Kirkko ja kaupunki-lehden toimitussihteeriltä Tommi Sarlinilta ilmestyi elokuussa kirja Tommy Hellsten – Ihmisyyden matkamies, joka kuvaa lukuisista ihmisyyttä pohtivista kirjoistaan tunnetun teologin ja terapeutin elämää ja ajattelua. Kysyimme Sarlinilta, miten kirja syntyi ja mitä hän oppi siitä kirjoittajana, teologina ja kognitiivisen lyhytterapian opiskelijana.
Onnittelut suuren työn valmistumisesta! Miten päädyit kirjoittamaan kirjaa koko kansan terapeutista?
– Kirja oli tilaustyö kirjan kustantavalta Kirjapajalta. Tapasimme ensimmäisen kerran Tommy Hellstenin kanssa joulun alla ravintola Kappelissa, jossa Hellsten vaikutti alkuun aavistuksen varautuneelta, ehkä siksi, ettemme tunteneet aikaisemmin. Saamani tarjous hänen henkilökuvansa kirjoittamisesta kiehtoi kuitenkin minua, ja puhuin kirjahankkeen puolesta.
– Kerroin haluavani kokeilla kirjassa kohtauksellista kerrontaa, joka nivoutuu Tommyn ajattelua ruotivaan asiatekstiin. Kerroin myös, että työ kiinnostaa minua paitsi kirjallisena hankkeena myös oppimiskokemuksena. Olin nimittäin juuri aloittanut kognitiivisen lyhytterapian opinnot ja asiakastyön, ja olin mielissäni mahdollisuudesta peilata oppimaani Hellsteniin. Tommy taisi sen verran vakuuttua taustani kirjoittajana, teologina ja terapiaopiskelijana, että hänkin heittäytyi leikkiin mukaan.
Miksi Hellstenistä tehtiin elämäkertakirja juuri nyt?
– Kirjapajassa oli mietitty henkilökuvaa jo pitempään, ja Hellsten itsekin oli nyt suostuvainen siihen. Lukijoita kiinnostaa varmasti tietää, millainen ihminen Tommy Hellsten on ja mistä hänen ajattelunsa ja suosionsa kumpuavat.
Mikä on ollut oma suhteesi Hellstenin tuotantoon ennen kirjan kirjoittamista?
– Olin lukenut Hellstenin tärkeimpiä kirjoja, kuten Virtahepo olohuoneessa ja Saat sen mistä luovut. Ihmettelin, kuinka syvällisesti ja vakavasti Hellsten suhtautui elämänkysymyksiin. Pidin Hellstenin kyvystä kiteyttää ajatuksiaan. Olin myös viehättynyt siitä, kuinka hän käsitteli uskonnollisia kysymyksiä psykologian kielellä. Mietin myös, että olisi kiinnostavaa tutustua Hellsteniin. Tämä uuden kirjan myötä se tuli sitten mahdolliseksi.
Mikä kirjaa tehdessä yllätti?
– Yllätyin Hellsten kyvystä palata vuosikymmenten takaisiin kokemuksiin ja tuntea kaikki ne tunteet uudestaan. Yllätyin myös hänen heittäytymisestään haastatteluihin koko kapasiteetillaan. Erityisen yllättynyt olin siitä, kuinka pieniä muutoksia Hellsten ehdotti lopulliseen käsikirjoitukseen, jonka esitin hänelle yli vuoden työskentelyn jälkeen. Kirjahan sisältää myös kriittistä tekstiä, joka haastaa hänen ajatteluaan.
Entä mikä oli antoisinta kirjan tekemisessä?
– Oli hienoa saada tutustua aitoon ja rehelliseen ihmiseen, Tommyyn. Mitä pidemmälle haastatteluissa edettiin, sitä hauskempaa Hellsteniä oli tavata hänen kotonaan Sipoossa ja juoda kuppikaupalla hänen keittämäänsä tummapaahtoista kahvia. Mitä paremmin ymmärsin hänen ajattelunsa, sitä enemmän arvostukseni hänen elämäntyötään kohtaan kasvoi.
– Oli myös avartavaa jututtaa Carita Hellsteniä, Tommyn siskoa Chris-Marie Törnroosia ja Irene Kristeriä, jotka auttoivat minua ymmärtämään paremmin Hellstenin persoonaa ja merkitystä. Kivaa oli myös huomata, että apua saa kun pyytää: kirjoittajat Taneli Kylätasku, Jaakko Tapaninen ja Nina Kiiskinen uhrasivat minulle kallista aikaansa työn käännekohdissa.
Mitä opit kirjoitusprosessissa?
– Vahvistuin edelleen uskossa, että elefantti syödään pala kerrallaan ja että sinnikkyydellä saavutetaan hyviä tuloksia. Myös se ajatus kirkastui entisestään, että omien ongelmiensa kanssa kamppailevaa ihmistä voi auttaa hyvin erilaisista terapeuttisista viitekehyksistä lähtien, kunhan terapeutin ja asiakkaan suhde toimii. Tommyllä on kykyä kohdata ihmisiä suoraan ja reilusti.
Kuvaile muutamalla ytimekkäällä virkkeellä kirjasi päähenkilöä!
– Vaikka kuvittelen tuntevani Tommy Hellsteniä nyt jonkin verran, tähän kysymykseen on vaikea vastata. Ehkäpä häntä voisi kuvata vastakohtien kautta, vaikka sekään ei tee täyttä oikeutta. Minusta Tommy Hellsten on poikkeuksellinen yhdistelmä muun muassa maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä, oppineisuutta ja jätkämäisyyttä, pelkoa ja rohkeutta, nöyryyttä ja uhoa, konservatiivisuutta ja liberaaliutta, voimaa ja heikkoutta. Tässä mielessä kirjan nimi, Ihmisyyden matkamies, sopii häneen mainiosti.
KIRJA-ARVIO
Kirkko ja kaupunki-lehden toimitussihteeri Tommi Sarlin on ottanut rohkean askeleen kirjoittaessaan henkilökuvan terapeutti Tommy Hellstenistä. Koko kansan terapeuttina tunnettu mies ei ole helpoin mahdollinen kuvauksen kohde. Hellsten on kirjojensa näköinen: syvällinen, moniulotteinen, kipuileva ja särmikäs.
Sarlinin dramaturgisesti taitavassa kuvauksessa limittyvät yhteen Hellstenin nykyhetki ja menneisyys. Ratkaisu on tehokas. Jo ensimmäisillä sivuilla luodaan jännite Hellstenin rauhaa ja hiljaisuutta etsivän terapeutti-minän, julkisen työ-minän ja rankkojen lapsuudenkokemusten välillä.
Hellsten on saanut suosiota teoksillaan, jotka käsittelevät suomalaisille yhteisiä, usein vaiettuja kipukohtia. Kirja Virtahepo olohuoneessa (Kirjapaja, 1991) räjäytti pankin. Siinä kuvattiin alkoholismin varjossa kasvaneen lapsen tragediaa. Hellsten kuvasi läheisriippuvuuden käsitteen avulla prosessia, jossa perheessä vaikuttava, vaiettu, suuri asia, lyö leimansa vuorovaikutukseen ja perheenjäsenten henkilökohtaiseen minäkuvaan. Myöhemmin läheisriippuvuudesta on tullut keskeinen osa suomalaista populaaripsykologista itseymmärrystä.
Sarlin ei yritä kuvata Hellsteniä pyhimyksenä, vaan ristiriitojen miehenä, joka käy kamppailua itsensä ja Jumalansa kanssa. Kirjan ansioksi voi lukea sen, että siinä käsitellään rehellisesti myös Hellstenin tieteellisen psykologian piiristä saamaa kritiikkiä. Samalla lukijan tiedot päivittyvät: Myös Hellsten itse toteaa ottaneensa etäisyyttä läheisriippuvuuden käsitteeseen nykyisessä työssään.
Kaikkein kiinnostavimmillaan kirja on silloin, kun siinä avataan Hellstenin henkilökohtaista kasvuprosessia: Millaista on ollut ponnistaa isän ja äidin alkoholismin varjosta kanadalaisen Hazelden-terapiayksikön, hahmoterapian ja psykodraaman keinoin kohti omaa tietä päihdeterapeutiksi, kouluttajaksi ja kirjailijaksi.
Myös Hellstenin teologi-minää ja kristityn identiteettiä käsitellään ansiokkaasti. Hellsten kuvaa Sarlinille myös rehellisesti avioeroaan ja uutta avioliittoaan nykyisen vaimonsa Caritan kanssa. Näissä kohdin kuuluu haastatellun koskettava, omakohtainen ääni.
Hienoista tyhjäkäyntiä voi aistia niissä kohdissa, joissa Hellsten selventää käsitteistöään ja ajatteluaan lukijoille. Kaiken kaikkiaan Tommy Hellsten Ihmisyyden matkamies on kohteensa näköinen, lukemaan houkuttava teos.
Anna-Kaisa Pitkänen