Kotimaa24 pyysi 1500-luvun luterilaisuutta ja ajan pahuus- ja paholaiskäsitystä väitöstyössään tarkastellutta pastori Jussi Koivistoa kirjoittamaan asiasta. Koivisto muotoili 14 teesiä, jotka keskustelussa olisi hänen mielestään hyvä huomioida.
Koiviston kirjoitus on julkaistu Kotimaa24:n Verkkoesseessä.
Koiviston mukaan Lutherin ja luterilaisuuden opetuksessa pahuus ja puhe Paholaisesta on ollut hyvin arkipäiväistä. Pahuus ilmenee maailmassa ennen kaikkea ihmisen itsekkyytenä ja syntinä.
Koivisto katsoo, etteivät Ylen MOT-ohjelmassa esitetyt käsitykset paholaisesta nouse Raamatusta tai kristillisestä perinteestä ja ne ovat vaarallisia esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsiville.
Omassa blogissaan, johon on linkit Verkkoesseestä Koivisto toteaa, että Luther hyväksyi sen aikaisen lääketieteen merkityksen. ”Hän toisaalta ajatteli, että teologialla on myös tärkeä merkitys etenkin hengellisen ahdistuksen torjunnassa. Luther pyrki niin sanotulla paholaispuheellaan ensi sijassa varmistamaan sen, että ihminen saattoi luottaa armeliaaseen Jumalaan. Lutherin mukaan ahdistukset ja ahdistavat mielikuvat Jumalasta johtuivat siitä, että Paholaisen temppuihin kuului todellisuuden ja ennen kaikkea Jumalan armon vääristäminen. Luther ei pyrkinyt kuitenkaan mässäilemään Paholaisen tempuilla.”
(Kuva: Aarne Laasonen)
Lue Kotimaa24:stä Jussi Koiviston Verkkoessee
Lutherin ja luterilaisuuden opetuksissa pahuus ja esimerkiksi puhe Paholaisesta on perinteisesti ollut hyvin arkipäiväistä. Pahuus ilmenee maailmassa ennen kaikkea ihmisen itsekkyytenä ja syntinä, joista hän ei voi vierittää vastuuta itsensä ulkopuolelle. – See more at: https://www.kotimaa.fi/blogit/miten-opettaa-pahoista-hengistae-taenaeaen#sthash.NFuoGa5j.dpuf
Ilmoita asiavirheestä