Eräillä perinteisten uskontojen alueilla Tansaniassa tapetaan viikoittain ihmisiä, joissa on ”paha henki”. Valtio määräyksineen on usein voimaton puuttumaan tilanteeseen, mutta kristinusko tarjoaa todellisen vastavoiman, kertoo reilut kaksi vuotta Morogoron hiippakunnassa lähetystyössä ollut Järvenpään seurakuntapastori Katri Kuusikallio.
Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijäpariskunta Katri Kuusikallio ja perheterapeutti, sosionomi Visa Kuusikallio kiertävät parhaillaan Suomessa kertomassa työstään ja palaavat kesällä Afrikkaan toiselle kaksivuotiskaudelle.
Katri Kuusikallio kantoi edellisen kauden vastuuta Morogoron hiippakunnan kristillisestä kasvatuksesta. Työ jakaantui kahteen osaan, koulujen uskonnonopetuksen kehittämiseen ja seurakuntien nuorisotyön tarpeiden ja muotojen kartoitukseen ja kehittämiseen. Lisäksi Kuusikallio oli myös tiedottaja, jonka työhön kuului raportoida koko Tansanian evankelisluterilaisen kirkon työstä, hankkeista, kummilapsityöstä, perheneuvonnasta, kaupunkidiakoniasta, maasaityöstä ja paljosta muusta.
Jatkossa Kuusikalliota odottaa entistä laajempi vastuu koko Tansanian evankelisluterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyöstä, kun hän siirtyy Morogoron hiippakuntasihteerin tehtävästä koko kirkon päätoimistolle Arushaan kristillisen kasvatuksen apulaiskoordinaattoriksi.
Nuorisotyölle rahoitusta kanoista ja aurinkopaneeleista
Tansanialaisen seurakunnan nuorisotyön rahoitus saattaa koostua yhdestä vuoden aikana kerätystä kolehdista ja olla suuruudeltaan vain muutamia euroja. Niinpä Katri Kuusikallio aloitti viime kesänä nuorten parissa yrittäjyyskasvatuksen.
– Mukaan valittiin 26 tyttöä ja poikaa Morogoron hiippakunnan eri alueilta ja heidän kanssaan suunniteltiin tarkasti, millainen pienbisnes milläkin alueella voisi menestyä. Nuoret esittelivät suunnitelmat kylissään ja hankkivat puolet rahoituksesta. Tämän jälkeen Lähetysseura antoi tarvittavasta alkupääomasta toisen puolen.
– Jotkut aikovat ostaa ja myydä kanoja, toiset päätyivät kasvattamaan niitä. Jotkut kasvattavat myyntiin vihanneksia. Maasai-kylään nuoret päättivät hankkia aurinkopaneelin, jonka avulla he voivat ladata kyläläisten kännyköitä maksua vastaan. Tytöt ovat miettineet Maasai-bisnekselle jo jatkoakin. He haluaisivat hankkia kylään myös television, josta voisi seurata maksusta jalkapallo-otteluita, Kuusikallio iloitsee.
Hän iloitsee aina erityisellä tavalla tyttöjen ja naisten aktivoitumisesta yhteisissä asioissa. Se kun ei ole tansanialaisessa kulttuurissa itsestään selvää.
Suomen Lähetysseura teki yhdessä Morogoron hiippakunnan kanssa alueen nuorten keskuudessa kartoituksen kirkon nuorisotyöhön liittyvistä odotuksista. Sen mukaan tansanialaiset seurakuntanuoret toivovat erityisesti Raamattuopetusta, leirejä, terveysvalistusta sekä tietoa ihmissuhdeasioista. Kuorotoiminta on vahvaa ja jotkut haaveilevat cd-levyjen ja musiikkivideoiden tekemisestä. Nuoret haluaisivat myös matkustaa tapaamaan muiden seurakuntien nuoria ja pelata yhdessä jalkapalloa. Ongelmana on oikeiden jalkapallojen puute sekä vaikeat kulkuyhteydet.
Nuorten sunnuntaina nuoret vastaavat koko messusta
Kuusikallion mukaan myös Tansaniassa on nuoria, joille seurakunta jää etäiseksi. Yhteinen yritystoiminta aktivoi uusia kasvoja mukaan.
– Tätä yhdessä tekemisen meininkiä voisi tuoda enemmän Suomenkin seurakuntiin ja erityisesti nuorisotyöhön. Kun ponnistellaan yhdessä ja saadaan aikaan hyvää, se on palkitsevaa, Kuusikallio sanoo.
Tansanian kaikissa seurakunnissa järjestetään joka vuosi yksi nuorten sunnuntai. Tällöin noin 15–25 -vuotiaat seurakuntalaiset vastaavat kokonaan jumalanpalveluksen järjestelyistä ja toimittamisesta.
– Aikuiset toki auttavat tarvittaessa, mutta nuoret saavat kaiken vastuun ja tämä toimii hyvin. Tämän idean voisimme kopioida suomalaisiinkin seurakuntiin!
Muslimit ja kristityt vaalivat tietoisesti rauhaa
Tansanialaisista noin 30 prosenttia on kristittyjä, 35 prosenttia muslimeja ja 35 prosenttia erilaisten alkuperäisuskontojen kannattajia.
– Maassa on vahva positiivinen uskonnonvapaus. Uskonto saa näkyä ja kuulua ja siitä puhutaan avoimesti. Ihmisillä on luonteva suhde rukoukseen. Keskustelussa on ihan normaalia, että toiselta kysytään, millainen sinun Jumalasi on, Katri Kuusikallio kertoo.
Muslimien ja kristittyjen välit ovat Tansaniassa hyvät ja yhteistyö sujuu. Rauhaa vaalitaan tietoisesti, koska maassa pelätään radikalisoitumisen ja väkivallan valuvan pohjoisemmasta Afrikasta myös Tansaniaan.
– Jos maassa ilmenee pieniäkin levottomuuksia, uskonnolliset johtajat kokoontuvat heti neuvottelemaan ja rauhoittelevat sitten omia joukkojaan, Kuusikallio kertoo.
– Muslimit ja kristityt rukoilevat luontevasti yhdessä esimerkiksi erilaisten tilaisuuksien alussa. Minuakin on pyydetty johtamaan rukousta muslimikodissa.
Katri Kuusikallio uskoo, että radikalisoituneen islamin nousu ja suosio Afrikassa liittyy monin tavoin yhteiskunnissa ilmenevään eriarvoisuuteen ja korruptioon. Rikkaat rikastuvat, uusvarallisuus kertyy haroville ja köyhät säilyvät köyhinä. Ongelmia kasvattavat myös ilmastonmuutoksen seuraukset ennestään köyhillä alueilla. Sateet tulevat outoihin aikoihin ja sadot pienenevät tai tuhoutuvat.
– Ainoa tapa pyrkiä turvaamaan yhteiskuntarauhaa pitkällä tähtäimellä on lisätä koulutusta ja pyrkiä poistamaan äärimmäinen köyhyys, Kuusikallio toteaa.
Noituuden keskellä kristillinen kasvatus on erityisen tärkeää
Varsinainen kristillinen julistustyö kohdistuu Tansaniassa alkuperäisuskontojen kannattajiin. Heitä on erityisen paljon Luoteis-Tansanian köyhillä ja kuivilla alueilla, jopa 90 prosenttia alueen väestöstä. Näissä uskonnoissa noituudella, magialla ja noitatohtoreilla on vahva asema.
– Noituuteen liittyen esi-isien henget ja pahat henget ovat ihmisille hyvin todellisia. Niitä palvotaan, pelätään ja lepytellään. Monissa yhteisöissä pelko on vahvasti läsnä. Joillakin alueilla tapetaan jopa viikoittain ihmisiä, joihin on noitatohtorin mukaan mennyt paha henki.
Pahan Hengen valtaamaksi voidaan nimetä mielenterveysongelmista kärsiviä tai vaikkapa punasilmäisiä vanhoja naisia, joiden silmien punoitus johtuu vuosikymmeniä jatkuneesta ruuanlaitosta vahingollisten nuotiosavujen ääressä.
– Emme lähde tuomitsemaan ketään, mutta tällaisessa tilanteessa ei tunnu väärältä tarjota alkuperäisuskonnon tilalle sanomaa Jumalan rakkaudesta, armosta ja Jeesuksen tuomasta rauhasta ja turvasta, Kuusikallio sanoo.
Valtio tekee mielellään yhteistyötä kristittyjen lähetystyöntekijöiden kanssa köyhissä ja syrjäisissä kylissä.
– Valtion määräykset noituususkonnon rajoittamisesta eivät mene perille. Kristinusko on sen sijaan havaittu todelliseksi vastavoimaksi epäinhimillisille käytännöille. Kristinuskon mukana alueille tulee paitsi rauhaa ja turvallisuutta myös koulutusta ja lääketieteellistä apua ja tietoa.
Katri Kuusikallion mukaan kristillisen kasvatuksen merkitys on erityisen suuri perinteisistä uskonnoista kristityiksi kääntyneissä kylissä. On tärkeää, että vanhat uskomukset eivät saa vain uusia kristillisiä nimiä, vaan kristinuskon sisältö ymmärretään kokonaisvaltaisesti.
– Täytyy pitää huolta siitä, että kasvava kirkko on tulevaisuudessa henkisesti vahva kirkko. Eri-ikäisten on saatava ikätasoonsa sopivaa kristinuskon perusopetusta.
Kouluissa uskonnonopetusta yli tunnustuskuntarajojen
Tansaniassa koulut varaavat tietyt tunnit viikossa uskonnonopetukselle, mutta opetuksesta vastaavat uskontokunnat. Muslimit ja katoliset kristityt hoitavat omiensa opetuksen. Muut kristityt, yli kymmeneen eri tunnustuskuntaan kuuluvat, ovat yhdistäneet voimansa opetustyössä, koska uskonnonopettajista on kovasti pulaa.
– Tunnustuskunnilla on tiettyjä näkemyseroja, mutta niihin ei juututa, koska uskonnontunneilla opetetaan kristinuskon perusasioita. Jos mikä tahansa kirkkokunta saa joukkoon uusia opettajia, se on yhteinen ilo, Kuusikallio kertoo.
Suomen Lähetysseura on järjestänyt uskonnonopettajille koulutusta. Mukana on ollut lähinnä luterilaisia ja anglikaaneja. Opettajien valmiuserot opetustyöhön ovat suuria. Koulutuksessa kaikille jaetaan Tansanian valtion hyväksymä uskonnonopetussuunnitelma sekä tarjotaan perustietoa uskonnontuntien valmistelusta.
– Olennainen osa koulutusta on ollut myös rohkaista opettajia ja auttaa heitä näkemään, miten tärkeää on käyttää hyödyksi koulujen tarjoama mahdollisuus uskonnonopetukseen.
– Mielestäni kaikki ihmiset uskovat johonkin. On hyvä tiedostaa, mihin uskoo, jotta tiedostamattomat uskomukset eivät ohjaa käytöstä. Kun pohtii, millaiseen Jumalaan uskoo itse ja sitoutuu omaan uskoonsa, on helpompi kunnioittaa myös toisten erilaista uskoa, Kuusikallio sanoo.
”Naisten voimaantuminen sykähdyttää aina”
Tansanian evankelisluterilainen kirkko muodostuu 24 hiippakunnasta, jotka ovat jakaantuneet edelleen rovastikuntiin ja seurakuntiin. Kirkon hallinto on huomattavasti kevyempi kuin Suomessa. Jokaisessa seurakunnassa on yleensä vain yksi palkattu työntekijä, joka on pappi tai evankelista. Kaikki muu hoituu vapaaehtoisvoimin.
Yhdessä yliopistossa koulutetaan Suomen Lähetysseuran tuella kirkkomuusikoita, mutta yleisesti kuorot ja bändit toimivat vapaaehtoispohjalta ja jopa talousarvioista ja muista hallinnollisista asioista vastaavat vapaaehtoiset.
– On todella tärkeää, että seurakunnan ainoa palkattu työntekijä on luotettava henkilö. Noin muutoin meidän ei mielestäni kannata viedä Suomesta Tansaniaan hallintomallia, joka passivoi ihmiset vastaanottajiksi. Tansanian seurakunnissa on paljon elävyyttä ja intoa, Katri Kuusikallio sanoo.
Morogoron hiippakunnassa on 55 pappia, joista kolme on naisia. Naispapeista yksi, Rhoda Chamshama, valittiin Katri Kuusikallion seuraajaksi hiippakuntasihteerin työhön. Kesällä hän tulee vierailulle Suomeen Lähetysjuhlille.
– Tansanian evankelisluterilaisessa kirkossa naisen asema on parempi kuin muissa kirkoissa tai yhteiskunnassa yleensä. Silti naispapin pitää olla Tansaniassa poikkeuksellisen vahva, koska hän johtaa koko seurakuntaa. Onneksi Morogoron hiippakunnan piispa Jacob Moreto puhuu paljon tyttöjen koulutuksen puolesta ja kehuu harvoja naispappejaan vuolaasti.
– Naisten voimaantuminen sykähdyttää aina ja lämmittää mieltäni. Minulla on esikoislestadiolainen tausta, joten naispappeus ei ole ollut itsestään selvää itsellenikään, Katri Kuusikallio sanoo.
Kuvassa tansanialaisen Morogoron hiippakunnan naispapit: vas. Katri Kuusikallio, Christina Killa, Mary O`Nnko ja Rhoda Chamshama.
Ilmoita asiavirheestä