Toimittaja ja pappi Tapani Ruokanen katselee maailman menoa elämänkokemuksen ja monipuolisen ymmärryksen kautta, kirjoittaa Askel-lehden päätoimittaja Pirjo Wesaniemi. Askelen haastattelussa Ruokanen suree sitä, että yksi maailman rikkaimmista kansoista on vaarassa hukata yhtenäisyytensä ja kristilliset arvonsa.
Eläkeläisellä jäi vauhtipyörä päälle
Lähtiessään eläkkeelle Suomen Kuvalehdestä lähes 19 kiireisen päätoimittajavuoden jälkeen Ruokasen vauhtipyörä jäi päälle. Sen jälkeen ilmestyi melkoinen kirjajärkäle, jossa kolme viisasta miestä keskustelee maailman tilasta. Miten tästä eteenpäin (Docendo 2016) koostuu rauhannobelisti Martti Ahtisaaren, diplomaatti Jaakko Iloniemen ja journalisti-teologi Tapani Ruokasen keskusteluista.
Lisäksi Ruokanen isännöi AlfaTV:n keskusteluohjelmaa Isäntänä Tapani Ruokanen, jossa on ollut haastateltavina viisaita ja kokeneita asiantuntijoita. Nämä levolliset yhteiskunnallisia aiheita käsittelevät keskustelutuokiot taustoittavat hyvin satavuotiasta Suomea. Keskustelut lähetetään myös Radio Deissä.
– Näissä tv- ja radio-ohjelmissa into ja kutina on ihan samanlaista kuin nuorena. Voin yhdistää tietoa ja luovuutta saadakseni haastateltavan antamaan itsestään sen tärkeän.
– Elämänkokemuksen myötä tiedän, että vaikeistakin tilanteista selvitään keskustelussa. Teknisistä syistä emme voi lähettää keskusteluja suorina. Sitä ei kuitenkaan lyhennetä eikä muokata. Radio on vaikuttava väline, koska siinä on läsnä vain ääni ja intensiivisyys, kerran toimittaja, aina toimittaja innostuu.
Sielunhoitajan koulutus on auttanut toimittajan työssä
Haastatteluaikaa sovittaessa ymmärrän, että on paljon muutakin. Vasta hän oli mukana paneelikeskustelussa MTK 100 -juhlassa, tekeillä on kristillisen päihdetyötä tekevän yhdistyksen, Vihreän keitaan, historiikki ja monta muuta hanketta.
Tapani Ruokanen muistetaan televisiosta 80-luvulla Lenita Airiston kanssa vetämästään Seitsemäs hetki -ohjelmasta, jonka legendaarisin haastateltava oli Kremlin päätiedottaja Gennadi Gerasimov. Hänet he houkuttelivat ravintolasta haastateltavaksi.
– Kuka nyt Lenitalle sanoisi ei, Ruokanen hekottelee.
– Olen aina tykännyt haastattelemisesta, näin pääsee ihmistä lähelle ja saa hänet puhumaan. Toimittajan työssä on ollut apua, kun olen saanut sielunhoitajan koulutuksen. Jokainen on erityinen ja jokaisella on erityiskohtalo. Me olemme Jumalan kuvia.
– Saksan sana bildung, sivistys, tulee sanasta kuva, sivistys on Jumalan kuvaksi kasvamista. Luin pitkän saksan. Äiti sanoi Rovaniemellä, että saksa ilman muuta, kuka nyt englantia puhuisi. Takana oli sota-aika ja lukuisat saksalaiset siellä. Lapin polttamisen kunniaksi saimme rakentaa sen kokonaan uudestaan. 60-luvulla siellä oli paljon saksalaisia turisteja. Yksi sukulaiseni, Ahti Risku, tunnisti turistimiehen, joka oli sytyttänyt taloja silloin palamaan, ja soitti poliisille.
Pohjoisen poika viihtyy sukuhautojen tuntumassa
Rovaniemeltä kotoisen oleva Ruokanen halajaa juurilleen säännöllisesti. Hänellä on pohjoisessa Jokilammella mökki, jossa ei ole mukavuuksia. Luontoa pääsee hyvin lähelle, kun kirjoittaessa ikkunan takana tepastelee kurki syömään sammakoita, kesy poro kuljeskelee pihapiirissä ja kotka nappaa poron vasan.
– Tänä vuonna talvi jatkui pitkään. Vielä kesäkuun alussa järvi oli jäässä, lunta satoi, joutsenet tulivat ja taivaanvuohet mäkättelivät. Tämä on 60. kesäni siellä. Sanonkin, että olen sukuhautojen tuntumassa.
– Jokainen kuolee, ennuste on sataprosenttinen. En ole kuitenkaan vielä ryhtynyt siivoamaan kaappejani.
Ruokanen muistuttaa, että Jumala asetti luomiskertomuksessa ihmisen viljelemään ja varjelemaan. Sen jälkeen Jumala siunasi. Parhaillaan käydään suurta taistelua luontoa vastaan, mutta ihmisillä on suuri vastuu tullakseen sopusointuiseksi osaksi tätä maailmaa.
– Yhdysvalloissa on presidentti, joka käyttäytyy kuin hullu juoppo ja jonka kanssa omat liittovaltiotkaan eivät ole samaa mieltä. Ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan. Enää ei ole helppoa ruveta diktaattoriksi, Tapani Ruokanen summaa.
Jokaisen sukupolven on oltava valpas: ”Näen tämän myös hengellisenä taisteluna”
Haastattelupäivässä oli paljon turbulenssia, koska juuri sinä päivänä perussuomalaiset repesivät kahtia. Viimeisen vuoden aikana Trump on valittu Yhdysvaltain presidentiksi, Englanti äänesti Brexitin puolesta, Ranskassa käytiin kiivas vaalitaistelu ja Suomessa rakennetaan sotea kuin Iisakin kirkkoa.
– Meillä on sentään oikeusvaltion ihanne ja ihmisarvot. Tulin juuri Unkarista, jossa tilanne on todella huolestuttava. Siellä pelataan kieroa peliä Putinin malliin. Unkari saa runsaasti EU-rahaa ja arvostelee eniten EU:ta. Sosialismin aikaan Unkarissa oli vielä usko liberaaleihin arvoihin ja vanhaan unkarilaiseen kulttuuriin. Nyt siellä on kohta diktatuuri, Ruokanen kuvaa Euroopan heikointa lenkkiä.
– Meidän on oltava valppaina jokainen sukupolvi kerrallaan, ettei viedä sananvapautta, demokratiaa eikä ihmisarvoa. Yhden puolueen johdossa meilläkin on jo mies, joka ei usko kristinuskon arvoihin. Jumalalla ei ole lapsenlapsia, usko ei periydy. Pitää hillitä vihapuhetta ja diabolosta eli erilleen heittäjää, perkelettä.
– Näen tämän myös hengellisenä taisteluna. Pahuutta vastaan on noustava. Vastuuta et voi sysätä pois, Ruokanen herättelee niitä, jotka eivät halua osallistua, vaan hakeutuvat mukavuusalueelle.
Tapani Ruokanen pitää tärkeänä, että nuorten ja vanhempien elämää kokeneiden kesken saadaan aikaan dialogi. Nuorten ei tarvitse totella ja toteuttaa kaikkea, mutta ennen ratkaisujen tekoa on hyvä keskustella ja kuunnella.
Suomessa sähkö tulee ja vesi menee, tämä on monella mittarilla maailman parhain maa, mutta inhimillisesti ottaen voisimme olla toisillemme enemmän. Monet tabut pitäisi puhua auki.
– He, joilla on valtaa ja vaurautta, voisivat tulla vastaan ja ojentaa muille auttavan kätensä. Olen oppinut siihen, että jos Jumala sulkee yhden oven, hän aukaisee toisen. Uskossa on kyse luottamuksesta, ojentautumisesta sitä kohden, mitä ei vielä ole. Kunpa meillä säilyisi luottamus siihen, että Jumala on tämän kaiken takana.
Mies, joka sanoi ei Helsingin Sanomille
Ensimmäinen kosketus lehtityöhön oli, kun Tapani toimi Lähetysseuran Tuike-lehden, myöhemmin Totto, asiamiehenä. 12-vuotiaana hän sai valita lahjaksi joko sähköjunan tai kameran. Siinä oli tulevaisuuden ratkaissut valinta, sillä neljä vuotta myöhemmin kesällä julkaistiin yli sata hänen ottamaansa kuvaa Lapin Kansassa, juttuja myös melkein yhtä monta.
Tapani Ruokanen vihittiin papiksi vuonna 1973 hänen käydessään Helsingin Sanomien toimittajakoulun. Työpaikkakin järjestyi Helsingin Sanomien poliittisella osastolla, mutta nuori mies valitsi Sana-lehden, jonne hän oli kirjoittanut avustajana juttuja.
– Päätoimittaja Mauri Tiilikainen ja toimituspäällikkö Seija Karilas innostivat kovasti tekemään kaikkea mahdollista ja kokeilemaan omia rajoja. Siitä avautuivat myös kansainväliset yhteydet. Olin Kansan Raamattuseurassa hoitamassa tiedotusta, kun Cliff Richard tuli Suomeen. Kirjoitin Billy Grahamista ja olin Montrealin olympialaisten evankelioimisryhmän mukana tekemässä juttuja Sanaan.
”Teologiani tulee maailman roskalaatikoista”
Ruokanen sai ulkoministeriön stipendin Kaukoitään, missä hän tapasi myös Äiti Teresan, kirjoitti matkastaan kirjan Tehtävä Aasiassa ja teki juttuja myös Yleisradioon. Seurasi seitsemän vuoden intensiivinen työjakso Suomen Kuvalehdessä, minä aikana Ruokanen tapasi muun muassa Saddam Husseinin ja paavi Johannes Paavali ll:n.
– Teologiani tulee maailman roskalaatikoista. Kalkutan slummit tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Jeesus sanoo: ”Minkä teette yhdelle näistä vähimmistä, sen te teette minulle.” Se on vieläkin kutsumukseni.
Sitten tuli kutsu Kotimaa-lehden päätoimittajaksi, mikä tuntui hyvältä, kun sai yhdistää journalismiin myös teologian. Kotimaan jälkeen Jaakko Iloniemi kutsui SYP-pankin tiedotusjohtajaksi, mikä tuntui mielenkiintoiselta vallan linnakkeelta. Sen jälkeen tuli uusi kutsu Kotimaan päätoimittajaksi. Lehtiuudistuksen ja yhteiskunnallisen ärhäköitymisen myötä lehden levikki alkoi nousta. Kunnes tuli kutsu Suomen Kuvalehden päätoimittajaksi. Se pesti oli myös melkoinen näköalapaikka 18,5 vuotta.
”Pakolaiset ovat voimavara”
– Isoäitini syntyi neljä vuotta sen jälkeen, kun 100 000 suomalaista oli kuollut nälkään. Kehitys on ollut valtava. Se antaa toivoa. On nykyäänkin vaikeuksia ja köyhyyttä, mutta opiskelu on ilmaista ja terveydenhuolto on edullista. Lietsomme liiaksi katkeruutta tässä maassa, on mahdollisuuksia kehittää positiivista suhtautumista.
– Esimerkiksi pakolaiset ovat voimavara ihmisinä. He tulevat rakentamaan tätä Suomea valmiina, heille ei ole tarvinnut maksaa neuvoloita eikä alemman asteen koulutusta. He ovat valmiita tekemään työtä, mutta yhteiskunta rakentaa turhia esteitä. Uskon, että tästä syntyy vielä hyvää tälle maalle, Tapani Ruokanen rohkaisee samana päivänä, kun perussuomalaiset jakaantuivat.
Ruokanen muistelee myhäillen, että KRS:n opiskelijatoiminnassa oli melkoinen evankelioimisvietti. Nykyään hän uskoo viisauteen, että jos haluat kertoa jollekin Jumalasta, kerro ensin hänestä Jumalalle.
– Usko on minulle olemassaolon perusta. Sen varassa herään joka aamu ja illalla menen nukkumaan, Tapani Ruokanen lopettaa ja kiiruhtaa seuraavaan etappiin, tekemään radio-ohjelmaa.
Tapani Ruokasen mukaan sananvapautta ja demokratiaa pitää vaalia jatkuvasti. Tunnustuksiakin hän on työstään saanut: Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1982, Kirkon tiedonvälityspalkinto 1982 ja Suuri journalistipalkinto 1987.
Kuva: Jani Laukkanen
Ilmoita asiavirheestä