Kirsimarja Alatalo selvisi raskaasta lapsuudestaan purkamalla kokemuksiaan päiväkirjaan. Nykyisin hän ohjaa terapeuttisen kirjoittamisen ryhmää, jossa käytetään virikkeinä Raamatun tekstejä.
Kirsimarja Alatalo juo kahvia keltaisesta muumimukista. On lauantaiaamu ja omakotitalo Saviolla vielä hiljainen. Neljästä lapsesta enää nuorin asuu kotona. Hän nauttii vapaapäivästä nukkumalla pitkään.
Kun Kirsimarja oli lapsi, rauhasta ei ollut tietoakaan. Isä joi, ja toiset pelkäsivät. Kirsimarja sai pelätä kodin lisäksi myös koulussa. Kiusaamista jatkui lukioon saakka. Hän purki tunteensa päiväkirjaan ja kirjoitti kansien väliin myös unelman elämästä, jossa joku kokoaisi sirpaleet ja loisi niistä jotakin kaunista.
Tänään Kirsimarja Alatalo on äiti, isoäiti, äidinkielenopettaja ja kirjallisuusterapeutti. Kesäisin hän karkaa miehensä kanssa Lappiin, jossa heillä on oma kultavaltaus. Jalometallien vaskaaminen on kovaa työtä, mutta hiekan ja soran keskeltä löytyy aitoja kultahippuja. Kevyt lähtee ja arvokas jää vaskoolin pohjalle.
Mieleen voi tulla jotain, mitä ei ennen uskaltanut muistaa
Terapeuttinen kirjoittaminen on samanlaista. Elämän moninaisten ainesten joukosta huuhdellaan esille merkitykselliset hiput. Kultaa voivat olla niin kipeät kuin onnelliset muistot.
Turvallisessa ryhmässä ohjaaja huolehtii, että jokainen saa tilaa ja luvan edetä omaan tahtiin. Tällaisessa ilmapiirissä mieleen voi nousta sellaista, mitä ei ole koskaan ennen uskaltanut muistaa.
Alatalo on ohjannut kirjallisuusterapeuttisia kasvuryhmiä ensin Sydänliitossa ja sitten seurakunnissa Keravalla sekä Helsingin Pukinmäessä ja Malmilla. Ryhmä kokoontuu kolmen kuukauden ajan joka toinen viikko pari tuntia kerrallaan. Parasta on, jos kokoonpano pysyy samana ja osallistujat käyvät säännöllisesti.
Oikeinkirjoitus sivuutetaan, merkitykset etsitään sanojen takaa
Malmin kirkolla seurakunta tarjoaa osallistujille iltapalan. Kun se on nautittu ja kuulumiset kerrottu, Kirsimarja Alatalo antaa tehtäviä. Usein hän asettelee pöydälle kortteihin kiinnitettyjä lyhyitä raamatuntekstejä. Jokainen valitsee kortin, viipyilee tekstin kanssa ja kirjoittaa siitä. Toisinaan kirjoitetaan kuvakorttien innoittamina tajunnanvirtaa. Joskus samaan tarinaan luodaan ensin onneton ja sitten onnellinen loppu.
Kaikki, jotka haluavat, lukevat kirjoittamansa tekstin toisille ääneen ja siitä keskustellaan. Tekstejä ei arvioida tyylitaituruuden eikä oikeinkirjoituksen näkökulmasta, vaan ryhmä kuuntelee sanojen takaa löytyviä merkityksiä.
Päiväkirjan pitämistä Alatalo on jatkanut myös ryhmänohjaajana. Hän on merkinnyt muistiin esimerkiksi ryhmän jäsenten toistensa teksteistä tekemiä huomioita, omia tuntemuksiaan ja osallistujissa tapahtuneita muutoksia.
‒ Havaintojen kirjoittaminen on tehnyt minusta paremman havainnoijan.
”Luin Raamattua, koska halusin kumota sen”
Alatalo kirjoitti äidinkielenopettajan opintojaan varten gradun Raamatun käytöstä kirjallisuusterapiassa. Joidenkin alaa Suomessa kehittävien mielestä Raamattu ei ole sopiva teos kirjallisuusterapiaan, koska monilla on siitä liian vahvoja ja lukkiutuneita mielikuvia. Alatalo ei antanut epäilysten estää, vaan puski itsepäisesti eteenpäin.
Raamattua käsketään usein lukemaan kokonaisuutena. Kaikki eivät siihen kuitenkaan kykene. Alatalo puolustaa väsyneen oikeutta viipyä lempikohtiensa parissa. Kun voimat kasvavat, nälkäkin varmasti kasvaa.
Alatalon oman matkan Raamattuun aloitti vuonna 1978 mustakantinen muistikirja. Nuoriso-ohjaaja piti Keravan seurakunnassa raamattutunteja, ja Kirsimarja kuunteli tarkasti. Hän halusi saada nuoriso-ohjaajan kiinni ristiriitaisuuksista.
‒ Ryhdyin lukemaan Raamattua, koska halusin kumota sen. Kirjoitin muistikirjaani kaikki löytämäni ongelmat.
Sana teki työtään lukijan motiiveista riippumatta. Nuori kapinallinen lähti Lahden Joutjärvelle nuorten pääsiäiskonferenssiin. Yksi raamatunkohta jäi mieleen: ”Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.”
‒ Olin jo vuoden penkonut Raamattua ja lukenut sen kannesta kanteen. Lahdessa tulin sitten uskoon.
Jumala toi elämään turvaa, jonka varassa Alatalo uskalsi antaa lapsuuden muistojen ja säilöttyjen tunteiden nousta pintaan.
‒ Kirjoitin runokirjan Sirpaleita ja romaanin Kesäopiston äkäpussi. Kustantaja pyysi tekemään romaaniin korjauksia, mutta en suostunut. Vähän on nöyryyttä tullut lisää, entinen äkäpussi sanoo itselleen lempeästi nauraen.
Etäännyttäminen auttaa tunteiden käsittelyssä
Voisi luulla, että Alatalon menneisyys olisi kaikella tuolla kirjoittamisella jo asettunut lepoon. Kaksi sydäninfarktia toivat perhehelvetin ja koulukiusaamisen kuitenkin uudelleen työpöydälle. Tällä kertaa vihantunteet kohdistuivat aikuisiin, jotka näkivät lapsen hädän, mutta eivät puuttuneet siihen. Ja taas hän itki ja kirjoitti.
‒ Annoin Kirsimarjalle nimeksi Saana. Etäännyttäminen auttoi tunteiden käsittelyssä, Alatalo kertoo.
Saanan tarina saa vähitellen romaanin muodon. Vaikka Alatalo on kirjoittanut valtavasti, hän ei ole julkaissut yhtään teosta ‒ ainakaan vielä.
‒ Julkaiseminen ja julkisuus eivät ole minulle tärkeitä. Kirjoittaminen on tärkeää.
Raamatun jakeiden uudelleen sanoittaja
Raamattua lukiessaan Alatalo alleviivaa ja märehtii itselleen tärkeitä kohtia edestakaisin. Hän myös sanoittaa jakeita uudelleen japanilaisten tanka- ja indonesialaisten pantoum-runojen muotoon. Osa hänen pro gradu -tutkielmastaan on kokoelma näitä pieniä teoksia.
Professori oli aluksi kauhuissaan. Mitä kirkon viisaat sanovat, jos pyhää kirjaa ryhdytään tuolla tavalla uudelleenkirjoittamaan! Alatalo soitti teologisiin tiedekuntiin Helsinkiin, Turkuun ja Joensuuhun ja rauhoitti professorin kertomalla, ettei kenelläkään ole mitään ideaa vastaan.
Alatalo on huomannut, että tarkkaan mittaan kirjoittaminen on hyödyllistä myös kirjallisuusterapiassa. Hän kertoo ryhmänsä jäsenestä, joka oli aamulla niin ahdistunut, että hänen oli vaikea nousta vuoteesta. Ja läksykin piti tehdä, mokoma tanka-runo! Ensimmäiselle riville viisi tavua, sitten seitsemän, viisi, seitsemän ja seitsemän.
Nainen kömpi keittiönpöydän ääreen kynä kädessään, katsoi ulos ikkunasta ja etsi katseellaan jotakin, jossa olisi viisi tavua. Vaahteranlehti!
Parin tunnin kirjoittamisen jälkeen ahdistus oli helpottanut sen verran, että nainen jaksoi pukea päälleen ja lähti ulos kävelylle.
Pyyntö
Me rukoilemme
sinua Isä Taivaan
ole keskellä
siellä missä on
yöllä nousevat aallot
Kirsimarja Alatalo (Matt. 18:20)
***
Kuva: Danielle Miettinen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.