Kirkon perheneuvonnan terapeuttinen näkökulma liittyy kirkon diakoniseen perustehtävään, sanoo perheasianneuvottelukeskuksen työalasihteeri Tero Pulkkinen. Hän kommentoi tutkija Jaana Maksimaisen väitettä, jonka mukaan kirkko olisi ajanut itsensä avioliiton osalta umpikujaan.
Lokakuun lopulla väitellyt Maksimainen esitti, että kirkko on ajanut itsensä avioliiton osalta umpikujaan, koska se on perheneuvonnassaan korostanut avioliiton ihanteista poikkeavaa terapeuttista parisuhdekäsitystä.
Maksimaisen mukaan kulttuurisesti voitolla oleva parisuhdekäsitys ei sisällä avioliiton kaltaista ihannetta suhteen kestävyydestä, vaan mikä tahansa syy on hyväksyttävä eron syyksi.
Pulkkisen mukaan se, ettei kirkolla ole ensisijaisesti moraalinen näkökulma parisuhteisiin on tuttu ilmiö myös kirkon vankila- ja päihdetyöstä. Sama näkyy myös kaikessa kirkon moraalisessa opetuksessa. Taustalla on hänen mukaansa kirkon perustehtävän kahtalainen luonne.
– Kirkolla on yhtäältä julistuksellinen tehtävä, johon kuuluvat myös moraaliset kannanotot. Sitten on diakoninen tehtävä, jossa ensisijaista on kristillinen lähimmäisen rakkaus. Lähestymistavat liittyvät kirkon luonteeseen. Meille opetetaan jo rippikoulussa, että Jumala ei rakasta syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä, Pulkkinen sanoo.
Hänen mukaansa kirkon opetuksessa voidaan korostaa avioliittoa, mutta yksittäisiä ihmisiä ei ryhdytä valintojensa takia tuomitsemaan.
Pulkkinen myöntää, että perheneuvonnassa käytetään paljon parisuhde-sanaa. Syy on hänen mukaansa yksinkertainen. Asiakaskunnassa on paljon avopareja.
Lue myös: Kirkko on ajanut itsensä avioliiton osalta nurkkaan
Ilmoita asiavirheestä