Tänä keväänä olen käyttänyt kotini lähellä olevaa bussipysäkkiä yhdeksän vuotta, niin pitkään olen asunut samassa kodissa. Pidempään kuin missään muussa kodissa.
Bussipysäkkiä vastapäätä on pieni lähinnä lehtipuista koostuva metsä. Tämä tien toisella puolella oleva metsänen tarjoaa näköalan vuodenaikojen vaihteluun. Tammikuun lopulla taivasta vasten piirtyy lehtivaatteita vailla olevien puiden kaunis muoto. Nyt aamuisin on lähes pimeää, mutta lumen valoa riittää.
Sitten tulevat kevään kirkkaat aamut ja hento vehreys, kesän syvävihreä ja syksyn keltapuna. Jokaisena vuodenaikana säät tuovat oman lisänsä metsän väritykseen ja tunnelmaan.
Aamuisin ennen bussipysäkille lähtöä olen lukenut uutisia sodista, äärioikeiston noususta ja ilmastonmuutoksesta. Huonojen uutisten määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Siksi bussipysäkin edessä olevien puiden näkeminen on minulle yhä tärkeämpi lepopaikka.
Uhkakuvien tasolta on välillä hyvä nostaa katse Luojan luomaan kauneuteen. Keskittyä puihin ja hengittää syvään.
Mari Teinilä
Ilmoita asiavirheestä