Elokuussa Helsingin hiippakunnan piispaksi valittu Teemu Laajasalo on aloittanut virassaan marraskuun alussa. Piispanvihkimys on edessä ensi sunnuntaina 12. marraskuuta.
Laajasalo on jättänyt taakseen työn Kallion kirkkoherrana sekä sen ohessa tämän vuoden alusta hoitamansa Helsingin seurakuntayhtymän johtajuuden. 43-vuotiaalla papilla on edessään teoriassa yli kaksi ja puoli vuosikymmentä piispan virassa.
Valtakunnallisesti näkyvän tehtävän vastaanottaminen vakavoittaa silmin nähden Laajasaloa, joka on tullut tunnetuksi tv:n hupiohjelmissakin esiintyneenä eloisana pappina.
– Otan tämän tehtävän vastaan nöyrällä ja luottavaisella mielellä. Piispan virka on tärkeä ihmisestä riippumatta. Minä saan hoitaa sitä oman aikani, mutta ennen minua ja minun jälkeeni virassa on joku toinen.
Piispan viran vastaanottamisessa on Laajasalon mielestä myös helpottavia tekijöitä.
– Siinä on kutsutuksi tulemisen näkökulma. Ihmiset ja kirkko kutsuvat. Tätä ei voi itse päättää eikä ottaa. Uskovana ihmisenä haluan ajatella, että tämä on ollut Jumalan sallimus ja johdatus.
Laajasalo nykyisestä keskusteluilmapiiristä: ”Yleisessä vastakkainasettelussa on jotakin tuhoavuutta”
Teemu Laajasalo voitti Helsingin piispanvaalin jo ensimmäisellä kierroksella. Se on nykyisessä vaalijärjestelmässä harvinaista.
– Vaalitulos oli kieltämättä selvä. Takanani oli hyvin laaja ja sekalainen äänestäjäjoukko erilaisista kirkollisista tahoista, Laajasalo arvioi.
Vaalin jälkeen koitti poikkeuksellinen julkisuusmyrsky, jossa riepoteltiin Laajasalon omistaman koulutusalan yrityksen velkoja ja piispaksi valitun persoonaa. Laajasalo suhtautuu tapahtuneeseen asiallisen viileästi.
– Median tehtävä on kysellä ja kaivaa asioita, ja näkyviin virkoihin astuvien ihmisten pitäisi kestää. Olen itse jäävi arvioimaan tapahtumien kokonaisuutta tai toimijoiden motiiveja.
Laajasalo ottaa piispansauvan kantaakseen aikana, jolloin maailma ja Suomi tuntuvat kuohuvan yhä uusien asioiden vuoksi. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on jakautunut.
– Tunnistan ilmiön. Yleisessä vastakkainasettelussa on jotakin tuhoavuutta. Tuntuu, että ei edes haluta kuunnella toista osapuolta ja tulkita hänen näkökulmaansa hyväntahtoisesti. Olisi hyvä yrittää nähdä erimielisissä ensin jotain tunnistettavaa, arvostettavaa ja ymmärrettävää.
Sukupuolineutraaliudesta – ja sukupuolista – puhutaan nykyhetken Suomessa kiihkeästi. Laajasalo ei tunnista yhteiskunnassa tai kirkossa mitään erityistä sukupuolten vastakkainasettelua. Hän tiedostaa kuitenkin puhuvansa asiasta keski-ikäisenä valkoisena heteromiehenä.
– Ajattelen, että kirkon piirissä on nyt ihan ymmärrettävää pettymystä siihen, että johtavissa viroissa ja tehtävissä ei ole tällä hetkellä riittävästi naisia.
Yksi vuoden 2017 ilmiö ovat olleet papit, jotka julkisuudessa ovat ilmoittautuneet homoparien vihkijöiksi, vaikka kirkon säännöt eivät sitä sallikaan. Vihkimisiä jo tehneitä pappeja on rangaistu eri hiippakunnissa.
Laajasalo sanoo, että kaikkien pappien on toimittava asiassa kirkon lain ja järjestyksen mukaan.
– Ymmärrän silti erittäin hyvin tunteen siitä, että omatunto sotii järjestystä vastaan. Haluan uskoa, että nämä papit haluavat hyvää paitsi pareille myös kirkolle.
”Meidän on kirkossa oltava kiinnostuneita myös niistä, jotka eivät ole kiinnostuneita meistä”
Pappina ja piispana toimitaan oman persoonan kautta. Laajasalon mielestä persoonaa ei voi häivyttää. Silloin jokin menee pieleen.
– Persoonana piispakin toimii, avuineen ja heikkouksineen. Sillä mennään, mitä itsessä on. Mutta itse virka on tärkeä, ja se antaa piispalle paljon mahdollisuuksia tehdä kirkon työtä ja vastata moniin odotuksiin. Ne taas eivät varmaankaan riipu siitä, kuka piispana kulloinkin on.
Laajasalo on sekä ennen piispanvaalia että sen aikana toistanut tunnuslauseenaan, että kirkon olisi hyvä pysyä ”sanassa, ajassa ja kasassa”.
Sanassa pysyminen ja evankeliumin levittäminen ovat piispan työn ytimessä. Helsingin hiippakunnassa kirkon ja piispan julkisuuskynnys saattaa olla korkeampi kuin maan muissa osissa. Miten Laajasalo aikoo esiintyä uudessa julkisuudessa? Mitä kanavia hän haluaa käyttää?
Laajasalo pitää tärkeänä sitä, että papin ja piispan ääni on oma ääni, ja että sanottavaa, sisältöä, oikeasti on. Uudet kanavat eivät hänestä ole itsetarkoitus.
– Jos on sanottavaa, se tulee ulos kaikista kanavista. Ellei ole, mitkään kanavat eivät auta. Toivoisin voivani saarnata ja pitää puheita. Niissä olisi aina oltava jokin hiippakuntaa kaitseva sanoma. On tärkeää, että piispa puhuu kaikkia kanavia käyttäen. Meidän on kirkossa oltava kiinnostuneita myös niistä, jotka eivät ole kiinnostuneita meistä.
Laajasalo kertoo hieman yllättäen, ettei koskaan ole ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa.
– En oikein koe sitä itselleni luontevaksi. Some on niitä harvoja paikkoja, jossa mieluummin seuraan kuin sanon itse jotakin.
Laajasalo korostaa saarnan merkitystä
Kirkon on kuitenkin välitettävä sanomaansa, siitä uusi piispa on tarkka. Hän viittaa Luukkaan ja Matteuksen evankeliumien kohtiin, joissa Jeesus lähettää opetuslapsensa ”kuin lampaat susien keskelle” ja toisaalta kehottaa heitä olemaan ”viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset”.
– Raamattu kehottaa meitä menemään myös ulkokehälle, sinne, missä on vaikeaa ja missä kirkko altistaa itsensä kritiikille ja pilkalle.
Laajasalo pohtii mielellään sanomaa, puhumista ja saarnaamista. Saarna ei hänen mukaansa yleisesti ottaen ole Suomessa missään kriisissä. Uuden piispan mielestä pappien on paneuduttava saarnaamiseen ja käytettävä siihen aikaa.
– Meidän on uskottava saarnan merkitykseen. Nykyisin yhteiskunnassa ollaan puheista ja sanoista hirvittävän kiinnostuneita. Kun ajattelee, miten hieno historia pappien saarnalla on, meillä nykysaarnaajilla on keskittymisen paikka.
Laajasalon mielestä saarnassa on olennaista, miten tämän ajan ihminen voisi kuulla Jumalasta, joka on meitä kohtaan hyvä, joka on meistä kiinnostunut ja joka lopulta taluttaa meidät taivaaseen.
Laajasalo: Jeesus neuvoi menemään ja tekemään, ei kertomaan ja puhumaan
Helsingin hiippakunta on monella tavalla ainutlaatuinen Suomen kirkollisten läänien joukossa. Siihen kuuluu maan ainoa todellinen suurkaupunki ja suuria lähiöitä. Toisaalta hiippakunnassa on myös pieniä maaseutuseurakuntia.
Tällainen koostumus on Laajasalon mielestä monin tavoin hyvä asia: todellisuus pakottaa muistamaan, että työn hiippakunnassa on oltava monipuolista.
Kirkollisia strategioita ja kirkko-opillisia teologioita kehitettäessä kirkon julistus ja palvelu ovat joskus asettuneet vastakkain. Laajasalon mielestä sellaiseen ei ole aihetta. Ne kuuluvat yhteen, ja molempia tarvitaan.
Laajasalo toteaa, että kirkon ensimmäinen tehtävä on evankeliointi: minne mennäänkin, on kerrottava Jeesuksesta.
– Jeesus neuvoi apostolejaan ”menemään ja tekemään” kaikista kansoista opetuslapsia. Jeesus ei sanonut ”kertokaa ja puhukaa”. On tärkeää, että vastaanottajan kanava ei mene kiinni.
Kirkosta eroaminen on kirkolle ongelma, mutta Laajasalo ei halua jäädä ilmiön vangiksi. Seurakunnan pitäisi toki myös kasvaa. Tämä tarkoittaa Laajasalon mielestä evankeliumin kasvua, ei taloudellista tai esteettistä kasvua. Keskipisteessä pitäisi olla ihminen, joka kohtaa elämässään hyvän sanoman.
– Ei voida ajatella, että kirkko ei olisi kiinnostunut kasvusta. Mutta vaikka talous on tärkeä asia, fokus ei saisi olla rahassa. Eikä estetiikassa, siis siinä, että ”onpa hienoa, kun meitä on täällä niin paljon koolla”. Tärkein asia on ihminen. Jokainen ihminen haluaa tulla huomatuksi, rakastetuksi, autetuksi ja kunnioitetuksi.
Kirkolla on resursseja sekä hyvin koulutettua ja ammattitaitoista henkilökuntaa
Laajasalo painottaa, että Suomen kirkolla on työhönsä edelleen loistavat resurssit. Ne eivät ole taakka tai este.
– Ajattelen tässä myös sitä Luukkaan evankeliumin kohtaa, jossa sanotaan: ”Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan”. Meillä on esimerkiksi erinomaiset toimitilat. Jos Kallion seurakunta luopuisi kirkostaan ja vuokraisi sen tilalle jonkun entisen parturikampaamon, ei työ sen vuoksi parantuisi.
Kirkolla on myös hyvin koulutettu ja ammattitaitoinen henkilökunta.
– Kirkon työn kannalta vanhat hyvät lääkkeet auttavat edelleen. Mutta meidän on vain oltava vieläkin kiinnostuneempia ihmisistä ja tehtävä työtä heidän hyväkseen yhdessä heidän kanssaan.
Lue Kotimaa Prosta
Teemu Laajasalon ajatuksia ekumeniasta ja kansainvälisyydestä
.
Teemu Laajasalon piispanvihkimysmessu lähetetään suorana Yle Radio 1:ssä ja Yle TV 1:ssä 12.11. kello 10.
Kuva: Jani Laukkanen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.