Anne Mattsonin kirjoittama teos Tellervo Koivisto – elämäkerta (Siltala) selvittää Tellervo Koiviston elämää hänen kouluajoistaan lähtien.
Teoksessa kuvaillaan muun muassa Koiviston saamia traumaattisia muistoja uskonnonopettajaltaan. Elämäkerran mukaan monet opettajat kohtelivat oppilaitaan epätasa-arvoisesti, mutta pahin kohtelu tuli uskonnonopettajalta. Teoksessa hänen paljastetaan olleen sadistinen kappalainen, joka piiskasi oppilaitaan niin, että heihin jäi jäljet.
Kappalainen ”sai mielihyvää tyttöjen piiskaamisesta ja vaati saada kurittaa Tellervoa tai muita uhrejaan pappilan kansliassa milloin minkäkin tekosyyn nojalla. Hän otti tytön polvilleen poikittain ja löi”.
Lyöminen loppui, kun tyttö itki, ja tapahtumiin liittyi aina synnintunnustus, väkivaltainen rangaistus ja armahdus.
Koivisto ei kertonut asiasta vanhemmilleen, koska pelkäsi koulunkäyntinsä päättyvän siihen.
Osa väkivallan uhreista kertoi asiasta isälleen, veljelleen tai vuokraemännälleen, jolloin pappi lopetti rangaistuksensa. Hänen toimintansa kuitenkin jatkui niin kauan, kunnes hänet siirrettiin eläkkeelle.
Kirjassa käsitellään Koiviston tuttavuutta metropoliitta Ambrosiuksen kanssa. Metropoliitta saa 1980-luvulla puhuttua Koiviston mukaan Valamo-säätiön perustajajäseneksi.
Tellervo Koivisto vieraili ortodoksisissa luostareissa myös Valamon Laatokassa ja Viron Pyhtitsassa. Lisäksi metropoliitta Ambrosius vei hänet matkalle Israeliin.
Läheinen tuttavuus ortodoksimetropoliitan kanssa oli Koivistolle merkittävää.
”Minusta tuli Ambrosiuksen ansiosta melkein ortodoksi”, kiteytti Tellervo Koivisto elämäkerran mukaan kokemuksensa Valamo-valtuuskunnasta ja vierailuistaan luostareissa.
Kirjan mukaan Ambrosius arveli, että Koivistoa rasitti jonkin verran ortodoksisen kirkon ”arkipäivän sovinismi”, kuten naispappeuden torjuminen. Lisäksi Koivisto oli liian rationaalinen innostuakseen ortodoksisesta mystiikasta, mutta yhteisistä seikkailuista eri retkillä hän nautti, Ambrosius kertoo.
Kirjassa kerrotaan myös Tellervo Koiviston ja arkkipiispa Johanneksen yhteisestä automatkasta, jonka aikana Koivisto kävi painokasta keskustelua Johannesta ortodoksisen kirkon kielteisen naispappeuskannan vuoksi.
Tilanne oli Johannekselle kiusallinen. Koska presidentti Mauno Koiviston oli perunut tulemisensa samalle matkalle, arkkipiispa päätteli tämän tapahtuneen siksi, että ”hänellä oli niin kiukkuinen vaimo”.
Kuva: Koivistojen kotialbumi / kirjan kuvitusta. Presidentti Mauno Koivisto ja hänen vaimonsa Tellervo Intian-matkalla.
Ilmoita asiavirheestä