Enkelit pitivät taivaassa kanalaa. Tarkoituksena oli jalostaa mahdollisimman valkoinen kanarotu.
Jalostustyöt etenivät hyvin ja pian kanojen sulkapeite hohti kuin keväinen hanki auringossa.
Mutta kerran enkelit löysivät kanatarhasta mustan höyhenen.
– Mitä tämä on, ne kauhistuivat.
Parin viikon kuluttua munista kuoriutui mustia kananpoikia. Asiaa selvitettiin ja kävi ilmi, että ukkometso oli vieraillut monena yönä kanalassa.
– Kaikki mustat kanat pitää hävittää, julisti kiukkuinen kerubi.
Silloin Meidän Herramme puuttui asiaan:
– Top tykkänään. Taivaassa ei tapeta ketään!
Myös Jumala puuttui asiaan ja kokosi mustat kananpojat suureen kouraansa, ruokki niitä ja laski lopulta metsään.
Niin syntyivät metsäkanalinnut, ja aivan erityisesti teeri.
Teeri (Tetrao tetrix) on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä asuva kanalintu. Koiras ja naaras ovat eriväriset ja -kokoiset.
Teerikannat vaihtelevat suuresti vuosittain. Lintua tavataan tuntureita lukuun ottamatta koko maassa. Kannaksi on arvioitu 200 000–400 000 paria.
Kovina talviöinä ja lumimyrskyissä teeret menevät kieppiin eli lumen alle suojaan. Syksyisin teeret kokoontuvat suuriksi, joskus jopa satapäisiksi parviksi. Teeri viihtyy peltojen laitamilla, soiden ja hakkuuaukeiden reunamilla.
Soidinaika alkaa jo helmikuun lopulla, mutta pääsee käyntiin maaliskuussa ja jatkuu aina huhtikuulle saakka. Teerellä on tavallisesti 7–10 poikasta.
Teeri on runsaslukuisin metsäkanalintumme ja suosikkiriistaa. Täytetty teeri on haluttu metsästysmuisto.
Retkeilijän edestä ilmaan kahahtava teeri pelästyttää. Ja samalla kohtaaminen nostaa mieleen suuren kiitollisuuden. Lyyrapyrstöinen ukkoteeri on jopa liian komea ilmestys. Mutta onhan se taivaallisen kananjalostuksen tuote!
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä