– Käytännössä kyseessä ovat synonyymit, joten merkityseroa kahdella sanalla ei ole. Tyylilajiltaan ne kuitenkin poikkeavat toisistaan, sillä jeesustelu on vahvempi ja monien mielestä loukkaavampi ilmaisu, Tutkija Riitta Eronen toteaa.
Hän luokittelee hurskastelun olevan asiatyylinen ja jeesustelun arkikielinen sana.
– Hurskastelu on näistä kahdesta ilmaisusta vanhempi. Jeesustelu yleistyi kielenkäytössä muistaakseni 1960-luvulla. Sen loukkaavuutta sanana lisää, että sen voidaan tulkita rikkovan kristinuskon päähenkilön nimen turhaa lausumista kieltävää ensimmäistä käskyä.
Hurskastelun voidaan katsoa sanakirjojen perusteella tarkoittavan muun muassa esiintymistä hurskaana, olla tekopyhä. Jeesustelu viitta esiintymiseen tekopyhänä tai maailmanparantajan tapaan.
Kansanedustaja Sampsa Kataja (kok) syytti tällä viikolla puhemiesvaalikeskustelussa kansanedustajaa, puhemies Eero Heinäluomaa jeesustelusta. Myöhemmin hän pahoitteli sanavalintojaan todeten, että olisi pitänyt puhua hurskastelusta.
Paavo Lipponen otti jeesustelu-termiin kantaa jo vuonna 1996 toteamalla, että jeesustelu kuuluu hänestä arkikieleen. Hän vastasi tuolloin pääministerinä kansanedustaja Päivi Räsäsen kirjalliseen kysymykseen kielenkäytöstään. Asiasta kertoo lisää
Suomen Kuvalehti
.