Keskisuomalainen Toivakan seurakunta yhdistää kokeilumielessä vuoden 2017 ajaksi diakonian virkaan papin viran tehtäviä. Taustalla on pienen seurakunnan kireä taloustilanne.
Seurakunta on jo palkannut diakonin, jolla on myös pappisvihkimys eli pätevyys seurakuntapastorin tehtäviin.
Kokeilu toteutetaan niin, että jo vuodesta 2011 alkaen 80-prosenttisesti hoidettu diakonian virka muutetaan vuoden 2017 ajaksi kokoaikaiseksi. Viran tehtävistä 20 prosenttia on kuitenkin papillisia tehtäviä.
Käytännössä papilliset tehtävät tarkoittavat yksipappisessa Toivakassa kirkkoherran lomittamista ja tilapäistä avustamista. Seurakunnassa tehtävän diakoniatyön määrä ei kokeilun aikana muutu.
Toivakan seurakunnan kirkkoneuvosto- ja valtuusto ovat hyväksyneet kokeilun johdosta tehtävät viran tehtäväkuvan muutokset. Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin lakimiestä ja dekaania on myös konsultoitu asiassa.
Muutoksiin kuuluu viran kokoaikaistamisen ja siihen papillisten tehtävien osuuden liittämisen ohella vaativuusryhmän korottaminen 502:sta 503:een. Palkkaus vastaa kuitenkin vaativuusryhmän 601 alarajan hintaa eli seurakuntapastorin palkkaa monessa seurakunnassa.
Kirkkoneuvosto on valinnut tehtävään ensi vuoden ajaksi pastori, teologian maisteri ja sosionomi (AMK) Ulla Palolan.
Toivakan seurakunnan kirkkoherran Panu Partasen mukaan taustalla on seurakunnan tiukentuneen talouden ohella kirkkoherran työtehtävien runsaus.
– Kun diakonian 80-prosenttista virkaa hoitanut henkilö taannoin irtisanoutui, ruvettiin kirkkoneuvostossa miettimään, voisiko osa-aikaisen diakonian viran täysaikaistaa siten, että otettaisiin siihen lisäksi papin tehtäviä. Lisäksi valittavalla henkilöllä pitää tietysti olla pätevyys molempiin tehtäviin, Partanen sanoo.
Partanen kertoo sekä kirkkoneuvoston että -valtuuston pitäneen muutosta järkevänä.
– Nyt talossa on toinenkin pappi, mikä helpottaa minun työtaakkaani. Samalla saan työparin. Vaikka maksamme nyt diakonille suurempaa palkkaa, se tulee vain samanhintaiseksi kuin ostaa kirkkoherran tuurauspalvelut muualta.
Toivakan seurakunnassa vain kirkkoherra ja seurakuntamestari ovat kokoaikaisia virkoja. Kaikki muut ovat osa-aikaisia. Seurakunnassa on noin 1 900 jäsentä.
Toivakassa on Partasen mukaan jo aikaisemmin viety diakonin toimenkuvaa jonkin verran jumalanpalveluskeskeisemmäksi.
– Tämä on käytäntö monissa muissa kirkoissa ja ihan raamatullistakin. Varhaisessa kirkossakin jumalanpalveluksesta on viety ehtoollinen koteihin. Meillä Toivakassa diakoni on jo ottanut suurta vastuuta yksittäisistä jumalanpalveluksista ja toteuttanut niitä diakonian johtokunnan, muiden työntekijöiden ja seurakuntalaisten kanssa.
Kokeilusta huolimatta ensi vuosi mennään Toivakassa Partasen mukaan miinuksella.
– Jos olisimme palkanneet sataprosenttisen diakonin, se toisi lisäkuluja, mutta ei kuitenkaan helpottaisi minun töitäni.
Partanen kertoo väkensä osa-aikaistamisen vaikuttaneen paljon myös työn johtamiseen. Työyhteisön yhteisiä työpäiviä ei ole paljon.
– Tässä tilanteessa on myös kiitettävä seurakuntalaisia ja heidän tekemäänsä vapaaehtoistyötä. Esimerkiksi seurakunnan hallintoon monet ovat antaneet omaa erityisosaamistaan, Panu Partanen sanoo.
Ammattiliitto: Yhdistelmäviroissa diakonian osuus käytännössä joustaa
Diakoniatyöntekijöiden Liiton toiminnanjohtajan Tiina Laineen mielestä on toki hieno asia, että seurakunnassa sekä diakonian että papin työtehtävät tulevat tehdyiksi.
Virkojen tehtävänkuvien yhdistäminen esimerkiksi Toivakan kokeilun tavoin on hänestä kuitenkin ongelmallista. Vaikka diakonian ja papin töiden osuuksista viranhoidossa olisi sovittukin, käytäntö voi olla kiusallisen joustava.
– Kokemuksesta tiedetään, että tällaisissa diakonian ja papin töiden yhdistelmätyönkuvissa häviäjä on kuitenkin usein diakoniatyö. Seurakunnissa tuntuu käyvän niin, että papin tehtävät ajavat diakonian tehtävien ohi, jos vaikkapa tulee ruuhkaa toimituksissa tai syntymäpäiväkäynneissä, Laine pohdiskelee.
Diakoniatyöntekijöiden Liiton näkemys on Laineen mukaan se, että tämäntyyppisiin virkoihin valittaisiin sellainen henkilö, jonka sydän palaa diakoniatyön kehittämiseen.
– Ei pitäisi puhua sataprosenttisesta diakonian virasta, jossa on vaikkapa 20 prosenttia papin työtä.
Laine konkretisoi ajatteluaan vielä linjaamalla, että reiluinta olisi, jos tällaiseen virkaan palkattaisiin kokoaikainen diakoniatyöntekijä, joka ei olisi papiksi vihitty.
– Hän voisi siitä huolimatta tehtävään sisällytetysti tehdä sellaisia papin tehtäviä, jotka eivät liity esimerkiksi kirkollisiin toimituksiin.
Papiksi kouluttautuneen diakonin tehtävänäky on Laineen mukaan usein siirtynyt papin tehtävien puolelle.
– Vaikka Toivakassakin tehtävään varmaan on valittu hyvä ihminen, näissä yhdistelmäviroissa käy helposti niin, että siihen valitun ihmisen intentio kohdistuu papin tehtäviin ja jousto tapahtuu herkästi diakonian puolelta.
– Diakoniatyöntekijöitä on tällä hetkellä työttöminä. Olen harmissani, että määräaikaisiin diakonian tehtäviin on alettu palkata tehtävään epäpäteviä teologeja, Tiina Laine sanoo.
Kuva: Panu Partanen. Toivakan kirkon katossa on Pellervo Lukumiehen tekemiä kattomaalauksia.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Ilmoita asiavirheestä