Simo Korpelan syntymän 150-vuotispäivää. Häntä ja hänen työtään muistellaan Toivakan seurakunnan ja Pitäjäseuran järjestämissä tilaisuuksissa 12. huhtikuuta.
– Nykyisessä virsikirjassa Korpelan runotuotantoa ovat virret 80, 276, 500, 626, hänen suomennoksiaan virret 143, 275, 309, 363, 526 ja hänen uudistamansa sanoitus virressä 408, Toivakan nykyinen kirkkoherra Panu Partanen toteaa.
Korpela valittiin ensimmäiseksi kirkkoherraksi vuonna 1910 Jyväskylän maaseurakunnasta erotettuun Toivakkaan, joka oli saanut itsenäisen seurakunnan oikeudet Senaatin päätöksellä jo vuonna 1901.
Korpela oli perheineen Toivakan Vanhan pappilan ensimmäinen asukas. Pappilan maisemissa hän myös sepitti valtaosan runoistaan, joita hän tapasi kirjoittaa muun muassa erilaisiin tapahtumiin.
Muutettuaan Virtain kappalaiseksi Korpela keskittyi entistä enemmän runoiluun.
– Pentti Taipale kertoo kirjassaan ”Kirkko Toivakassa” , että tuolloin syntyneihin runoihin kuuluu monille tuttu, kesäisen luonnon innoittama ”On kesän kirkas huomen”, Partanen kertoo.
Kahdeksasta lapsestaan Korpela menetti kuusi ennen omaa kuolemaansa vuonna 1936.
– Kaksi hänen pojistaan kaatui vuoden 1918 rähinöissä. Tällä näyttäisi olleen melkoinen vaikutus Korpelan terveyden heikkenemiseen, Partanen sanoo.
Korpela oli raskaasta elämänkohtalostaan huolimatta varsin tuottelias, sillä häneltä on julkaistu yli yhdeksänsataa runoa. Hänen teksteihinsä ovat tarttuneet muun muassa Jean Sibelius ja Leevi Madetoja.
Vaikka Korpelan elämää varjosti myös hänen vaikea sairautensa, hän pystyi asumaan pappilassa loppuun asti. Ajankohtaisiin ilmiöihin mielellään kantaa ottaneen rovastin kirjallinen työ jatkui myös hänen kuolemaansa saakka.
Ilmoita asiavirheestä