudasjärvellä on siirrytty koemaisista kertauksista yhä enemmän ryhmätehtäviin, kertoo seurakunnassa yli 20 vuotta työskennellyt erityisnuorisotyönohjaaja Marko Väyrynen.
– Koe on kulloisenkin papin vastuulla, mutta me leirin muut työntekijät vaikutamme sen sisältöön yhä enemmän, Väyrynen sanoo.
Hänen mukaansa loppukertaus sisältää usein täsmäkysymyksiä kristinuskon perusasioista. Väyrysen mielestä kertaus ei saa olla vaikea. Hän on uransa varrella nähnyt sellaisiakin, joihin olisi hädin tuskin osannut itsekään vastata.
Väyrynen kertoo, että hänen leireillään kertaus on toteutettu muun muassa älypuhelimilla käytettävällä visailusovellus Kahootilla. Jälkikäteen vastauksista on keskusteltu yhdessä.
Nuoret ovat myös voineet vastata itsenäisesti sellaisiin kysymyksiin kuin ”kerro Jeesuksesta”, ”mitä tarkoittaa kaste” tai ”miten haluaisit osallistua seurakunnan toimintaan”.
Oppisisällöistä pelastus on tärkein
Kysymysten pitää vaatia hoksottimia ja saada nuoret pohtimaan. Tätä mieltä on Keski-Porin seurakunnan nuoriso- ja rippikoulutyön pappi Sofia Flinck. Hänen leireillään rippikoululaiset vastaavat kristinuskon olennaisiin kysymyksiin yksin, kaksin tai kolmin.
– Tänä kesänä toteutimme loppukertauksen rastiradalla. Nuorilta kysyttiin muun muassa luterilaisen kirkon sakramenteista ja heitä pyydettiin kertomaan leirillä käytetyistä rukoushelmistä.
Flinck pitää tärkeänä, että nuoret muistavat oppisisällöistä ainakin pelastuksen.
– Jos heille jää jotain mieleen siitä, miksi me uskomme tässä kirkossa Jeesukseen ja mikä hänen merkityksensä on, ollaan jo voiton puolella.
Lisäksi Flinck toivoo rippikoululaisten saavan leiriltä kokemuksen siitä, että heidät nähdään ja heitä kuullaan.
– On tärkeää, että jokainen kokee tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Leirin arki tuottaa oppimistilanteita
Nuorisotyön pappi Antti Kettunen veti tänä kesänä kaksi rippileiriä Salpausselän seurakunnassa Lahdessa. Hän toteuttaa leireillään useimmiten perinteisen loppukokeen.
– Kysyn siinä joka kerta, miten ihminen pelastuu. Usein pyydän myös kertomaan Jeesuksesta. Teemme kysymykset vetäjäporukalla ja käymme läpi, mitä kukakin haluaa kysyä, Kettunen sanoo.
Hänen mielestään yksilökokeessa hiljaisempienkin ajattelu pääsee hyvin esille.
– Eikä kenenkään rippikoulu ole jäänyt kesken kokeen takia.
Kettunen toteaa harrastaneensa myös nuoria hyväntahtoisesti härnäävää ”trollikoetta”. Se tarkoittaa, että päällimmäisessä paperissa on vaikeita kysymyksiä, alemmassa se oikea koe.
Kettunen toivoo, että nuoret oppivat rippikoulussa sen, mitä kristinusko opettaa armosta.
– Ajattelen kuitenkin, että rippikoulu ei ole ensisijaisesti tiedollinen prosessi. Tärkeintä on, että seurakunta jää mieleen paikkana, johon voi tulla, ja että on olemassa Jumala, joka rakastaa.
Kettunen huomauttaa, että leiri tuottaa itsessään tärkeitä oppisisältöjä koko ajan.
– Olennaista on vaikka se, miten käsitellään tilanne, jossa joku rikkoo leirin sääntöjä. Kristinuskon sisältö tulee esiin sitä kautta, miten toisia kohdellaan.
Kuva: Jussi Vierimaa
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.