Toimittajasta Tukholman Suurkirkon tuomiorovastiksi – Jonas Eek epäilee, että kirkko ja ihmiset puhuvat toinen toistensa ohi

Jonas Eek on silmin nähden innostunut uudesta roolistaan Suurkirkon ykköspappina. Suurkirkolla on erityinen paikka ruotsalaisten mielissä. Kuva: Kaj Aalto

Viestintä oli kymmenisen vuotta ollut Jonas Eekin päätyö. Kyrkans Tidningin eli Ruotsin Kotimaan pääkirjoitustoimittajana ollut pappi siirtyi kirkkoa ruotivan toimittajan roolista toimintaa toteuttavaan ja kehittävään rooliin pari vuotta sitten. Tuomiorovasti on paitsi seurakuntansa paimen, myös tuomiokapitulin jäsen ja hiippakunnan vastuutehtävissä.

– Roolit ovat vaihtuneet, ja se on jännittävää, Eek sanoo.

Hän vertaa tilannetta jalkapalloselostajaan, joka on kopistaan selostanut otteluita 10 vuotta ja joka sitten komennetaan kentälle pelaamaan. Silloin katsomossa on paljon uteliaita, jotka ajattelevat, että näytäpä nyt miten helppoa se pelaaminen on.

– Jotkut ovat vihjailleet aiheesta, mutta minut on otettu Tukholmassa erittäin lämpimästi vastaan. Joukkueessa on paljon hyviä pelaajia, Jonas Eek kertoo hymyillen, kun keskustelemme Suurkirkon tiloissa Tukholman Vanhassa kaupungissa.

Kokemusta seurakuntatyöstä Eekillä on ja teologista tutkimusta hän on harrastanut senkin jälkeen, kun hän väitteli aiheesta ”Ruotsalaiset pyhiinvaeltajat Taizéssä”. Piispaehdokkaana hän on ollut kaksi kertaa. Kirkollisena vaikuttajana oleminen lehdessä on opettanut ainakin erottamaan olennaisen epäolennaisesta.

Kun googlaan yksinäisyys ja mielenterveys, kirkossa puhutaan diakoniasta. Kun googlaan häät, kirkko puhuu kirkollisista toimituksista.

– Jumalanpalvelus, opetus ja diakonia, nämä ovat tärkeimpia asioita kirkon tehtävän kannalta. Näiden asioiden täytyy toimia, kaikki muut ovat tukitoimintoja.

JOTTA OPETUS ja jumalanpalvelusten sisältö välittyisi, viestin on oltava ymmärrettävää. Se on Jonas Eekin mukaan kirkon suurin haaste. Kommunikaatio on kaikki.

– Seurakuntalaisista on huolehdittava, jotta heistä tulisi seurakunnan suurlähettiläitä. Vapaaehtoiset ovat sanomamme kantajia. Kaikki seurakuntalaiset ovat kirkon tiedottajia halusivat he sitä tai eivät. Joko viestintä on tietoista tai sitten se tapahtuu tiedostamatta.

Eek sanoo toki ymmärtävänsä, että arjen seurakuntaelämässä tapahtuu paljon asioita, jotka kasautuvat toistensa päälle ja kehälliset asiat voivat hämärtää pääasian. Pyrkimyksenä on kuitenkin fokusoida olennaiseen.

Kommunikaatiota käytännössä ja teoriassa paljon pohtinut pappi toteaa, että on olemassa kuilu ihmisten tarpeiden ja kirkon tarjouksen välillä, sekä kuilu ihmisten huolten ja evankeliumin sanoman välillä.

– Kun googlaan yksinäisyys ja mielenterveys, kirkossa puhutaan diakoniasta. Kun googlaan häät, kirkko puhuu kirkollisista toimituksista, Eek havainnollistaa.

– Olen vakuuttunut siitä, että kirkolla on paljon hyviä vastauksia. Meillä on paljon tilanteita ja tilaisuuksia, joissa ihmisten kaipuu ja hätä voidaan kohdata, mutta puhumme toinen toistemme ohi.

– Ehkä ei ole kykyä kuunnella ja uteliaisuutta kysyä, mitä ihminen syvimmiltään kaipaa ja haluaa.

Jonas Eek on samaa mieltä Ruotsin kirkon tutkijan Mikael Kurkialan kanssa siitä, että pappiskoulutukseen pitäisi sisällyttää käyttäytymistieteitä. Teologian tuntemuksen lisäksi enemmän ihmistuntemusta.

Tuomiorovastina Eek jatkaa napakoiden uutiskirjeiden lähettämistä joka viikko. Tilaajia on tuhansia. Niissä hän liittää maanläheisiä aiheita taivaallisiin. Palautetta tulee päivittäin.

Uskon että vahvistuksen evankeliumi, että kuulut johonkin ja olet riittävä siinä yhteydessä, puhuttelee paljon useampia kuin vain 15-vuotiaita.

KESKEN RIPPILEIRIN Ruotsin länsirannikolla pappisperheeseen syntynyt poika varttui seurakunnan keskellä, eikä hänellä ole ollut tarvetta kapinaan. Eek kertoo saaneensa turvallisen ja vapaan kasvatuksen, jossa usko on ollut aina osa elämää. Rippikoulu ja nuorisotyö onkin Eekille sydämen asia, koska hän on sen tulosta.

– Olen oman konfirmaationi jälkeen toiminut isosena ja sittemmin rippipappina joka kesä myös niinä vuosina, kun olin kustannusliikkeen palveluksessa.

Rippikouluasoissa ja erityisesti isoskoulutuksessa Eek sanoo vilkuilleensa Suomeen päin. Ruotsissa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulu nähdään menestystarinana. Hän on myös tietoinen siitä, ettei toiminta missään ole ongelmatonta, kun ollaan tekemisissä nuorten ihmisten kanssa. Tärkeätä on, että kirkko kohtaa nuoret silloin, kun nämä etsivät elämänsä suuntaa.

– Rippikoulu ja konfirmaatio on leimannut minun ymmärrystäni kristillisestä uskosta. Nähdyksi ja hyväksytyksi tuleminen, rakastettu sellaisena kuin on, vaikka ei itse edes tiedä kuka on. Se on vahvistuksen (konfirmaation) evankeliumia, hän sanoo.

Eek arvelee, että puhe jatketusta nuoruudesta on sitä, että yhä useampi painiskelee identiteettikysymysten kanssa. Tästä kertoo koko harjoitettu identiteettipolitiikka.

– Juuri siksi uskon että vahvistuksen evankeliumi, että kuulut johonkin ja olet riittävä siinä yhteydessä, puhuttelee paljon useampia kuin vain 15-vuotiaita.

JONAS EEK on silmin nähden innostunut uudesta roolistaan Suurkirkon ykköspappina. Parrasvaloissa työskenteleminen on mielenkiintoista mutta vaativaa, koska Suurkirkolla on erityinen paikka ruotsalaisten mielissä. Suurkirkossa kastetaan ja vihitään kuninkaallisia, mikä kiinnostaa ihmisiä kautta maailman. Suurkirkossa kohdataan myös surun hetkinä ja katastrofien kohdatessa kansakuntaa. Suurkirkossa kokoontuvat kansanedustajat jokavuotisiin valtiopäivien avajaisiin.

– Suurkirkko on myös Tukholman hiippakunnan keskus, jonne piispa kokoaa papit ja diakonit ja vihkii heidät virkaansa. Kesäisin kirkossa käy jopa 10 000 turistia päivässä.

– Suurkirkko on myös silta. Naapurissa on kuningas, Ruotsin akatemia toisella puolella ja pohjoisessa Ruotsin valtiopäivät. Elinkeinoelämä sykkii joka paikassa ja kulttuuria on kaikkialla, Jonas Eek sanoo ja viittilöi jokaiseen ilmansuuntaan.

– Täällä kaiken keskellä Suurkirkko on ollut Tukholman perustamisesta asti 1200-luvulta. Olemme silta ympäröivään yhteiskuntaan, akateemiseen maailmaan, kuningashuoneeseen ja kulttuuriin. Onhan se jännää.

Kirkon edessä ”Ruotsin reformaattorin” Olaus Petrin patsas muistuttaa 1500-luvulla vaikuttaneesta Suurkirkon papista, joka käänsi Raamatun ruotsiksi ja loi ruotsin kirjakielen. Uskonpuhdistuksen hengessä Jumalan sanaa piti saada lukea omalla äidinkielellä.

Naapurikortteleissa saksalaisessa kirkossa ja Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkossa evankeliumia viestitään useilla kielillä. Tuomiorovasti pitää hyviä suhteita tärkeänä myös naapuriseurakuntiin. Vuosi sitten tammikuussa hän otti vastaan lääninrovastin tehtävät eläkkeelle jääneen kirkkoherra Martti Paanasen seuraajana.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliDenzel Washington kastettiin ja sai helluntaisaarnaajan lupakirjan
Seuraava artikkeliKirkonkirjojen pito on tappiollista toimintaa – Sukuselvitysten ja virkatodistusten hinnat nousevat

Ei näytettäviä viestejä